lauantai 2. helmikuuta 2019

Rakamaka fone!

Kai kaikki muistavat vielä tämän?



Minä muistan ja erityisesti sen, etten voinut sietää tätä pumppua. Inhossani ei kuitenkaan ollut kyse niinkään musiikista sinänsä, vaan patologisesta piirteestäni kääntyä suosittuja asioita vastaan. Kun kyseinen piirteeni ajan saatossa lientyi ja kun itse bändikin vaipui unholaan, tajusin muutama vuosi sitten jotain: Bomfunk MC's oli rautainen poppoo, joka teki aikansa parasta elektroa Suomessa. Kuten monen hyvän asian, myös Bomfunkin resepti perustui useiden elementtien yhdistelylle. On yhtäältä hip-hopia ja toisaalta tanssibiittejä sekä melodista elektroa, joka oli 2000-luvun vaihteen eurodancen soundi. Resepti rokkaa ja potkii paremmin kuin yhdentekevä ja ärsyttävä suomirap, josta olemme Keekkien ja muiden inhokeiden myötä saaneet sittemmin kärsiä. Vai tehdäänkö muka tällaista enää:



Yhtyeen tarina on kiehtova, sillä musiikin takana oli pitkälti yksi ja sama mies: Jaakko Salovaara. Hän toimi myös tuottajana Daruden jo meemiksi muuttuneessa Sandstorm-hitissä. Vuosituhannen vaihde olikin suomalaiselle musiikille melkoista aikaa: oli toisaalta Bomfunk MC's ja Darude, jotka ampaisivat suoraan huipulle. Lisäksi tietoisuuteen alkoi nousta sellaisia nimiä kuin Nightwish, Children of Bodom, HIM ja Rasmus. Aivan mitään näiden kaltaista ei ole enää heidän jälkeensä kuultu. Ja siinä missä viimeksi mainituista metalliyhtyeistä monet ovat edelleen voimissaan, katosivat molemmat elektrosuosikit kartalta. Bomfunk MC's ei kuitenkaan ollut yhden hitin ihme, vaan porukka ehti levyttää kolme albumia ennen pyyhken heittämistä kehään.

Bomfunk MC's on osaltaan tarina markkinoinnin voimasta. Levy-yhtiö Sony haistoi mahdollisuuden ja teki bändistä prioriteettiartistinsa. Tämä päätös selittää räjähdysmäisen nousun suoraan listahuipuille ja myös laskevan suosion heti ensilevyn jälkeen. Huolimatta, että hittejä tehtiin Freestylerin jälkeenkin, ei alun hurjiin lukemiin enää päästy. Kun debyyttialbumi In Stereo oli tehty vielä hyvällä meiningillä, kasasi suosio liialliset paineet Salovaaran niskaan. Inspiraatio hupeni ja samaa kaavaa yritettiin toistaa. Homma ei ollut enää nousussa ja kohtasi ennakoitavan loppunsa. Se on harmi, sillä kakkosalbumi Burnin' Sneakers on jopa parempi kuin ensimmäinen. Edellä mainittu Super Electric oli kesähitti mallia 2002 ja kyseiseltä levyltä. Lisäksi siltä löytyy seuraavanlaisia aarteita:



Miksei kukaan käytä vokooderia enää?

Bomfunk MC's säilyy virstanpylväänä taikka kuriositeettina suomalaisen musiikin historiassa, riippuen miten asiaa haluaa katsoa. Kyseessä oli kuitenkin ensimmäinen tai ainakin ensimmäisiä kansainvälisen tasoa elektroa tehneitä kotimaisia pumppuja. Ja kun 80-luku on herännyt viime vuosien aikana jälleen henkiin, lienee ajan kysymys milloin 90-00 -luvut tekevät samoin. Eikun hetkinen, Bomfunk tekee paluun livekeikkojen muodossa. Ja Darude esiintyy euroviisuissa. Että sillä viisiin...

4 kommenttia:

QroquiusKad kirjoitti...

Minusta tuo Bomfunk on edelleen sitä tyhjän hokemista, josta jo Jeesuskin meitä ojensi Vuorisaarnassa. Darudesta taas tulee mieleen ainoastaan tikitikitikitiitikitiki ad nauseam.

Olisihan näitä lörpöttelylauleskelijoita muitakin ja niin kovasti parempia, kuten vaikka tämäkin tapaus:

https://www.youtube.com/watch?v=_8hegID-oaY

Miksei hän voisi lähteä Euroviisuihin edustamaan meitä ja ottaa mukaansa tuon ihastuttavan dutterin?

Lauri Stark kirjoitti...

Tervehdys.

Njää, ei sanojen sisältö tai sen puute ole tärkeää tässä yhteydessä. Ne ovat osa musiikkia ja tärkeintä on siis, että rimmaavat sen kanssa. Siksi ne voivat olla vaikka siansaksaa.

Tuo Redraman biisi on ihan umpitylsä.

QroquiusKad kirjoitti...

En tarkoittanutkaan, että tuo Lasse vain mikä hän nyt on siis lähtisi Euroviisuihin juuri noilla eväillä, eikä kai muillakaan hänelle saavutettavissa olevilla.
Paremminkin niistä kisoista on nähty tällä vuosituhannella, että menestyäkseen pitää olla lapsenkasvoinen nuori neitonen tai jokin kummajainen, kuten mörisevä hirviö tai parrakas tytönhuiskale.

Lordilla tulikin voitto kotiin, mutta Pentti Kurikan Nimipäivät taisi olla sitten jo liian eksentrinen? Lapsenkasvoisista pikkutytöistähän meillä olisi lähettää Anna Abreu, mutta olisiko hän sitten jo liian pieni?

Lauri Stark kirjoitti...

Minun puolestani viisuihin voidaan lähettää vaikka Matti Nykänen, sen verran vähän sillä touhulla on musiikin kanssa tekemistä :D