Pipetissä on väkevää happoa. Kannattaako happoa kaataa sormelle?
A) Kannattaa
B) Ei kannata
11 kommenttia:
Anonyymi
kirjoitti...
Jotta voisi edes auttavasti puhua informoidusta päätöksestä, pitäisi alkutietoja olla enemmän.
Kuka on kaatamassa happoa, kenen sormelle ja mitä on tarkoitus saada aikaiseksi? Ja aikaan saaminen jakautuu fysikaaliseen osuuteen ja kulttuuriseen osuuteen.
Henkilökohtaisesti olen kerran kaatanut happoa sormelle. Itse kaadoin omalle sormelle ja tarkoituksenani oli poistaa sitkeä syylä.
Olen ollut uutisia seuratessani havaitsevinani sellaista, että jos kaataja ja kohde ovat eri henkilöitä ja kyseessä ei olekkaan sormi niin kulttuurinen komponentti voi olla hyvinkin vahvasti läsnä lopputuloksen kannattavuutta arvioitaessa.
Kysehän oli siis väkevästä haposta, ei sellaisesta (maitohappo?) jolla poistetaan syyliä vaan sellaisesta, joka aiheuttaa vaikean syöpymävamman ja mahdollisesti jopa sormen menettämisen.
Hapon sormelle kaatamisesta luvattu palkkio (jokin sellainenhan täytyy olla) tuskin riittää korvaamaan sormen pysyvää vammautumista saati menettämistä. Joten ei kannata.
No ilman muuta sekä voi että kannattaa, sillä pH on vain Sosiaalinen Konstruktio™. Ja tämän tarkastetun faktan voin ilomielin vahvistaa kemian pitkän oppimäärän aikanaan lusineena. ;)
(Anonyymi 16.39 jatkaa) Asiaa yön yli pohdiskeltuani vastaan, että ei kannata.
Premissinä se, että happo on niin voimakasta, että syylän lisäksi lähtee myös liha ja luu. Lisäksi joudun arvioimaan lopputuloksen kannattavuutta oman kulttuurini kehyksestä ja siten paljastamaan, että pohjimmiltaan en pidäkkään kaikkia kulttuureja samanarvoisina (niin kuin ei kukaan muukaan, kulttuurista riippumatta).
Hapon käyttö voi olla utilitaristisesti ajateltuna perusteltua. Jos sormessa on paha kuolio, jonka eteneminen voidaan pysäyttää hapolla, niin se kannattaa tehdä vaikka sormi menetettäisiin. Tässä kohtaa vaaditaan kylmäpäisyyttä; uhraus tuntuu pahalta. Sormen menetystä voi ja pitääkin surra jälkikäteen, mutta samalla on muistettava että happokäsittely pelasti muun käden, ehkä jopa potilaan hengen.
11 kommenttia:
Jotta voisi edes auttavasti puhua informoidusta päätöksestä, pitäisi alkutietoja olla enemmän.
Kuka on kaatamassa happoa, kenen sormelle ja mitä on tarkoitus saada aikaiseksi? Ja aikaan saaminen jakautuu fysikaaliseen osuuteen ja kulttuuriseen osuuteen.
Henkilökohtaisesti olen kerran kaatanut happoa sormelle. Itse kaadoin omalle sormelle ja tarkoituksenani oli poistaa sitkeä syylä.
Olen ollut uutisia seuratessani havaitsevinani sellaista, että jos kaataja ja kohde ovat eri henkilöitä ja kyseessä ei olekkaan sormi niin kulttuurinen komponentti voi olla hyvinkin vahvasti läsnä lopputuloksen kannattavuutta arvioitaessa.
En kerro enempää. Siis a) kannattaa vai b) ei kannata?
Ei kannata.
Kysehän oli siis väkevästä haposta, ei sellaisesta (maitohappo?) jolla poistetaan syyliä vaan sellaisesta, joka aiheuttaa vaikean syöpymävamman ja mahdollisesti jopa sormen menettämisen.
Hapon sormelle kaatamisesta luvattu palkkio (jokin sellainenhan täytyy olla) tuskin riittää korvaamaan sormen pysyvää vammautumista saati menettämistä.
Joten ei kannata.
No ilman muuta sekä voi että kannattaa, sillä pH on vain Sosiaalinen Konstruktio™. Ja tämän tarkastetun faktan voin ilomielin vahvistaa kemian pitkän oppimäärän aikanaan lusineena. ;)
-J.Edgar-
Hyviä vastauksia, hyviä vastauksia.
(Anonyymi 16.39 jatkaa) Asiaa yön yli pohdiskeltuani vastaan, että ei kannata.
Premissinä se, että happo on niin voimakasta, että syylän lisäksi lähtee myös liha ja luu. Lisäksi joudun arvioimaan lopputuloksen kannattavuutta oman kulttuurini kehyksestä ja siten paljastamaan, että pohjimmiltaan en pidäkkään kaikkia kulttuureja samanarvoisina (niin kuin ei kukaan muukaan, kulttuurista riippumatta).
Varsin selväjärkistä pohdintaa, Anonyymi.
Hapon käyttö voi olla utilitaristisesti ajateltuna perusteltua. Jos sormessa on paha kuolio, jonka eteneminen voidaan pysäyttää hapolla, niin se kannattaa tehdä vaikka sormi menetettäisiin. Tässä kohtaa vaaditaan kylmäpäisyyttä; uhraus tuntuu pahalta. Sormen menetystä voi ja pitääkin surra jälkikäteen, mutta samalla on muistettava että happokäsittely pelasti muun käden, ehkä jopa potilaan hengen.
Raadollisia tuumailuja, sanoisin.
Savolaistaustaisena minä kaadan mitä tahansa sormilleni, jos se on vaan poissa naapurin hyötykäytöstä.
Suattana olla näin.
Lähetä kommentti