Kun kävin huorissa

Kaksikymmentä vuotta sitten ihastuin ensi kertaa, kaunis tyttö luokallani sytytti sydämeni. Siitä asti olen naista kaivannut ja ilman sellaista taivaltanut. Fantasiat ovat lohduttaneet hieman, pienetkin kosketukset siellä sun täällä ilahduttaneet; kun tyttö istuu bussissa viereen, kun nätti parturoija hieman hipaisee. Köyhä saa ravintonsa pienistä lähteistä, vähäisetkin huomionosoitukset lämmittävät. Ja kuitenkin sitä joutuu pidättämään itseään aina; kun kaunis tuttava halaa, mutta ei uskalla rutistaa liian kovaa eikä liian pitkään.

Viihdyn yksikseni. Olen itsekäs ja itseriittoinen introvertti, mielikuvitukseni on aina ollut lähimmäisteni edellä. Taitaa se edelleenkin olla, vaikka vähemmän saisi olla. Kosketuksen puute on aika ajoin satuttanut, mutta olen tullut toimeen kivun kanssa. Olen selvinnyt tänne asti ilman ja uskoin selviäväni kuolemaan saakka. Oli tietoinen päätös uhrata naiset ja läheisyys mielikuvituksen ja luovuuden vuoksi, nämä asiat eivät mahdu elämääni samanaikaisesti. Mutta reilu viikko sitten tapahtui jotain, joka taittoi kamelin selän. Katsellessani Irina Björklundin tähdittämää minisarjaa Isabella ja ihaillessani tuota naista, kävi kipu yhtäkkiä sietämättömäksi. Suurin kauneus ei ainoastaan ilahduta vaan raastaa ja riipii, sydämeni oli musertua ja ihoni palaa. Tahdoin vain naisen siihen vierelle niin kovaa, etten kestänyt enää. Päätös syntyi millisekunneissa, kuten syntyi SkyNetin päätös hävittää ihmiskunta.

Vaikka väitteelleni jopa kaverini nauravat, olen pohjimmiltani spotaani ja impulsiivinen tyyppi. En ole monimutkainen vaan alkukantainen luonne, joka voisi redusoida elämänsä syömiseen ja naimiseen. Etsiydyin siis Sihteeriopiston sivuille, suurkiitos tästä nimimerkille Qroquius Kad; hän suositteli tätä vaihtoehtoa minulle jo ajat sitten. Löydän itseni tekemästä jotain, jollaista en olisi uskonut käyvän. Selailen huorien ilmoituksia kiimaisena ja nälkäisenä, arvioin heitä kovin kriteerein. Nyt valikointiin olisi varaa: ei ulkomaalaisia, ei Afrikan tummajaisia, venakoita taikka tshekkejä. Ei läskejä, ei liian vanhoja. Kun löydän suomalaista laatua, alkaa viestittely ja tiedustelu. Viikon mittaisen, kuumeisen etsinnän jälkeen löytyy sopiva tyttö. Olen ollut tämän viikon ajan niin väsynyt, niin kovassa piinassa. Olen nukkunut huonosti ja nähnyt painajaisia: eräänä yönä murhasin vanhan koulukiusaajan lävistämällä tämän keuhkot saksilla. Seuraavana yönä pohjoisen loputtomilta jäätiköiltä kantautuva pakanarituaalin kaamea laulu kutsui minut itsemurhaan. Astuin parvekkeelle ja hyppäsin.

Olen ollut riutunut, en ole jasksanut ajatella tai tehdä juuri mitään. Välillä voimat ovat loppuneet niin, että olen romahtanut kesken päivää sängyn pohjalle. Tänä aamuna sain vihdoin ja viimein varmistuksen tapaamisesta ja se iski kuin miljoona volttia. Poissa olivat voimattomuus ja uupumus, sähköiskun energisoimana laitoin itseni valmiiksi maanisella tarmolla. Intoa puhkuen marssin juna-asemalle ja vaunun kyydissä singahdin läheiseen kaupunkiin. Vitun VR ei voinut olla tälläkään kertaa myöhästelemättä, juoksujalkaa syöksyin hotellille. Puuskutan hengästyneenä ja tapaan neitokaisen, joka ylittää kaikki odotukseni. On ihmeellistä miten vähän kuvat voivat tehdä oikeutta. Hymyilevä ilotyttö ei ole myöhästymisestä pahoillaan. Siirrymme huoneeseen ja raha vaihtaa omistajaa, vai sanoisinko että opintotuki.

Hihittelen ja nauran, ei tyttö ole moksiskaan. Kunhan hymyilee. En mä ole tottunut tällaiseen. En siihen, että vastapäätä sängyllä istuu seksipommi. En siihen, että katsellaan tuollaisilla silmillä. Ensi kertaa myös katson takaisin ja katson hartaudella. Tunnustelen käsivarsia, painan kämmenen poskelleni. Kaksikymmentä vuotta, Jeesus Kristus. Jumala minulle antakoon anteeksi. Mutta miten voin saada anteeksi jotain, jota en kykene katumaan? Porno on tuntunut aina alhaiselta ja limaiselta. Nyt tuntuu vain hyvältä ja ihanalta, voisin itkeä onnesta. Olen koskenut naista, minua on koskettanut nainen. Pyhä taivas, voiko mikään näin hyvä olla väärin? Antakaa edes te minulle armoa, ihmiset. Olen vain kristitty, en pyhimys.

