-Stressipainajaiset: kenties yleisin muoto, jossa jokin aivan arkinen asia ei ota sujuakseen. En millään löydä oikeaa junalaituria asemalta, en saa näppäiltyä oikeaa tunnuslukua kortinlukijaan, en kykene juoksemaan voimien ehtyessä jne.
-Marionettipainajaiset: vahingoitan läheisiäni fyysisesti ja henkisesti, enkä kykene hallitseman tekemisiäni. Moukaroin pääkalloja rikki itku kurkussa, aivan kuin jokin muu ohjaisi minua.
-Moraalipainajaiset: olen tehnyt jotain väärää ja minua tullaan pian noutamaan. Vietän viimeisen hetken tietämättömien läheisteni seurassa, vielä yksi mukava hetki ennen myrskyä.
-Armeijapainajaiset: joudun palaamaan armeijaan, koska jostain syystä varusmiespalvelukseni on hylätty. Toinen variaatio on, että joudun astumaan vuoden kestäviin kertauksiin.
-Orgaaniset painajaiset: kun ruumis taikka koko elävä maailma vääristyy. Visvaa tihkuvia lihakasvustoja lattialla, lonkeroita, tautista solumassaa pursuavia olioita, alieneita, hallitsemattomia mutaatioita, lihametsiä, köynnöstsunameja.
-Tieteispainajaiset: jossain määrin samassa kategoriassa orgaanisten painajaisten kanssa. Ufoja, avaruusolentoja ja selittämättömiä ilmiöitä.
-Kirottu arkkitehtuuri: päättymättömiä komplekseja, joihin eksyn. Hyvin usein löytyvät maan alta. Luolia, metrotunneleita, ikuisia linnoja, tuomittuja kaupunkeja, helvetin esikartanoita. Jokainen nurkka ja jokainen neliösentti sykkivät pahuutta, missään ei ole turvassa. Poispääsyä ei ole ja demonien loppumattomat legioonat ovat kannoillani.
-Kauhupainajaiset: kun maailma sekoaa ja yliluonnollinen kaappaa vallan. Seinät puhuvat, kummitukset väijyvät ja pimeys laskeutuu. Vaatteet pukevat itsensä näkymättömän olennon ympärille, jokin leijuu aivan yläpuolellani. Yritän huutaa, mutta ääntä ei lähde. Puhdasta kauhua, josta herääminenkään ei tuota välitöntä helpotusta. Kylmää, joka viipyy pitkään.
18 kommenttia:
Itsekin näen tuon tuostakin armeijapainajaisia, joissa minua syytetään varusmiespalveluksen suorittamisesta niin huonosti, että se on uusittava.
Toinen variantti on joutua loputtomiin ja toistuviin kertauksiin. Niissä unissa jostain syystä muistan aiemmat vastaavat unet, ja tunnen syvää katkeruutta että tämä toistuu taas. Vähän aikaa sitten olin ja taas joudutaan...
Joissakin näissä unissa on mukana aseveljiäni, saman näköisinä kuin silloin ylipäällikkö Koiviston aikaan:
enhän tiedä, miltä he nykyään näyttävät; ei ole tullut pidettyä yhteyttä.
Oudompia ovat lukiounet, joissa joudun palaamaan lukion kolmannelle valmistautumaan yo-kirjoituksiin tietäen hyvin suorittaneeni ne.
Inttipainajaiset voisin ymmärtää sitä taustaa vasten, ettei minusta ollut kuin jääkäriksi, vaikka monet omaiset odottivat ylioppilaspojan tietysti etenevät RUK:iin. Heistä läheskään kaikki eivät vähääkään tajunneet, mitä se olisi edellyttänyt, eivätkä sitä ettei minulla ollut rahkeita.
Kirjoitin kuitenkin yleisarvosanaksi magnan, joten ei se niin huonosti mennyt, että sen takia pitäisi palata. Niissä unissa en koskaan kyllä pääsekään kirjoittamaan.
Lisäksi niissä on stressipainajaisten piirteitä:
en useinkaan edes pääse kouluun asti parhaista yrityksistäni huolimatta, sillä jokin ylittämätön este tulee tielle.
Suurin osa painajaisistani on hyvin samankaltaisia kuin tieteiskauhuleffa "Event Horizon", jollaisia sen produktiotiimikin varmaan näkee.
Tervehdys Qroquius.
Joissakin näissä unissa on mukana aseveljiäni, saman näköisinä kuin silloin ylipäällikkö Koiviston aikaan:
enhän tiedä, miltä he nykyään näyttävät; ei ole tullut pidettyä yhteyttä.
Tämä piirre sisältyy myös omiin inttiuniini. Tuttuja naamoja, mutta aina samanlaisina kuin heidät viimeksi näin.
Oudompia ovat lukiounet, joissa joudun palaamaan lukion kolmannelle valmistautumaan yo-kirjoituksiin tietäen hyvin suorittaneeni ne.
...
Lisäksi niissä on stressipainajaisten piirteitä:
en useinkaan edes pääse kouluun asti parhaista yrityksistäni huolimatta, sillä jokin ylittämätön este tulee tielle.
