Kolmas sunnuntai on nimeltään hengen adventti, jonka teemana on Johannes Kastaja ja hänen kehotuksensa katumukseen. Synnit ja niistä irtipääseminen ovat hautaan asti jatkuva urakka, turmeltuneen luontomme tähden tahdomme pahaa. Itse kullakin on aivan erityisiä syntejä, jotka ovat mieluisia ja joille keksii tekosyitä lakkaamatta. Mielisynti voi olla vakava tai vähäpätöinen, mutta se ei ole oleellista. On ymmärrettävä, ettei yksikään katumaton synti astu taivaaseen. Kaikkea tehtyä pahaa ja sen perusteeksi sepitettyjä valheita tulee katua. Se ei ole helppoa, eikä mukavaa. Kristinusko käskee sellaiseen, josta en pidä ja joka asettuu luontoani vastaan. Sillä ei kuitenkaan ole merkitystä, mistä pidän tai en pidä. Merkitystä on totuudella, sillä mikä on oikein ja väärin.
Jumala on ankara, eikä asiaa helpota että yhtä varmasti kuin hengitämme, me rikomme Häntä vastaan kerta toisensa jälkeen. Mutta Jumala on myös armollinen. Yhtä lailla kuin tulee puhua synnistä, tulee puhua myös katumuksesta. Me murhasimme Jumalan ja menetimme viimeisenkin mahdollisuuden sovittaa syntimme itse. Jeesus Kristus kuitenkin antoi anteeksi ja kuollessaan mursi synnin vallan: Isä, anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä, mitä he tekevät.
Katukaa, niin teidät pelastetaan. Jokapäiväisessä elämässä on tehtävä niin hyvin kuin mahdollista, valittava oikein. Mutta me emme voi teoillamme ostaa pelastusta, vaan viime kädessä Jumalan armo sen meille suo. Synti asuu sydämessämme päivien loppuun asti ja kompuroimme elämämme tiellä uudelleen ja uudelleen. Meiltä siis kysytään katumusta heikkoutemme tähden ja nöyryyttä armosta, jota emme koskaan ansainneet.
2 kommenttia:
Toisin sanoen:
voin tehdä syntiä niin paljon kuin sielu sietää, kunhan vain muistan viimeistään kuolinvuoteella katua hartaasti ja pyytää armeliasta anteeksiantoa?
Se kun on minulle varattu; olenhan saanut (pienenä sylivaavina, jolta ei kysytty mitään) kasteen evankelis-luterilaiseksi.
Eikö tämä ole kuitenkin hieman arveluttava moraalikäsitys?
Päivää Qroquius.
Aito katumus on se, mitä meiltä vaaditaan. Ehdottamasi kuvio on sitä, että yritetään huijata Jumalaa; rötöstellään ja samanaikaisesti haudotaan mielessä vapaudut vankilasta -korttia. Jumala kuitenkin näkee ihmisten intentiot, ja feikattu katumus erottautuu oikeasta.
Kuinka moni todella edes pääsee siihen pisteeseen, että vasta kuolinvuoteella ehtii miettiä syntejään. Kuolema voi tulla nopeasti ja yllättäen. Joka tapauksessa, viimeisilläkin hetkillä tapahtuva aito katumus voi olla pelastavaa. Voi siinä kuitenkin olla käynti kiirastulessa edessä.
Lähetä kommentti