lauantai 29. kesäkuuta 2019

Tekopyhyys

Kirjoitettuani sodomiitteja suomivan tekstin, tulin ajatelleeksi asioita. Lähinnä sitä, ettei minulla olisi varaa arvostella ketään perversioista ja heikkoudesta. Sanoin, etteivät sodomiitit olisi koskaan vertaisiani. Se on totta, mutta kenties toiseen suuntaan. Olen heidän alapuolellaan, eikä toisinpäin. Olen kaulaani myöten tässä ajassa, enkä ole tehnyt parannusta. Vaikka moni ei olisikaan minua parempi, ei minulla ole varaa kiviä viskellä.

Kumma juttu. Olen aina ollut ylenkatseellinen ja tuomitseva, mutta en niinkään tekopyhä. Nyt tuntuu, että olen sitä enemmän kuin koskaan. Sanotaan, että juuri tekopyhyys on konservatiivien helmasynti. Että he jakelevat tuomioita suuntaan ja toiseen samalla, kun itse sikailevat. Niin se taitaa olla. Kaipaan pornoa niin saamaristi, enkä aika ajoin voi vastustaa kiusausta. Valitettavan harvassa ovat ne jyrkät styrangit, jotka ovat niin hyveellisiä että voivat oikeamielisyydessään jaella halveksuntaansa kaikkialle. Heitä ei ohjaa niinkään ylpeys kuin periaate, "en vaadi teiltä sen enempää kuin itseltänikään".

7 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Lauantaiehtoota Unilaaksoonkin. Onneksi tämä pervoilun pakkosyöttöviikko alkaa jo olla pikkuhiljaa ohitse, ja sekin hyvä puoli siinä on, että seuraavaan onkin täysi vuosi aikaa. En henk.koht.menetä yöuniani mokomasta, sillä pidän näitä tämmöisiä kötinöitä lähinnä tyhjänpäiväisenä karnevalismina. Tuo oman arvomaailmansa pakkosyöttö vaan siinä tympäisee, sillä oman arvomaailman (minkä tahansa) pakottaminen on mielestäni yksikäsitteisesti väärin.

Noin ylisummaan voisin todeta jonkinlaiseen klassiseen liberalismiin kallellani olevana, että nuo seksuaali- ym jutut ovat mielestäni itse kunkin yksityisasioita, ja yksityisasioiden luonteeseen saisi mielellään kuulua (uskonnon, raha-asioiden ym tapaan), että ne pidettäisiinkin hieman yksityisinä... Suhtaudun noin henk.koht.näihin tälläkin viikolla runsain mitoin tapetilla olleisiin "suuntautumisiin" aika lailla samaan tapaan kuin uskonnollisiin vakaumuksiinkin, siis jotenkin niin, että ne ovat kuin sukupuolielin; se voi toki tuottaa haltijalleen suurtakin henkilökohtaista iloa, mutta sen julkinen esitteleminen ei ehken ole varsinaisesti hyvien tapojen mukaista toimintaa.

Älä tyrkytä tapojasi, kuten muuan elämänviisaus tietää todeta. Mutta minkäänlaisen elämänviisauden kanssahan tällä (mielestäni virheellisesti) "liberalismiksi" määritellyllä postmodernilla identiteettipolitiikalla ei olekaan mitään tekoa.

-J.Edgar-



QroquiusKad kirjoitti...

Miksi sinä veli Lauri kaipaat pornoa, vaikka tiedät mistä saat lämmintä, pehmeää ja tuoksuvaa ihoa jota koskettaa, eikä vain katsoa ruudulta?
Ryhdistäydyhän nyt, ja varaa aika hupakolta!

Lauri Stark kirjoitti...

Ehtoota.

J.Edgar: En henk.koht.menetä yöuniani mokomasta, sillä pidän näitä tämmöisiä kötinöitä lähinnä tyhjänpäiväisenä karnevalismina.

Eipä tästä yöunia menetetä, mutta tympäisee yhtä kaikki.

Tuo oman arvomaailmansa pakkosyöttö vaan siinä tympäisee, sillä oman arvomaailman (minkä tahansa) pakottaminen on mielestäni yksikäsitteisesti väärin.

En allekirjoita tätä, sillä ihmisten on yhdessä toimiakseen jaettava tietyt arvot. Tämä merkitsee tarpeen tullen näiden arvojen pakottamista myös väkivallalla. Uskonnollinen vakamaus on perinteisesti ollut kaikkien vakaumusten pohja, minkä seikan olemme sekularisaation myötä vain unohtaneet. Uskonnollisuus ei ole politiikasta erillinen alueensa, joka kuuluisi vain yksityisen piiriin. Pikemminkin niin, että uskonnon tulisi olla kaiken lähtökohtana.

Qroquius: no, itse asiassa kaipaan pornoa ihan sellaisenaan. Viihdettä, johon ehdin tottua aikanaan vähän liiaksikin.

Anonyymi kirjoitti...

Ehkäpä ilmaisin itseäni hieman epätarkasti, sillä en tokikaan usko, että mikään ihmisyhteisö voisi toimia jakamatta edes tiettyjä yhteisiä käsityksiä. Niitä toki tarvitaan. Se pointti oli siinä, että mitään hyvettä ei kuitenkaan voida (kestävästi) pakottaa, joten ainakin jonkinlainen oman valinnan momentumi pitäisi olla.

