Kuin kreikkalainen veistos

Vähän kuin Aphrodite Kallipygos:

Turkis pukee naista

Emilia Clarke:

Melkein merenneito

Ranskalainen suklaasilmä

Alizee:

Ryssä tennisblondi

Anna Kournikova:

Seksikäs valtakunnansyyttäjä

Natalia Poklonskaja:

NEEKERI NEEKERI

Päivän Noomit

Kauniita hiihtäjiä

On Puolan Justyna Kovalczyk, joka näyttää maatalon emännältä ja hymyilee kuin hevonen.

On kotimaan Krista Pärmäkoski, joka on pisamanaamainen naapurintyttö.

On länsinaapurin Charlotte Kalla, joka on vain kuvankaunis.

Täysillä tyyrpuuriin!

Titanicilla matkusti myös suomalaisia, kaikkiaan 63 kappaletta. Heistä 20 selviytyi, joukossa 18-vuotias Anna Turja kenen tarina kannattaa kuunnella.

Sending out an SOS

Titanic lähetti hätäviestinsä sentään radiolla, eikä pullopostina. Eipä se apu silti ehättänyt ajoissa paikalle.

Leidi mietteissään

Ylösnousemuksen merkitys

The Gospels contain a fairy-story, or a story of a larger kind which embraces all the essence of fairy-stories. They contain many marvels—peculiarly artistic, beautiful, and moving: ‘mythical’ in their perfect, self-contained significance; and among the marvels is the greatest and most complete conceivable eucatastrophe. But this story has entered History and the primary world; the desire and aspiration of sub-creation has been raised to the fulfillment of Creation. The Birth of Christ is the eucatastrophe of Man’s history. The Resurrection is the eucatastrophe of the story of the Incarnation. This story begins and ends in joy. It has pre-eminently the ‘inner consistency of reality’. There is no tale ever told that men would rather find was true, and none which so many sceptical men have accepted as true on its own merits. For the Art of it has the supremely convincing tone of Primary Art, that is, of Creation. To reject it leads either to sadness or to wrath.

                        -J.R.R. Tolkien

Ei enempää sieniä

Se on tehty!

Hieno kohtaus elokuvasta, joka ei ole tarkalleen ottaen ortodoksinen tulkinta. Se kuitenkin tavoittaa jotain, mitä moni puhdasoppinenkaan teos ei usein saavuta. Kun Jumala kerran syntyi mieheksi ja eli ruumiillisen elämän, hän ei jäänyt enää vain toispuoleiseksi. Myös liha kärsimyksineen tuli pyhitetyksi ja siten osaksemme tuli hirveä kutsu: jokaikisen on seurattava Jeesus Kristusta kuolemaan, kukaan ei mene ikuiseen elämään paitsi ristin kautta.

Tarina osoittaa, että tämä kutsu on liki mahdoton. Itse Jeesus pelkäsi sitä, hän olisi ottanut mitä tahansa paitsi sen. Miten sanoinkuvaamaton tuska voisi meidät viedä kohti pelastusta? Minä en sitä ymmärä, kukaan ei sitä ymmärrä. Totuus on kuitenkin mitä se on. Jeesus oli ensimmäinen ja viimeinen, joka teki ratkaisunsa vain oman tahtonsa kautta. Me muut voimme seurata perässä vain, koska hänen päätöksensä teki sen mahdolliseksi. Tavalla tai toisella me astumme kuoleman porteista aikanamme. Kysymys on, raahataanko meidät sisään vai astummeko kynnyksen yli itse?

Ikkunassa illalla

Jumala on serbi

Suurmies on poissa

Pentti Linkola on kuollut. Lepää rauhassa luonnonystävä.

Roope ja Kroisos paskalla

Akun löytö

Kansanmurhapolkkaa