Zooropa on aliarvostettu levy. Äänitetty hittialbumin ja maailmankiertueen välissä 90-luvulla, edustaen U2:ta kokeellisimmillaan. Ei laskelmointia taikka ylenmääräistä hieromista, biisit vedettiin parissa kuukaudessa narulle. Jos postmoderni eetos tuotti koskaan mitään hauskaa, niin juuri tätä; kylmän sodan päättymisen jälkeistä kevytmielisyyttä. Sitä tunnetta, kun suurien taistelujen ja itse historian piti olla loppusuoralla jättäen kysymyksen, "mitä seuraavaksi?" Ei enää moraalisia dilemmoja vaan päättymätöntä ambivalenssia harmaantuvan arjen lomassa. Suotta siis rypistellä otsaa vaan ottaa rennosti, kerranhan täällä vaan eletään, eikö vain?
What do you want?
...
And I have no compass
And I have no map
And I have no reasons
No reasons to get back
And I have no religion
And I don't know what's what
And I don't know the limit
The limit of what we've got
Don't worry baby, it'll be alright
You got the right shoes
To get you through the night
It's cold outside, but brightly lit
Skip the subway
Let's go to the overground
Get your head out of the mud baby
Put flowers in the mud baby
Overground
4 kommenttia:
Oli vähän sen kuuloinen, että tuota mietittäessä ja tehtäessä on kuunneltu Jean-Michel Jarrea.
Ehtoota.
Enpäs tullut ajatelleeksi, mutta onhan tuossa vähän samaa kolkkoa sävyä. Yhtenä tuottajista albumilla oli elektronisen musiikin pioneeri Brian Eno.
Lemon-biisissä on sitten kuunneltu Depeche Modea, kakkoskertsi kohdasta 1:30 on ihan sitä itseään.
Voipi olla, en tiedä kokoonpanolta muita kuin tämän biisin:
https://www.youtube.com/watch?v=3xLvArgSp3k
Sekin tuli vastaan videon takia, mutta se onkin sitten aivan ratki mainio!
Enpä itsekään tunne kovin hyvin tuotantoaan, mutta tunnistaa silti tuon tietyn tyylin.
Lähetä kommentti