sunnuntai 5. toukokuuta 2019
Kipinävuorossa
Tämä sarjakuva tiivistää jo ensimmäisessä kuvassaan, miltä kipinävuorot näyttivät ja tuntuivat: mansikkana hehkuva kamiina, riu'uilla roikkuvat märät vaatteet, rauhatonta unta nukkuvat varusmiehet, öljylampun heikko hehku, pimeys, hellittämätön väsymys...myös valopetrolia sytytysnesteenä tuli kokeiltua, mutta se jäi siihen yhteen kertaan.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
Ai teilläkin leikittiin valopetellä? Sama täällä ja yhteen kertaan jäi kun kokeilija (en minä) käräytti kulmakarvansa. Vielä hullunpaa oli se, kun myrskylyhty putosi ja tulilanka putosi polttoainesäiliöön, jolloin säiliön öljy roihahti tuleen. Sitähän sitten sammutettiin ihan porukalla pitkään ja hartaasti. Noheva kokelas sen sitten sai puhallettua sammuksiin.
En tiedä johtuiko jo tuolloin kehittyneestä unihäiriöstäni vai jostain muusta, mutta palvellessani Suomen tasavaltaa ylipäällikkö Koiviston aikaan en koskaan tarvinnut makuupussia mihinkään.
Puolijoukkue- tai sissitelttaan päästyäni ojentauduin telttapatjalle joko märässä kuuskekkosessa tai siinä perkeleen lakanalumipuvussa, joka imi itseensä kaiken mahdollisen kosteuden lunta myöten.
Jaloissa oli kuuskekkosen kanssa kumisaappaat ja talvella talvikumisaappaat, joita ei kumpiakaan tullut mieleenkään alkaa kiskoa jaloista: mitä turhia, koska herätys tulee kuitenkin aivan kohta.
Ne pienet unensirpaleet olivat tärkeämpiä, puhumattakaan siitä, etten olisi ehkä edes saanut saappaita jalkoihini takaisin puolitajuttomana riittävän nopeasti, ennen kun oli taas mentävä joko jalkaisin tai Bandvagnin kuljettamana pitkin Sodankylän ympäristön kairaa ja kangasta.
Sekä alokastuvassa että myöhemminkin tuli yhä uudestaan esiin kysymys mahdollisesta "jarrusta":
kukaan ei muistanut kertaakaan heränneensä ståndikseen, johtukoonpa eroottisesta unesta tai täydestä rakosta.
Ei jarrua ole todellisuudessa olemassakaan:
libidon lasku on luonnollinen seuraus nuorille heteromiehille joutumisesta pelkkään miesseuraan raskaalla fyysisellä rasituksella ja unenriistolla.
Kipinävahdeista en muista muuta kuin kuvaamasi tunnelman.
Ajatukseni olivat aina vain klapien syöttämisessä kamiinaan mahdollisimman vähin kolisteluin ja kipinävuoron päättyminen, joka sallisi unenpätkän, joka päättyisi aivan liian pian.
Mahtaneeko kukaan ajatella kipinävuorossa tissejä?
Päivää.
Juho: puolustaudun sen verran, että toimin kokelaan suosituksesta. Kaadan ensin ihan hieman valopeteä puolijoukkueteltan kamiinaan, mutta ei syty: "kaadetaanpa vähän lisää". Ei vieläkään syty ja suljen luukun hetkeksi. Pian kansi lennähtää paikoiltaan ja korkeat liekit lyövät ulos kamiinasta. No, puut syttyivät ja teltta ei palanut, joten periaatteessa onnistui...
Qroquius Kad: Puolijoukkue- tai sissitelttaan päästyäni ojentauduin telttapatjalle joko märässä kuuskekkosessa tai siinä perkeleen lakanalumipuvussa, joka imi itseensä kaiken mahdollisen kosteuden lunta myöten.
Riisuminen oli helppoa, vittumaista oli pukea ne vaatteet takaisin herätyksen jälkeen ja umpiväsyneenä. Parasta olikin, jos sai viimeisen kipinävuoron: sai nukkua keskeytyksettä pitkään ja olla itse valmiina ja jalkeilla herätyksen aikaan.
Ei jarrua ole todellisuudessa olemassakaan:
libidon lasku on luonnollinen seuraus nuorille heteromiehille joutumisesta pelkkään miesseuraan raskaalla fyysisellä rasituksella ja unenriistolla.
Jarrusta meilläkin puhuttiin, mutta tornihuhua se kaikki oli; "perjantaina kannattaa jättää se kiisseli syömättä, jos on viikonloppuna sutinaa tiedossa".
Mahtaneeko kukaan ajatella kipinävuorossa tissejä?
Tämä yksityiskohta oli minunkin mielestä hieman epäuskottava. En äkkiseltään muista koskaan ajatelleeni mitään eroottiseen viittaavaa leireillä. Ei ollut energiaa, eikä aikaa.
Lähetä kommentti