Itseensä ei saisi vedota, mutta yhtä kaikki, ainakin omat vanhempani ovat toimineet sikälte fiksusti, etteivät ole koskaan yrittäneetkään tyrkyttää väkisin omaa arvomaailmansa, lähinnä kertoilleet omia käsityksiään maailman menosta. Ja mitä tapahtui?
Kyseinen arvomaailma tarttui aivan kuin huomaamatta, ja suht monissa asioissa sitä on vaan huomannut ajattelevansa kutakuinkin samaan tapaan. Ainakin tältä pohjalta voin siis kysyä, kuinkahan monta taistolaista on tullut ihan vaan vastareaktiona johonkin "Kodin, Uskonnon ja Isänmaan"™ pakkosyöttöyrityksiin, tai kuinkakohan moni kommareitten pentu on ryhtynyt oikeistolaiseksi vaan vittuunuttuaan johonkin "minä olen pikku pioneeri" - juttuihin? Hyvettä(kään) kun ei voi lopulta pakottaa... Tai lopputulema sitten on jotain tällaista...


https://m.youtube.com/watch?v=XjVnbVStaDA

-J.Edgar-

Lauri Stark kirjoitti...

Se pointti oli siinä, että mitään hyvettä ei kuitenkaan voida (kestävästi) pakottaa, joten ainakin jonkinlainen oman valinnan momentumi pitäisi olla.

Tästä en voi olla eri mieltä, hyveellisyys on viime kädessä itsestä lähtevää. Aina on olemassa rangaistuksen pelko, mutta hyveiden voisi ajatella olevan jotain enemmän kuin perustaso. Että lakien avulla hillitään ihmisten himoa tappaa toisiaan, mutta lailla ei voida estää vaikkapa ylensyöntiä.

Itseensä ei saisi vedota, mutta yhtä kaikki, ainakin omat vanhempani ovat toimineet sikälte fiksusti, etteivät ole koskaan yrittäneetkään tyrkyttää väkisin omaa arvomaailmansa, lähinnä kertoilleet omia käsityksiään maailman menosta.

Tämä on jokseenkin oma kokemukseni. Totta kai olen tiedostamattakin perinyt ajattelutapoja kotoa, mutta asioista on aina puhuttu ja väiteltykin. Kun istuimme saunan lauteilla perheen miesten kesken, saattoi kehkeytyä varsin äänekästäkin argumentaatiota.

Anonyymi kirjoitti...

Mitä vanhemmaksi olen tullut, sen kirkkaammin olen alkanut nähdä omat vajavaisuuteni. Seitsemästä kuoleman synnistä ovat kaikki nousseet esille yhä näkyvämmin. Erityisesti ylpeys. Ja himo. Ja viha. Miten paljon nämä ovat tuhonneet elämäni aikana ihmissuhteita. En edes tarkoittanut loukata ihmisiä, mutta jälkeen päin olen sen ymmärtänyt.

En tarkoita mitään yhteiskunta-poliittisia mielipiteitä mitä olen esittänyt, vaikkakin niissäkin on elämäni aikana tapahtunut muutoksia. Seison edelleen niiden takana. Kyse on juuri itseni tarkastelusta ja se kirpaisee. Nuorena olin niin itseäni täynnä, röyhkeä ja se ylpeys! Elämä on onneksi opettanut nöyryyttä. Joskus tunnen sisimmässäni olevani oikeassa, silti en enää tunne pakottavaa halua käännyttää vastapuolta omalle kannalleni.

Mummoni kantoi elämässään raskata ristiä ja oli hyvin nöyrä ihminen. Kun hänen kohdalleen osui ylpeä ihminen, hän sanoi:"Hää on vaa laisensa". Mummon viisauksista jäi erityisesti mieleen: köyhää sukulaista ja pientä haavaa ei pidä koskaan ylen katsoa. Siinä oli suuri viisaus etenkin ennen antibiootteja!

Lauri Stark kirjoitti...

Iltaa Anonyymi.

Seitsemästä kuoleman synnistä ovat kaikki nousseet esille yhä näkyvämmin. Erityisesti ylpeys. Ja himo. Ja viha.

Itse kukin on osallinen näistä kaikista, painotukset vain vaihtelevat. Henkilökohtaiseti pahimmat vikani ovat ylpeys ja laiskuus.

Elämä on onneksi opettanut nöyryyttä. Joskus tunnen sisimmässäni olevani oikeassa, silti en enää tunne pakottavaa halua käännyttää vastapuolta omalle kannalleni.

Sitä on myös täällä päässä tajuttu, etteivät ihmiset isoimman osan ajasta jaksa kuunnella mitä mieltä olen mistäkin. Joskus on vain hyvä pitää suunsa kiinni.

Mummon viisauksista jäi erityisesti mieleen: köyhää sukulaista ja pientä haavaa ei pidä koskaan ylen katsoa. Siinä oli suuri viisaus etenkin ennen antibiootteja!

Ei lainkaan hassummin sanottu.