Sinätuuban pehmustetulta osastolta löytyy suosittu kanava nimeltä HowToBasic, tilaajia sillä on yli 12 miljoonaa. Kanavan idea on parodioida internetin erinäisiä tee-se-itse -opasvideoita, ja siten että kaikki isketään paskaksi. Erityinen suosikkiaihe tekijälle tai tekijöille ovat kananmunat, joilla pommitetaan kaikkea mahdollista elektroniikasta huonekaluihin. Jos et ole näitä videoita jo nähnyt, tässä olisi yksi esimerkki. Enempää ei tarvitse linkittää, sillä henkeen pääsee heti mukaan. Lisämateriaalia kaipaavien ei tarvitse muuta kuin klikata kanavalle.
Nostan tämän esille, sillä en oikein tiedä mitä ajatella tästä. Reaktioni kyseisiin videoihin nodattavat seuraavaa kaavaa: ensin naurattaa, sitten alkaa ahdistaa ja lopuksi tekee mieli alkaa täristä ja valuttaa kuolaa. Tuntuu, että ADHD-sukupolvi on saavuttanut uuden virstanpylvään keinoissaan viihdyttää itseään. Tuntuu, että tässä on jokin perustavalla tavalla vinksallaan. Ja miksei olisi, tekijät todella käyttävät aikaansa ja resurssejaan tehdäkseen jotain tällaista. Videot ovat viisivuotiaan fantasia siitä, mitä kotona tapahtuisi ilman vanhempia.
Reaktioitani värittää myös suhteeni tuhoamiseen. Olen aina saanut iloa hävityksestä ja kaaoksesta, mutta se ilo on poikkeuksetta ollut lyhytaikaista ja katkeraa. Tuhoamisen hetkellä sykkivää atavistista huumaa seuraa aina välitön katumus ja suru. Pirstaleeksi rikottu esine herättää sääliä. Pikkulapsesta asti on minulla ollut animistinen kokemus siitä, että myös esineillä on tunteet. Katkaistu kynä on murhattu. Hylätty vihko nurkassa on yksinäinen. Ei rikkominen olekaan kivaa.
En ymmärrä. Mutta ei minun tarvitsekaan, voin jättää tämän hulluuden väliin. Katson ennemmin vaikka sinätuubapaskaa.
4 kommenttia:
Olen kelaillut samaa jo jonkin aikaa. Tuntuu, että kaikki Youtuben suosituimmat kanavat ovat sitä, että joku tekee jotain aivan käsittämättömän hölmöä ja typerää. Mikä hitto ihmisiä vaivaa? :D
Tervehdys.
Liikaa aikaa ja rahaa, se ainakin tuota tiimiä vaivaa. Onneksi sentään voi vapaasti päättää, mitä katsoo tai on katsomatta.
Myöntää täytyy, että itsekin nautin tietynlaisen tuhon katselemisesta.
Itse en vihaani (raivokohtauksia en saa, koska teen parhaani olematta sellaisia saamatta) pura rikkomalla muuta kuin rystysiäni hakkaamalla niitä kantaviin seiniin tai mieluummin lattioihin, joista veri lähtee pyyhkimällä toisin kuin tapetista.
Saan iloa katsomalla videoita, joissa erilaisia asioita ammutaan tuhannen päreiksi erilaisilla konetuliaseilla. Omanlaistaan iloa tuottavat myös ydinpommivideot, joiden johdonmukaisena huipentumana on enää tämä:
https://www.youtube.com/watch?v=bU1QPtOZQZU
Mutta ruoan tuhoaminen ei aiheuta minussa muuta kuin halun laittaa ruoantuhoaja kitumaan nälkäkuurille.
En ole toki itse koskaan joutunut näkemään nälkää. Kotoa lähdettyäni on rahaa ollut aina johonkin appeeseen, nykyään kovasti enemmän kuin joskus.
Vuonna 1941 syntynyt isäni ja 1946 syntynyt äitini kasvattivat minut siten, ettei lautasta ollut pakko syödä tyhjäksi; vajaa lautanen siirrettiin seuraavaan ruokailuun. Ruokaa ei heitetty pois, ellei ollut jokin västämätön pakko.
Siksi nämä kananmunatykittäjät suoraan sanottuna vituttavat minua. Maailmassa olisi vaikka kuinka paljon vastaavaa, mutta syömäkelvotonta tuhottavaa.
Asevideot ovat huippua, kuten myös ydinasevideot. Mutta en saa niistä samanlaista vibaa kuin päättömästä sekoilusta, mitä HowToBasic edustaa. Ydinaseessa on kyse subliimin kokemuksesta, jostain kauheasta ja kauniista samanaikaisesti. Sen sijaan vessan tuhoaminen ja kuorruttaminen kananmunilla on sitä itseään. Okei, on Stratovariuksen kosketinsoittajan pöntönräjäytysvideo ihan hauska.
Lähetä kommentti