Karjalaisten työteliäisyys ilmeni ymmärtääkseni vallan kiitettävästi heidän palattuaan Jatkosodan alussa imperialistisen roistovaltio Ryssän heiltä ryöstämille mailleen ja ryhtyessään jällenrakennukseen. Mannerheim-risteistäkin suurin osa myönnettiin karjalaisille.
Affenalaisten vieraanvaraisuus on sukua hesalaisten nöyryydelle: molemmat toivottavat avosylin tervetulleiksi kaikki muut paitsi suomalaiset.
Affenalaiset kokevat, etteivät ole suomalaisla, joita he avoimesti vihaavatkin. Hesalaiset puolestaan huokuvat katteetonta ylimielisyyttä ja mihinkään perustumatonta itserakkautta kaikkia muita, paitsi arabi-, afro- ja afgaanijätkiä kohtaan; heidän edessään he heittäytyvätkin rähmälleen kysyen vain miten voisivat palvella.
Ja myönnetään: me hämäläiset(* emme todellakaan ole ripeitä singahtamaan jokaiseen uutuustrendiin, vaan edustamme Suomen kansakunnan konservatiivisinta voimaa; Blut und Boden!
(* Olen siis syntynyt Pohjois-Suomessa kuten isänikin, mutta äitini suku on vankkaa kantahämäläistä torpparilähtöistä talonpoikaissukua, ja äidin mukaanhan kansallisuus määritellään. Merkittävintä on, etten koskaan voinut kokea olevani kotona siellä sukurutsattujen simpanssien keskellä, vaan koin lapsuuteni ja teini-ikäni kuluneen apinahäkkiin teljettynä.
Karjalaisten työteliäisyys ilmeni ymmärtääkseni vallan kiitettävästi heidän palattuaan Jatkosodan alussa imperialistisen roistovaltio Ryssän heiltä ryöstämille mailleen ja ryhtyessään jällenrakennukseen. Mannerheim-risteistäkin suurin osa myönnettiin karjalaisille.
Mitä pötyä! Kukaan karjalainen ei varmasti ole koskaan tehnyt tuntiakaan työtä. Näin sen on oltava.
Affenalaisten vieraanvaraisuus on sukua hesalaisten nöyryydelle: molemmat toivottavat avosylin tervetulleiksi kaikki muut paitsi suomalaiset.
Sanotaan kuitenkin, että vieraita kestitetään, mutta heidät toivotetaan myös matkoihinsa. Yritäppä asumaan Ahvenamaalle...
me hämäläiset(* emme todellakaan ole ripeitä singahtamaan jokaiseen uutuustrendiin, vaan edustamme Suomen kansakunnan konservatiivisinta voimaa; Blut und Boden!
En voine varttihämäläisenä yhtyä kuoroon täysin. Vaikea sanoa muistakaan kuroista, kun olen lisäksi varttikarjalainen, varttisavolainen ja varttihurri. Yleissuomalainen kuoro kyllä onnistuu.
Merkittävintä on, etten koskaan voinut kokea olevani kotona siellä sukurutsattujen simpanssien keskellä, vaan koin lapsuuteni ja teini-ikäni kuluneen apinahäkkiin teljettynä.
2 kommenttia:
Karjalaisten työteliäisyys ilmeni ymmärtääkseni vallan kiitettävästi heidän palattuaan Jatkosodan alussa imperialistisen roistovaltio Ryssän heiltä ryöstämille mailleen ja ryhtyessään jällenrakennukseen.
Mannerheim-risteistäkin suurin osa myönnettiin karjalaisille.
Affenalaisten vieraanvaraisuus on sukua hesalaisten nöyryydelle:
molemmat toivottavat avosylin tervetulleiksi kaikki muut paitsi suomalaiset.
Affenalaiset kokevat, etteivät ole suomalaisla, joita he avoimesti vihaavatkin.
Hesalaiset puolestaan huokuvat katteetonta ylimielisyyttä ja mihinkään perustumatonta itserakkautta kaikkia muita, paitsi arabi-, afro- ja afgaanijätkiä kohtaan;
heidän edessään he heittäytyvätkin rähmälleen kysyen vain miten voisivat palvella.
Ja myönnetään:
me hämäläiset(* emme todellakaan ole ripeitä singahtamaan jokaiseen uutuustrendiin, vaan edustamme Suomen kansakunnan konservatiivisinta voimaa; Blut und Boden!
(* Olen siis syntynyt Pohjois-Suomessa kuten isänikin, mutta äitini suku on vankkaa kantahämäläistä torpparilähtöistä talonpoikaissukua, ja äidin mukaanhan kansallisuus määritellään.
Merkittävintä on, etten koskaan voinut kokea olevani kotona siellä sukurutsattujen simpanssien keskellä, vaan koin lapsuuteni ja teini-ikäni kuluneen apinahäkkiin teljettynä.
Iltaa.
Karjalaisten työteliäisyys ilmeni ymmärtääkseni vallan kiitettävästi heidän palattuaan Jatkosodan alussa imperialistisen roistovaltio Ryssän heiltä ryöstämille mailleen ja ryhtyessään jällenrakennukseen.
Mannerheim-risteistäkin suurin osa myönnettiin karjalaisille.
Mitä pötyä! Kukaan karjalainen ei varmasti ole koskaan tehnyt tuntiakaan työtä. Näin sen on oltava.
Affenalaisten vieraanvaraisuus on sukua hesalaisten nöyryydelle:
molemmat toivottavat avosylin tervetulleiksi kaikki muut paitsi suomalaiset.
Sanotaan kuitenkin, että vieraita kestitetään, mutta heidät toivotetaan myös matkoihinsa. Yritäppä asumaan Ahvenamaalle...
me hämäläiset(* emme todellakaan ole ripeitä singahtamaan jokaiseen uutuustrendiin, vaan edustamme Suomen kansakunnan konservatiivisinta voimaa; Blut und Boden!
En voine varttihämäläisenä yhtyä kuoroon täysin. Vaikea sanoa muistakaan kuroista, kun olen lisäksi varttikarjalainen, varttisavolainen ja varttihurri. Yleissuomalainen kuoro kyllä onnistuu.
Merkittävintä on, etten koskaan voinut kokea olevani kotona siellä sukurutsattujen simpanssien keskellä, vaan koin lapsuuteni ja teini-ikäni kuluneen apinahäkkiin teljettynä.
Maa on syntinen laulu!
Lähetä kommentti