sunnuntai 9. joulukuuta 2018

Adventin 2. sunnuntai

Tämän sunnuntain nimitys, Kunnian adventti, viittaa Kristuksen toiseen tulemiseen aikojen lopussa. Ristillä nöyryytetty ja murhattu kuningas palaa koko voimassaan ja loistossaan lunastamaan lupauksensa. Jo alkukirkon päivistä lähtien ovat kristityt enemmän tai vähemmän kärsimättömästi odottaneet tuota päivää. "Loppu on lähellä", kuten sanottiin jo ammoin. Niin sanottiin myös keskiajalla ja lukemattomina kertoina senkin jälkeen. Ei sitä päivää, ettemme olisi ennustaneet maailmanloppua juuri omalle ajallemme.

Elämmekö lopun aikoja? En tiedä, ja aion pidättäytyä arvailemasta. Sen enempää kuin voin sanoa lopun olevan lähellä, en voi sanoa sen olevan kaukana. Sen verran kuitenkin tiedän, että meidän on määrätty olla valppaina:

Mutta aikakausista ja määrähetkistä ei teille, veljet, ole tarvis kirjoittaa; 2 sillä itse te varsin hyvin tiedätte, että Herran päivä tulee niinkuin varas yöllä. 3 Kun he sanovat: "Nyt on rauha, ei hätää mitään", silloin yllättää heidät yhtäkkiä turmio, niinkuin synnytyskipu raskaan vaimon, eivätkä he pääse pakoon. 4 Mutta te, veljet, ette ole pimeydessä, niin että se päivä voisi yllättää teidät niinkuin varas; 5 sillä kaikki te olette valkeuden lapsia ja päivän lapsia; me emme ole yön emmekä pimeyden lapsia.

                            - 1. tessalonikalaiskirje, luku 5, jakeet 1-5

2 kommenttia:

Qroquius Kad kirjoitti...

Kyllä nykyisen läntisen maailmanmenon loppu vaikuttaa olevan hyvinkin käsillä. Kyse onkin siitä, millainen se loppu on.

Loppuuko vasemmistoliberalismin ja marxismi-feminismin Länsimaiden Perikatoon johtavan tuhotyön voittokulku kansallismielisyyden ja muiden konservatiivisten arvojen nousuun kautta Lännen, kuten on jo tapahtunut ns. Visegrád-maissa ja sittemmin myös Itävallassa ja Italiassa?
Onko Suuri Heiluri päässyt jo vasemmistolaiseen yläkuolokohtaansa, josta se alkaa vääjäämättä pudota alas ja kohoaa terveiden arvojen voittoon?

Vai onko meillä edessämme Länsi-Rooman kohtalo:
emme enää kykene puolustamaan elinkelvottomaksi veltostunutta ja rappeutunutta kulttuuriamme elinvoimaisempia maahantunkeutujabarbaareja vastaan, vaan joudumme suistetuksi historian roskatunkioon?

Ratkaisun avaimet ovat meidän käsissämme. Yhtä lailla kuin vihollisella ovat omansa.

Lauri Stark kirjoitti...

Tervehdys Qroquius.

Loppuja on monenlaisia ja nuo ovat yhdet monista mahdollisista. Ne voivat olla käsillämme jo elinaikanamme. Toivoa kuitenkin on niin kauan kuin on elämää. Kristinuskon historiasta tiedämme, ettei tarvita kuin 12 päättäväistä miestä.