perjantai 14. huhtikuuta 2023

Ääniä historian lopulta

Zooropa on aliarvostettu levy. Äänitetty hittialbumin ja maailmankiertueen välissä 90-luvulla, edustaen U2:ta kokeellisimmillaan. Ei laskelmointia taikka ylenmääräistä hieromista, biisit vedettiin parissa kuukaudessa narulle. Jos postmoderni eetos tuotti koskaan mitään hauskaa, niin juuri tätä; kylmän sodan päättymisen jälkeistä kevytmielisyyttä. Sitä tunnetta, kun suurien taistelujen ja itse historian piti olla loppusuoralla jättäen kysymyksen, "mitä seuraavaksi?" Ei enää moraalisia dilemmoja vaan päättymätöntä ambivalenssia harmaantuvan arjen lomassa. Suotta siis rypistellä otsaa vaan ottaa rennosti, kerranhan täällä vaan eletään, eikö vain?

What do you want?

...

And I have no compass 
And I have no map 
And I have no reasons 

No reasons to get back 
And I have no religion 
And I don't know what's what 
And I don't know the limit 
The limit of what we've got 

Don't worry baby, it'll be alright 
You got the right shoes 
To get you through the night 
It's cold outside, but brightly lit 
Skip the subway 
Let's go to the overground 
Get your head out of the mud baby 
Put flowers in the mud baby 
Overground

4 kommenttia:

QroquiusKad kirjoitti...

Oli vähän sen kuuloinen, että tuota mietittäessä ja tehtäessä on kuunneltu Jean-Michel Jarrea.

Lauri Stark kirjoitti...

Ehtoota.

Enpäs tullut ajatelleeksi, mutta onhan tuossa vähän samaa kolkkoa sävyä. Yhtenä tuottajista albumilla oli elektronisen musiikin pioneeri Brian Eno.

Lemon-biisissä on sitten kuunneltu Depeche Modea, kakkoskertsi kohdasta 1:30 on ihan sitä itseään.

QroquiusKad kirjoitti...

Voipi olla, en tiedä kokoonpanolta muita kuin tämän biisin:

https://www.youtube.com/watch?v=3xLvArgSp3k

Sekin tuli vastaan videon takia, mutta se onkin sitten aivan ratki mainio!

Lauri Stark kirjoitti...

Enpä itsekään tunne kovin hyvin tuotantoaan, mutta tunnistaa silti tuon tietyn tyylin.