Viime vuoden hittisarja sai jatkoa kymmenen uuden jakson verran. Tällä kertaa päädyin jopa maksamaan kuukauden mittaisesta tilauksesta Youtubelle, mikä ei ollut erityisen mieluinen päätös. Mutta vain rahalla voi tällaista tuuttaa ulos, että...
Johnny Lawrencen johtama Cobra Kai voitti paikallisen karateturnauksen, ja uusi kausi sijoittuu sen jälkeiseen kesälomaan. Sana leviää ja uusia oppilaita ilmaantuu. Harjoitusmetodit eivät kuitenkaan pehmene, päinvastoin; kun Johnnyn entinen sensei John Kreese palaa kuvioihin, alkaa Cobra Kai liukua hiljalleen samanlaiseksi kiusaajajengiksi mitä se oli alun perinkin. Johnny ei ole muutoksista mielissään ja hiljalleen menettää otteen oppilaistaan. Samalla Danien LaRusso jatkaa Miyagi do -karaten opettajana, koska ei halua pahimman kilpakumppaninsa domivoivan koko skeneä. Tuloksena syntyy teinidraaman sävyttämä karatesota, joka huipentuu viimeisen jakson eeppiseen taisteluun lukion käytävillä. Vertaukset animeen eivät ole tuulesta temmattuja, sen verran yli äyräiden koko tarina tulvii.
Huoleni oli, että uuteen kauteen tultaessa tekijät vesittäisivät sarjan. Eli unohtaisivat kaiken sen, mikä teki siitä hyvän. Onneksi näin ei kuitenkaan käynyt ja uudet jaksot ovat jokseenkin entistä tasoa. Vaikka minua ärsytti jo ensimmäisellä kaudella naisten nostaminen esiin taistelijoina, mentiin tällä kaudella uskottavuusrajojen ylitse niin reippaasti että lakkasin välittämästä; nautin vain toiminnasta sellaisenaan. Sarja edelleen loistaa samoilla aseilla, mitkä tekivät siitä suositun. Komedia toimii ja korrektin nynnyilyn kustannuksella nauretaan jälleen. Tekijät ovat selvästi ymmärtäneet, että kuvatunlaiselle viihteelle on tilausta ja ovat vastanneet huutoon.
Nostalgia on läsnä kuin myös viittaukset Karate Kid -elokuviin. Sarja ei kuitenkaan ryöstöviljele kumpaakaan, vaan toimii itsenäänkin. Nostalgia toimii ennen kaikkea linkkinä menneisyyteen, se yhdistää uuden ja vanhan. On sanottu, että Cobra Kai onnistuu kaikessa missä uusi Star Wars -trilogia epäonnistuu. Näiden kahden ja sinänsä erilaisten tarinoiden välillä onkin paljon samaa, ainakin rakenteellisesti. Molemmat kuvaavat aikaa, jona soihtu siirtyy vanhalta sukupolvelta uudelle. Ero tulee siinä, mien tämä siirtymä kuvataan:
-Star Wars näyttää menneisyyden isona virheenä ja sylkee sen suuntaan. Cobra Kai näyttää menneisyyden jonain, jolla on annettavaa nykyisille sukupolville ja muutenkin kuin varoittavana esimerkkinä.
-Star Wars esittelee vanhan kaartin paikoilleen jämähtäneinä luusereina, joiden vuoro on yksinkertaisesti vain väistää uuden sukupolven tieltä. Cobra Kai tuo sävyjä vanhoihin hahmoihin, mutta pysyy uskollisena heidän luonteilleen. Lisäksi sarja antaa heille tilaisuuden sanoa sanottavansa, ennen kuin on vuoro astua estraadilta.
-Star Wars toi esiin uusia hahmoja, jotka ovat liian kompetentteja tai kerta kaikkiaan ärsyttäviä. Tilaa hahmonkehitykselle ei jää. Cobra Kaissa uusi kaarti koostuu taas eri tavoin hukassa olevista nuorista: kuka on liian nössö, kuka taas liian aggressiivinen. He saavat oppia vanhoilta tekijöiltä niin hyvässä kuin pahassa, he kokevat muutoksia ihmisinä.
J.J. Abrams ja Rian Johnson eivät rakasta lähdemateriaaliaan. Cobra Kain tekijät sen sijaan rakastavat ja se näkyy. He ovat tuottaneet modernin sarjan, joka kunnioittaa mennyttä ja samalla päivittää sen nykyaikaan. Uusi ja liian pehmeä sukupolvi on oppituntien tarpeessa ja Johnny Lawrence etunenässä viitoittaa tietä. Samalla myös kysytään, mikä menneisyydessä meni vikaan. Johnny joutuu punnitsemaan, meneekö "No Mercy" -ideologia liian pitkälle. Daniel LaRusso tuskailee hektisen nuorison ja kärsivällisyyttä vaativien metodiensa kanssa. Ei ole pahitteeksi, jos heikosta pojasta piestään treenin avulla vahva ja itsevarma; on miehekästä pitää puolensa. Vaan entäs sitten, kun samasta pojasta tuleekin vuorostaan kiusaaja?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti