-Saavun ystävieni kanssa juna-asemalle aika-avaruuden solmukohdassa. Siellä menneisyys ja tulevaisuus kohtaavat nykyisyyden. Näen ihmisiä menneisyydestäni, ihmisiä joita en ole vielä edes tavannut. Tämä musiikki elokuvasta Terminator 2 soi. Kaikki liittyy osaksi suurempaa tarinaa, cinemaattista juonta; en enää vain kykene muistamaan millaista. Herään suurenmoisen tunteen ja inspiraation vallassa.
-Todistan koirien joukkovaellusta mereen. Sitten olen hotellin naispuolinen baarimikko. Koreografioimme työntekomme musiikin tahtiin, vibat ovat niin hyviä. Konserttisalissa on Devin Townsendin keikka, jonka jälkeen keskustelen arvon muusikon kanssa uskonnosta ja agnostismista. Kaikki ei mene kuitenkaan suunnitelmien mukaan, sillä hotellin keskustietokone sekoaa; Automatisoitu kehruukone on repiä minut palasiksi. Tietokone väittää sitä vahingoksi, mutta tajuan sen yrittävän tappaa meidät kaikki. On oltava varovainen, sillä kaikkialle kytkettynä se myös salakuuntelee. Laadimme suunnitelman. Matkalla konehuoneeseen liukuportaat sekoavat ja olen murksaantua.
Keskustietokoneen sammutus ei onnistu ja hommat mutkistuvat entisestään, kun paikalle ilmaantuu arabialainen klaani ja venäläinen mafia. Venakot olivat kaapanneet arabinaisen hotellistamme ja nyt alkaisi välienselvittely. Arabit tempaisevat veitsensä esiin ja alkavat leikellä mafiosoja palasiksi. Vetäydyn pesutupaan, jossa työkaverini kanssa ihmettelen miten hotellimme onkaan tällainen. Aikamme kuluksi juoruilemme ja kotkotamme, naisia kuin olemme. Lausahdan jotain edesmenneestä virolaisesta aviomiehestäni ja toinen naikkonen naureskelee. Lopuksi kysyn lupaa suudella ja lesboilemme.
-Olen ystävieni kanssa korkean talon yläkerroksissa. Menen alakertaan ja äitini on valmistautumassa yöpuulle. Hän on vihainen ja valittaa melusta. Päätän poistua ja astun tyhjään, pimeään huoneeseen. Jokin on vialla ja siivekäs kummitus irtoaa peilistä. Se lentää ylleni ja yritän huutaa äitiäni, mutta ääntä ei kuulu. Herään omaan tukahtuneeseen huokailuuni.
-Olen palavassa talossa, jossa kaapuihin kääriytyneet kalmot vaeltavat. Minun on määrä pelastaa jäljellä olevat ihmiset. Talo on satoja metrejä pitkä, huoneita on loputtomiin. Sitä mukaa kuin vastaan tulee kalmoja, tuhoan heidät tuliloitsuilla. Leikittelen maagisilla liekeillä käsissäni.
-Olen mulattinaisen kanssa kittaamassa kaljaa. Menen parvekkeelle ja havaitsen kaksi epäkuollutta lasta. Nousen lentoon ja kaappaan heidät alapihalta kainalooni, ihan vain osittaakseni ettei heillä oli voimaa minuun.
-Olemme kavereideni kanssa autossa, ufo lentää yötaivaalla. Olemme vaarassa. Se laskeutuu, joku joutuu muukalaisten kynsiin. Vetäydymme taloon ja suljemme ovet, ikkunat ja verhot. Yksi ovi jää auki ja lapsi karkaa siitä ulos. Lähden hakemaan häntä, mutta hän syöksyy maan alle. Löydän tunnelin toiselle aukolle ja irrotan hänet maan povesta. Poika kiroaa ja vaatii saada tavata vaimonsa. Otan hänet syliini ja kiirehdin sisätiloihin. Hänen ihonsa pullistelee sinisistä ja tulikuumista suonista, naama väristyy epäinhimilliseen ilmeeseen: ulkoavaruuden tauti. Vien hänet kylpyhuoneeseen, jossa naispuolinen sairaanhoitaja ottaa hänet rivakasti ja valmistaa pojalle parantavan kylvyn. Hoitaja vakuuttaa kaiken kääntyvän parhain päin ja odotamme ulkopuolella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti