Suosittelen lukemaan Sarastuksesta ukrainalaisen nationalistin, Olena Semenjakan haastattelut (osa 1 ja osa 2). Hän hahmottelee jotain, jota kutsuisin poliittiseksi visioksi; ei utopistista haihattelua, ei suuruudenhulluja imperiumihaaveita eikä jonninjoutavaa päiväpolitiikkaa. Hän hahmottelee realistisen vaihtoehdon niin amerikkalaiselle kuin venäläiselle hegemonialle.
Niinpä Reconquista-liike antoi näköalat Kansallisten joukkojen toiselle, puoliviralliselle geopoliittiselle strategialle, josta tuli osa puolueohjelmaamme vuonna 2016. Se on määritelty ohjelmassa näin:
2.3.1. Tunnemme kuuluvamme eurooppalaiseen sivilisaatioon, emme Brysselin byrokratiaan, joten Ukrainan ulkopolitiikan ensisijainen tehtävä on rakentaa uusi eurooppalaisten kansojen yhteisö, jonka perustana on perinteisten arvojen ja innovatiivisten ideoiden tasapainoinen yhdistelmä.
2.3.2. Euroopan uuden yhtenäisyyden ytimen tulee rakentua kansainyhteisöstä, joka yhdistää geopoliittisesti Itämeren ja Mustanmeren. Näiden maiden kanssa Ukrainan hallitus rakentaa lujat ja kokonaisvaltaiset (sotilaalliset, poliittiset, taloudelliset, energiapoliittiset jne.) suhteet.
2.3.3. Erityistä huomiota tulee kiinnittää suorien puolustuksellisten, taloudellisten ja kulttuuristen suhteiden luomiseen, jotka ylittävät historialliset kiistat alueen valtioiden välillä.
2 kommenttia:
Itse näkisin Intermariumin mieluummin Itämeren-Välimeren akselilla.
Se muodostuisi Visegrád-nelikosta Unkari, Tšekki, Slovakia ja Puola, jotka saavat kyllikseen Euroopan Neuvostoliitosta ja muodostavat sen vastapainoksi Visegrádin Liiton, kansallismielisten kansallisvaltioiden talousliiton.
Siihen liittyvät pikapuoliin Baltian maat, Itävalta ja Italia. Jos Britannia saa brexitinsä joskus valmiiksi, ja miksei saisi Visegrád-nelikon näyttäessä mallia (ei mitään vuosikausia kestäviä vänkytyksiä, vaan ilmoitus että se on loppu nyt) se on arvokas lisä:
Intermarium laajenee Pohjanmerelle. Tässä tapauksessa Tanskakin olisi mukava saada mukaan.
En oikein välittäisi sellaisista kumppaneista kuin Ukraina (jonka itäosaa Venäjä miehittää Donetskin ja Luhanskin "kansantasavaltoina"), Moldova (jonka koillisosaa Venäjä miehittää "Transnistriana"), Romania ja Bulgaria (jotka ovat neuvostomiehityksen jäljiltä korruption saastuttamia).
Mitä sillä Mustallamerellä muutenkaan tekee näin Suomen vinkkelistä? Arvokkaampaa olisi saada siivu Jäämeren rantaa, jolloin Intermarium saisi neljän meren ulottuvuuden.
Iltaa Qroquius.
Visegrád-maiden kanssa tulisi ilman muuta virittää yhteistyötä, enkä usko sen poissulkevan ideaa Intermariumista. Pidän ukrainalaisten aloitteellisuudesta asiassa ja siitä, että heillä on vuodesta 2014 lähtien kasautunutta kokemusta toimia hyvin monipuolisia kanavia pitkin; parlamentaarinen vaikuttaminen on vain yksi siivu, jonka lisäksi on sotilaallista ja puolisotilaallista toimintaa, kulttuurityötä ja muuta ruohonjuuritason aktivismia. He vuorovaikuttavat lisäätyvissä määrin myös länsieruooppalaisten kansallismielisten kanssa, joten lähentyminen Visegrádiin olisi luonnollinen seuraava askel.
Lähetä kommentti