Hiljattain koettiin Åbo Akademissa draamaa, kun afrikkalainen ja valmiiksi rodullistavan postkolonialismin uhri Faith Mkwesha joutui kaiken lisäksi homonationalistisen gangsterismin hampaisiin. Mkwesha kieltäytyi tunnustamasta imperialistisen kielen (englannin) pronomineja, mikä johti syytöksiin transfobiasta. Tilanne on sietämätön: mitä tehdä, kun kaksi kritiikiltä suojattua vähemmistöryhmää ottaa yhteen? Kuin pysäyttämötön liike kohtaisi liikkumattoman kappaleen, kuin kaksi universumia leikkaisi toisiaan väkivaltaisesti. Mitä jää jäljelle kun materia törmää antimateriaan?
On ymmärrettävä, että nämä ihmiset operoivat eri todellisuuden tasolla. Kuten Klaus Juutilaisen ja Seppo Lehdon välinen totaalisota, näyttäytyy tämäkin touhu ulkopuoliselle vain latvastansa lahonneiden avohoitopotilaiden nokkapokalta. Mutta heille se on elävää elämää. On todellisuus, jossa omasta mielestään rodullistettu feministi on joka puolelta päällekäyvien mikroaggressioiden uhri ja jossa toisaalta transsukupuolinen saa paniikkikohtauksen samaisen feministin sanavalinnoista. Kukin tahollaan käy intersektionaalista sissisotaa patriarkaattia vastaan.
Allekirjoittanut pudistelee päätään, mutta toisaalta hykertelee tyytyväisyydestä. Hierarkiat ovat ikuisia, vain niiden sisältö vaihtelee. Postmoderni uusvasemmisto on äärimmäisen tietoinen uhrihierarkioista ja eri ryhmien sijoittumisesta sille. Mutta kuten kaikissa hierarkioissa kaikkina aikoina, ei jokainen tyydy osaansa. Mitä tapahtuu, kun valkoinen homomies vaatii etiopialaista perheenäitiä väistämään? Viimeksi mainittu ei tietenkään vaikene vaan korottaa mustan äänensä: "millä oikeudella tuo astuu varpailleni? Hiljaa alhainen!" Vähemmistöt ovat pyhitettyjä, mutta yhdet ovat pyhitetympiä kuin toiset.
Ei ole yhtenäistä "diversiteettiä". On vain lukematon määrä eri ryhmiä, joiden intressit lyövät yhteen. Musta afrikkalaien halveksii länsimaista elämäntapaa ja vaatii erityishuomiota omalleen. Seksuaalivähemmistöön kuuluva valkoinen länsimaalainen kokee tämän epämiellyttävänä, mutta on rotunsa vuoksi altavastaajana ei-valkoisiin nähden. Hurjinta kamppailu on siinä vaiheessa, kun eri etniset ryhmät alkavat kamppailla keskenään. On muistettava, ettei ole geneerisiä afrikkalaisia tai arabeja. On somaleja, kenialaisia ja ties mitä. On kurdeja, irakilaisia ja ties ketä. Ryhmiä riittää, eivätkä he rakasta toisiaan. Intressit eivät lopu maailmasta kesken, eivätkä ne ole kaikki yhteen sovitettavissa.
Ensimmäisenä diversiteetin ruokalistalla on valkoinen vasemmisto. Juuri nyt USA:ssa demokraattipuolue käy lävitse ratkaisevaa muodonmuutosta vasemmistopuolueesta ruskeaksi puolueeksi. Valkoisen miehen viha on, mikä strategisesti yhdistää muuten riitaisia etnisiä ryhmiä; latinoja, mustia ja aasialaisia. Myös juutalaisten ylivalta menettää otettaan, sillä esimerkiksi kiinalaisia ei ole mahdollista kiristää syyllisyydentunnolla. Sano "antisemitisti" ja keltanaama kohauttaa olkiaan. Suomessa kehitys on vasta alussaan, mutta kaava selkeä: äärivasemmiston ehdokkaista ruskeaa edustusta löytyy eniten. Sieltä heidän vaikutusvaltansa leviää muuhun vasemmistoon.
Jos kehitys jatkaa tätä rataa, tulevaisuudessa odottaa pirstalainen "Suomi". Siellä etniset ryhmät käyvät jatkuvaa matalan intensiteetin sotaa toisiaan vastaan, eivätkä aseelliset ja avoimet välienselvittelytkään ole poissuljettuja. Intersektionaalisuutta ei ole, eikä tule. Ruskeiden strateginen liitto valkoisia vastaan hajoaa lopulta useiksi liittoumiksi, tavoitteet käyvät väistämättä ristiin. Kiinalaiset ovat ylpeitä eivätkä rakasta mustia, ja tuskin mustat ajattelevat kiinalaisia lämmöllä.
