lauantai 25. toukokuuta 2019

Ryssät nurin!


Ihan rutiinivoitto Venäjästä, sen verran tavaksi on heidän pudottamisensa jo tullut. Suomi on Venäjälle paha vastus, mikä on kerta toisensa jälkeen nähty. Kuitenkin tuntuu, ettei Venäjän pakka varsinaisesti hajonnut kuten tappion hetkillä yleensä. He eivät ottaneet roppakaupalla jäähyjä, eivätkä sooloilleet. Suomi pelasi vain paremmin. Puolustus oli tiivistä kuin teräs ja maalilla Kevin Lankinen oli kuin muuri. Voittoon riitti yksi maali, jonka teki - kukapa muu - kuin Mörkö Anttila. Maalia edeltänyt karvaus oli osoitus taistelutahdosta, jota Suomella riitti läpi ottelun.

Suomi on nyt pudottanut kaksi ylivoimaiseksi katsottua joukkuetta. Niin Ruotsi kuin Venäjä oli ladattu NHL-tähdillä. Ryssien joukkue varsinkin oli vahvempi kuin vuosiin, tällä koostumuksella he olisivat pärjänneet vaikka olympialaisissa. Mutta ei, Suomi on taistellut ennakkosuosikit nurin. Kaksi viimeisintä ottelua ovat olleet parasta leijonaa miesmuistiin.

Suomen tasavalta voitti, mutta kakkosena tuli punainen ja rahakas Venäjä. Mutta tämä ei riitä, huomenna on vielä voitettava. Vielä kerran pojat!

4 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

En voi kuin ihmetellä miten ja miksi Venäjä jäi nollille Suomea vastaan tuolla kokoonpanolla?? Taitavat maailmankirjat olla sekaisin, lol?

Toisaalta, taisi se sama perisynti kohdata rakasta Itänaapuriamme jo Torinon 2006 välierässä. Tuolloin Vanja-eno jätettiin myös tylysti nollille, nopeat & näppärät venäläiset luistelijat jätettiin ihmettelemään maailmanmenoa kun suomalaiset mättivät maaleja, ja tuolloin sen matsin 3. erä taisi myös mennä yksityisyritteliäisyyden piikkiin venäläisten taholta ja valmista ei tullut sitten millään.

Sitä en muista paloiko tuolloin Darius Kasparaitiksen käämit? Mutta ainakin Naganon olympialaisissa 1996 mies "kunnostautui" suomalaisten provosoijana. Sittemmin, tämä Liettuassa syntynyt ja pariakin maata edustanut peluri on tehnyt lähtemättömän vaikutuksen lätkässä juuri tuolla pelityylillänsä. Eräänlainen Liettuan "Börje Salming".

Niinno, Kanada on sitten vastassa finaalissa. Lopputulosta on erittäin vaikea ennustaa. Mutta jos halutaan oikein kääntää veistä kanadalaisten haavoissa, niin Kanada-Cup 1981 sopinee varoittavana esimerkkinä. Sjuuri ja Mjahtava Neuvostoliitto (eli se CCCP) pätki Kanadan finaalissa "vain" 8-1, ja Kanadan joukkueessa pelasivat sentään tuolloin muuan Wayne Gretzky, Guy Lafleur, Mike Bossy & Bryan Trottier.

OT:nä, hyvä 3-osainen dokumentti rakkaan länsinaapurimme "kiakon" kehitysvaiheista, oheistan tähän 2. osan k.o. dokkarista. Eräissä filmin pätkissä esiintyy mm. Börje Salming, joka on eräs harvoista arvostamistani ruotsalaisista lätkänpelaajista (samaan kategoriaan kuuluvat mm. Thomas Rundqvist, Håkan Loob, Mats Näslund, Matti Pauna, Peter Lundmark, Ulf Samuelsson ja "Pelle" Lindbergh).

Ehkä Nicklas Lidström pienin varauksin, mutta Peter Forsberg & Mats Sundin. Äh, antaa olla...


- Soomepois Eestist -

Lauri Stark kirjoitti...

Ehtoota.

Tällä kertaa venäläiset eivät edes polttaneet käämejään tai sooloilleet. Suomi vain oli parempi ja tiiviimpi joukkue.

Sitä en muista paloiko tuolloin Darius Kasparaitiksen käämit? Mutta ainakin Naganon olympialaisissa 1996 mies "kunnostautui" suomalaisten provosoijana.

Ei ole kaverista juuri muistikuvia. Oli kova taklaaja, joka jyräsi jopa Lindrosin aikanaan.

Niinno, Kanada on sitten vastassa finaalissa. Lopputulosta on erittäin vaikea ennustaa.

Kaikki on mahdollista, leijonat voivat mennä päätyyn.

OT:nä, hyvä 3-osainen dokumentti rakkaan länsinaapurimme "kiakon" kehitysvaiheista,

Pitänee katsastaa tuo kiekkodokkari, ruotsalaisnäkökulmaa en olekaan aiemmin nähnyt.

Ehkä Nicklas Lidström pienin varauksin, mutta Peter Forsberg & Mats Sundin. Äh, antaa olla...

Lidström ja Forsberg ovat ok minun kirjoissani, Sundin menee sitten yli.

QroquiusKad kirjoitti...

Vaan onkos historia juuri toistamassa itseään?

Kevään 1995 kisoihin mentiin kokemattomalla siloposkipoikajoukkueella ja nynnyhurrivalmentajalla, eikä kummaltakaan odotettu paljon mitään.
Tuli maailmanmestaruus.

Kevään 2011 kisoihin mentiin kokemattomalla siloposkipoikajoukkueella ja valmentajalla, joka oli imenyt kaikenlaisia nynnyvalmennusoppeja rehellisen suomalaisen nöyryyttämisen, häpäisemisen, mitätöimisen ja nälvimisen sijaan. Mitäpä tuollaisilta olisi voitu odottaa?
Tuli maailmanmestaruus.

Taas ovat Leijonat kisoissa kokemattomalla siloposkipoikajoukkueella ruorissaan se vuoden 2011 valmentaja.

Muutaman tunnin kuluttua tiedämme enemmän. Siihen asti ilmassa on suuren urheilujuhlan tuntua! - Mikäli sieltä tulee kultaa, olisi paikallaan kysyä eikö vastaisuudessa pitäisikin aina jättää ne NHL-miljonäärit kesälomilleen ja värvätä Leijonat Euroopan sarjojen kokemattomista siloposkipojista?

Lauri Stark kirjoitti...

Moro kaverii!

Sä olit just etkä melkein oikeessa. NYT POIKA SAUNOOO!!!