Homous on tarttuvaa

No, ehkei nyt kuitenkaan. Mutta ainakin tätä sontaa hierotaan naamaan joka tuutista. Liput liehuvat, kulkueet koheltavat ja yritykset mainostavat. Näin Overtonin ikkuna siirtyy, kun perverssien marginaalityyppien marginaalitouhuista leivotaan kansakunnan juhlanaihe. Myös kirkko antaa vuosi vuodelta enemmän myöten ja on nyt jo virallinen pride-yhteistyökumppani. Ei aikaakaan, kun homopareja myös siunataan. Näin kirkko elää ajassa. Kirkko, joka kerran teki kaikkensa ettei olisi yhtä maailman kanssa, on sulautumassa maailmaan. Se on virasto muiden joukossa ja arvonsa ovat sen mukaiset.

Ainoa doktriini, jota enää tunnustetaan, on liberaali latteus: "jos se on vapaaehtoista ja ketään ei satuteta, se on sallittua". Myös pelkäksi iskulauseeksi taantunut lähimmäisenrakkaus voi olla minkä tahansa takuu. Mitään loogista estettä ei ole yhteiskunnalla eikä kirkolla tunnustaa moniavioisuutta taikka insestiä. Jälkimmäisen suhteen esitti kristitty vasemmistopoliitikko Anna Kontula dekriminalisaatiota, ja jo vuosia sitten. Entä kehitysvammainen jälkikasvu? Ongelmaa ei ole, jos sisarukset ovat samaa sukupuolta. Ja sitä paitsi abortti on ihmisoikeus, nainen päättää mitä ruumiillaan tekee. Vammaiset ovat rikkaus ja niin edelleen.

Sodomia on tämän ajan shibboleth, ainakin yksi niistä. Se on epäjumala, jonka edessä on kumarrettava. Ei riitä, että sietää sen olemassaoloa. On aktiivisesti otettava osaa ja ylistettävä. Mitä röyhkeämmäksi ja läpitunkevammaksi perversioiden marssi yltyy, sitä karsaammin suhtaudun seksuaalivähemmistöihin. Katson, että homovastaisuus on velvollisuuteni näin inhassa ilmapiirissä. He eivät saa tunnustustani, he eivät ole vertaisiani. Eikä ero ole lopulta perverssiydessä, olen siveetön ihminen itse. En kuitenkaan esitä paheitani hyveinä - en ainakaan aina. Moraalinen inversio on kenties pahempaa kuin silkat lihalliset synnit. Että väittää mustaa valkoiseksi ja rumaa kauniiksi.

Tasa-arvo on valhe ja kaikki tietävät sen. Sodomiitit eivät koskaan tule olemaan vertaisia niiden kanssa, jotka ovat siveellisiä. Minä en tule olemaan vertainen niiden kanssa, jotka hankkivat lapsia ja ovat hyviä vanhempia. Olla isä on korkeinta, mitä mies voi tehdä ja olla äiti on korkeinta, mitä nainen voi tehdä. Tätä totuutta hämärtää kaikki vähemmistöihin keskittyvä puhe. Oli kyse niin transuista kuin homoista, perheen kanssa näillä otuksilla ei ole mitään tekemistä. He eivät ole niitä, jotka jatkavat kansaansa ja sivilisaatiotaan. He irstailevat ja näyttävät sillä huonoa esimerkkiä, pelkkä vilkaisu pride-kulkueen rivouksiin demoralisoi.

Tilannetta ei helpota menneisyyden vääryydet ja vähemmistöjen huono kohtelu. Tietoisuutemme tästä on kuitenkin vaihtunut neuroottisuudeksi, joka peittää näkyvistä asioita. Vähemmistöjen väärinkohtelu ei oikeuta heidän elämäntapaansa, yhtä pahaa ei voida perustella toisella pahalla. Ei ketään tarvitse sulloa kaappiin, ei ketään tulisi vainota ja kohdella väkivallalla. Mutta synti on syntiä ja perversiot perversioita. Sodomiittien tulisi tunnusta paikkansa alhaistona, kuten sairaiden on tunnustettava asemansa terveisiin nähden. Näkevät johdattavat sokeita, eikä toisinpäin. Itsestäänselvyydet eivät ikävä kyllä ole itsestäänselvyyksiä enää, inversio on kääntänyt asetelmat ylösalaisin. Ja jos jotain helpotusta on luvassa, ei sitä ole syytä odottaa piakkoin.