Ratkaisu: rajat kiinni ja muukalaiset ulos.
12 kommenttia:
Vittu turpa kiinni!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
Moro moro :D
Anonyymin kommentti oli toki ytimekäs, mutta sen sisältö jäi hieman vaikeahkosti ymmärrettäväksi.
Ehtoota.
Maailma on täynnänsä arvoituksia.
Kas, huomasin vasta nyt, että Sihteeripisto on suljettu.
Sinun ilmeisesti on sittenkin mentävä naimiiin, elleivät saa sitä uudestaan auki.
No, perhana :D
Steve Sailer on kirjoittanut paljon aihepiiristä. Demokraattien puolue on kokoelma uhriryhmiä, joita yhdistää vain viha valkoista heteromiestä kohtaan. Kun Minnesotan somali Illhan Omar tokaisi kuin Andersenin sadun pikkupoika, että juutalaiset ovat puolueen tärkeimpiä rahoittajia ja sen takia osa on uskollisia Israelille, on jopa Israelin kansalaisia, nousi ensin suuri meteli. Hänet yritettiin leimata antisemiitiksi, mutta puolueen mustat estivät tuomion. Niinpä päätettiin tuomita kaikki viha, paitsi valkoisten vihaaminen.
Kauankohan valkoiset äänestävät demokraatteja?
Päivää Amerikan Antti ja kiitoksia kommentistasi.
Steve Sailer on tuttu nimi, mutta en ole juuri ajatuksiinsa tutustunut.
Hänet yritettiin leimata antisemiitiksi, mutta puolueen mustat estivät tuomion. Niinpä päätettiin tuomita kaikki viha, paitsi valkoisten vihaaminen.
Kuvatunlaiset keissit ovat hykerryttäviä, keskimääräistä mustaa taikka muutakaan vähemmistöläistä ei voisi vähempää kiinnostaa juutalaisten historia. Vielä vähemmän hänessä liikahtaa, jos joku mainitsee taikasanan "holokausti". Vähemmistöt ovat olleet juutalaisille yksi keino muiden joukossa intressejään edistämään, mutta Frankenstein on nyt herännyt eloon eikä se ole kiitollinen luojilleen. Juutalaisille oli aikansa eduksi heikentää valkoista hegemoniaa, mutta nyt se on alkanut kääntyä itseään vastaan.
Kauankohan valkoiset äänestävät demokraatteja?
Vaikea sanoa. Tappiin saakka tulee olemaan ainakin jonkin verran valkoisia, joille aisurius on kutsumus.
Näin on marjat.
Tuore esimerkki saatiin UK:sta, jossa kaksi vasemmiston lemmikkiä LGBTABCDEF... ja rauhanuskovaiset ovat napit vastakkain:
https://www.bbc.co.uk/news/uk-england-birmingham-47742085.
Birminghamissa LGBT väki on alkanut laittaa sateenkaari-suvaitsevaisuutta peruskoulujen opetukseen ja muslimivanhemmat ovat protestoineet ottamalla muksunsa pois koulusta ja järjestämällä miekkarin.
Kenenköhän puolelle vasemmiston suosikkipoika nyt menisi.
Päivää Allaspalo.
Uutisia, jotka kuuluvat osastolle "hilarious". Popcornit vaan esiin, antaa heidän tapella keskenään.
V:n lojaliteeteista on hankala sanoa, kenties kaveri tyytyy kokkaamaan vain pekonia. Ja syömään popcornia BBC:n äärellä.
Pelottavaa mitä tästä vielä seuraa, jos kehitystä ei pysäytetä ajoissa. Pelkään että monen Euroopan maan kohdalla se on jo myöhäistä. Feministinen media ja hallinto ei ymmärrä pelaavansa islamin pussiin päivä päivältä. Seksuaalivähemmistöt ja feministit eivät ymmärrä, että islamin tullessa valtaan se tappaa heidät ensimmäisten joukossa. He eivät tajua, että Koraani on immuuni heidän propagandalleen.
Toinen pelonaihe on sitten alistetun ryhmän pinnan alla kytevä raivo. Tämä valkoisten lihaasyövien heteromiesten kuohitseminen, lyttääminen, syyllistäminen ja aina vain ahtaammalle ajaminen ei taatusti pääty hyvin.
Iltaa Tuumailija.
Rumaa tästä vielä tulee, kuten on moni sanonut. Itse en väkivaltaa kaipaa enkä siitä juuri haaveile, rauha on kaltaiselleni kovin mukava asia.
Mikään ei ole kuitenkaan ohi, ennen kuin se on todella ohi. Mitä pikemmin muutoksia tehdään, sitä helpommalla tästä selvitään. Aika näyttää.
Lähetä kommentti