Ja juuri, kun rumpali Neil Peart kuolla kupsahti niin nyt perässä seuraa J.R.R. Tolkienin poika, Christopher Tolkien. Hän hallinnoi isänsä kirjallista jäämistöä ja jäsensi tämän luomaa Legandariumia. Ilman Christopheria meillä ei olisi Silmarillionia ja paljosta muustakin olisimme jääneet paitsi. Hän kantoi Ardan soihtua eteenpäin, mistä olen ikuisesti kiitollinen; onhan edellä mainittu Silmarillion elämäni tärkeimpiä kirjoja. Nyt hän on poissa, ja siten on kadonnut viimeinen muistitieto Keski-Maan luomisesta. Christopher Tolkien on seilannut isänsä luo Kuolemattomille Maille.
4 kommenttia:
Kaikki on katoavaista, oma nuoruus tulee tästä mieleen ..
tuli tuo aika elettyä villeintä nuoruutta
https://www.youtube.com/watch?v=K8uI5eeZv30
-jpt-
Päivää.
Näin se menee. Aika ja sen kulku onkin teema, joka läpäisee koko Tolkienin tuotannon.
Ei hassumpi biisi.
Se tuli sitte Tolokin Ristolleki lähtö, niinko kaikille. Sunkhan sillekhän kukhan koskhan mithän maha, häätyy se lähtiä aikanhan ittekukasenki.
Onneksi isä&poika Tolkienin luoma maailma on silkkaa pelkkää fantasiaa, joten jokainen voi luoda sitä omassa kahlitsemattomassa mielessään (unfettered mind, sanoi Takuan Sōhō Miyamoto Musashille) niin paljon kuin ikinä pystyy.
Iltaa.
Onneksi isä&poika Tolkienin luoma maailma on silkkaa pelkkää fantasiaa, joten jokainen voi luoda sitä omassa kahlitsemattomassa mielessään (unfettered mind, sanoi Takuan Sōhō Miyamoto Musashille) niin paljon kuin ikinä pystyy.
Näinhän se on, puhutaan niin sanotusta head canonista. Nuoremman Tolkienin uroteko kuitenkin oli, että antoi sille arvokasta ja korvaamatonta polttoainetta.
Lähetä kommentti