Hieman tupakansavulta tuoksuvat hiukset, joihin kasvoni hautaan. Kaula ja lämpöä, jollaista en ole ihollani ennen tuntenut. Ei ole neurooseja, ei huolia ja murheita. On vain nainen sylissäni, iho vasten ihoa. Poski vasten poskea. Ensimmäinen suudelma. Niin sileää ja pehmeää, käsivarsillaan tuoksuu hento hajuvesi. Rinnat suussani, metallin maku lävistyksessä. Elämä on juuri tässä ja nyt, meissä kahdessa ja välillämme. Pidän häntä lähelläni. Hän käy juomassa vettä. Käteni hänen kuumassa jalkovälissään, siellä tuntuu niin pehmeältä. Sääret, reidet ja pakarat. Upotan kasvoni häpyyn, vittu maistuu ja tuntuu niin hyvältä. Sitten kaksi tuntia on jo ohitse. Ei seksiä, sillä sitä en halunnutkaan. Tahdoin vain lähelle. Vielä muutama suudelma. Hän pukee, hän halaa ja hän lähtee.

Voehan helvatan vittu, mitä tämä oikein oli. Ja mitä ainetta minuun oikein on isketty? PCP:tä? Olenko huumeissa, OLEN HUUMEISSA. Huumeet ovat hyvä. Eläköön PCP! Eläköön enkelitomu!

Vittu mä potkin ja leijun, gravitaatio ei vaikuta. Voisin astua parvekkeelta ja lentää. Mitä on tämä voima ja mistä se tulee? Tuntuu, että juuri nyt ja tänään ei mikään voisi minua pysäyttää. Että voisin omakätisesti rökittää koko vasemmiston ja muut kansanviholliset. Jumavitun lauta ja perkele, voi helvatan vitun saatana ja perse siihen vielä päälle. NYT HUUDETAAN:



Eläköön sihteerit ja heidän opistonsa. Tästähän tulee uusi harrastukseni. Ehkä vähän kallis, mutta kerrankos sitä risaiseksi pistää. Menkööt kuralle, menkööt säästöni. Puoli tonnia tähänkin meni sihteereineen, hotelleineen ja matkakuluineen. HINNASTA VIIS!! Laadusta voi ja pitääkin maksaa, enkä vähempään tyydy kuin aito ja sinivalkoinen suomihupakko.

Tämä pitää ottaa uudestaan, lisää pehmeää ihoa, tupakansavuisia hiuksia ja tiukkaa vittua. Tämä kokemus vakuutti minut lopullisesti siitä, että mitään tasa-arvoa ei ole eikä tule. Minun sylissäni ei maannut ihminen vaan nainen. Ei se ole vain biologinen olento, se on jotain aivan toista jo metafyysisesti. Tässä oltiin totisesti toiseuden äärellä, eläköön toiseus ja kauneus. Ne silmät, jotka katsoivat minuun. Kasvot, joita hyväilin käsissäni. Kreikkalaiset filosofitkin ihastuisivat, symmetria on täydellistä. Pienet korvat, siro nenä. Vertailimme samankokoisia kämmeniämme, minulla kun on mieheksi varsin pienet.

Eihän tästä enää kuin kokkeli puutu. PCP.tä ja hupakoita, VAMOS VAMOS!!



Tai vitut tässä muuta tarvitaan kuin vain toista huoraa. Tai itse asiassa, miksei sama typykkä. Niin kaunis ja niin timmi, niin kuuman hotti paketti että vittu perse. En koskaan lakkaa toistamasta seuraavaa totuutta:

TYKKÄÄN TYTÖISTÄ!

TYKKÄÄN TYTÖISTÄ!

TYKKÄÄN TYTÖISTÄ!

Meikäläinen on sähköä ja nainenkin kuin vaihtovirta.

Joku kerta mä kutsun huoran vielä kylään. Sitten onkin tiedossa semmoiset bileet, että oksat ja mustalaiset alta pois!

PERSEITÄ JA TISSEJÄ!

Toteutin viimein myös Pekka Siitoimen maksiimin:

Jokainen mies itkee, nuolee vitun ja vetää käteen, mutta harva sen tunnustaa. Mutta minä natsiupseerina tunnustan ne kaikki.

Nyt runkkaamaan, kohta lentää mälli!

PERSEITÄ JA TISSEJÄ!



Vittu mä oon tullu hulluksi, Jumala minua auttakoon. VAMOS A LA PLAYA!

VAMOS! VAMOS!

Uno, dos, tres, cuatro:

VAMOS A LA PLAYA!

VAMOS VAMOS!!!!!!