keskiviikko 25. marraskuuta 2020

Kangasmetsä hallayön jälkeen

 


6 kommenttia:

QroquiusKad kirjoitti...

Metsä täyttyy alokkaista.
Elämä on vittumaista:
ota rynkky käteen,
mennään lujaa.

Käsken sinut TST:lle.
Annan sikaa ryytyneelle.
On marraskuu,
ja moposta näkee sen!

Et ilosta tetsaa,
et surusta tetsaa:
kun tetsaat, sua komennetaan.
Vaan aamut se silti
hupenee hupenemistaan.

Tätä rakastin kerran.
Enää rakasta enpä laisinkaan.
Ei oikein vain osaa lopettaakaan.

Lauri Stark kirjoitti...

Metsä Hallan oma
Vihanta vihreä kuuran harmaa
Vaan alokkaita nähdä en saata
Siis näöntarkastukseen Qroquius jouda

Anonyymi kirjoitti...

Metsä kasvaa varusmiehiä, kuin sieniä sateen jälkeen

-jpt-

Lauri Stark kirjoitti...

Ei siellä mitään varusmiehiä edelleekään ole, näätte ihan olemattomia.

QroquiusKad kirjoitti...

Mitä nuo maastoon sulautuvat möykyt sitten ovat? Kenties mörrimöykkyjä tai pönthiittisiä?

Lauri Stark kirjoitti...

Ihan vain jäkälää ja puolukkamättäitä.