Kuulustaa kovin tutulta. Mikä siinä on, että alitajunta tahtoo ehdottomasti päästä jotain ylppäreitä uusimaan. Ja sittenkin kun yritän, niin en löydä edes luokkahuonetta. Jos löydän, koe onkin siirretty toiseen kouluun toiselle puolella kuntaa. Ei juuri naurata tämmöinen.
Tuosta Event Horizonista olet muuten ennenkin maininnut. Elokuva on tainnut tehdä vaikutuksen, jos se on toistuvasti unissasi. Itselläninkin on tai ainakin oli eräs peli, joka vaikutti vahvasti painajaisiini. Thief: the Dark Project on ollut aiheuttajana isoon osaan kirotun arkkitehtuurin painajaisista.
Tuon tuosta tulee törmättyä myös vanhaan kunnon alieniin.
Itse asiassa toisinpäin:
"Event Horizon" teki vaikutuksen siksi, että se on yksi harvoja kauhuleffoja jotka ovat oikeasti pelottaneet, ellei peräti ainoa; "Alien" jatko-osineen ei tehnyt läheskään samaa vaikutusta.
Pelotusefekti taas johtui siitä, että leffaa katsellessani näin siinä omien painajaisteni kuvastoa filmin muotoon ikuistettuna.
Pelotusefekti taas johtui siitä, että leffaa katsellessani näin siinä omien painajaisteni kuvastoa filmin muotoon ikuistettuna.
Ahaa, ymmärrän. Useimmiten elokuvat ruokkivat painajaisten kuvastoa, mutta joskus sitä saattaa törmätä elokuvassakin johonkin joka muistuttaa omista näkykuvista. Harvemmin kuitenkin, ja sinulla on kokonainen elokuva kuin omista unistasi.
julkinen liikennevälinepainajainen: Hirveä paniikki aikatauluista, ja onkin väärässä junassa tai bussissa, ja tuntuu että seinät kaatuu päälle, joo, no vaikka ne bussin tai junan seinät. Hirveän ahdistavaa. Tai no ei. Vaihdan mielipiteeni, sanoisin että jopa hirvittävän ahdistavaa. joo. Ja se että tää legendaarinen Q:lla alkava nimimerkki on nähnyt painajaisia tapahtumahorisontista, tai ehkä jopa tapahtumahorisontissa, kertoo ja paljastaa todella paljon hänestä itsestään, tai jopa ehkä 'ittestään'. Taidan lopettaa "jopa ehkä" sanayhdistelmän käytön. Tai no ei. Jopa ehkä aion sanoa sen joskus uudestaan, ehkä. Event horizon oli vitun kova leffa. mitähän nää Laurin tapaset jonnet aina sanoo, jotain että "stuff made out of nightmares" tms. tai pms. etc. jne. Event horizonin poistetut kohtaukset ois ollu kuulemma ihan vitun sairaita. Juuri sellasia mitä näkee, kun on juonut 3-8 päivää alkoholia, ja sitten seuraavina aamuöinä näkee aivan helvetin sairaita asioita, ehkä jopa sellaisia kuin Event Horizonissa. Nyt tähän loppuun voisi tietysti egotrillailla ja sanoa että voi kuule kun tehtiin nuorina tyttöinä ja poikina ihan helvetin paljon pelottavimpia leffoja ja kirjoja kuin event horizon. ja Alien tai Aliens tai jopa ehkä se kolmas jatko-osa nimeltä Alienss, ja neljäs nimeltä Aliensss, ja sitten ne kämäiset Aliens vs(vitun seppo) vs Predators, niin kaikki nää oli täyttä roskaa ja epäpelottavaa kiddie movies, koska joku esim Manaaja + Cannibal Holocaust, ja ... huh, nyt kyllä tuli mieleen pelottavin; Moskiittorannikko. Nimittäin inhorealistinen helvetti on paljon pelottavampaa kuin joku Hellraiser tai mikään Aliensessesesessss. Noh, tulipa nyt pitkä teksti. ehkä sananvapautta pitäisi rajoittaa. 80 merkkiä enintään. ja merkkivero. koska ilmastonmuutos. Jokainen kirjain maksaa 0,04 euroopan rahaa.
Päivää Feyris.
julkinen liikennevälinepainajainen: Hirveä paniikki aikatauluista, ja onkin väärässä junassa tai bussissa, ja tuntuu että seinät kaatuu päälle, joo, no vaikka ne bussin tai junan seinät.
Näitä tosiaan välillä sattuu. Yleensä kyse on oikeasta junasta, jota ei millään meinaa löytää tai josta vääjäämättä myöhästyy.
Event horizonin poistetut kohtaukset ois ollu kuulemma ihan vitun sairaita. Juuri sellasia mitä näkee, kun on juonut 3-8 päivää alkoholia, ja sitten seuraavina aamuöinä näkee aivan helvetin sairaita asioita, ehkä jopa sellaisia kuin Event Horizonissa.
Näitä "helvetti"-kohtauksia nähdään tosiaan vain välähdyksinä, vaikka tarkoitus oli mässäillä oikein kunnolla. Ehkä kuitenkin parempi näin, elokuva on tästä huolimatta tai ehkä jopa sen vuoksi tehokas.
huh, nyt kyllä tuli mieleen pelottavin; Moskiittorannikko. Nimittäin inhorealistinen helvetti on paljon pelottavampaa kuin joku Hellraiser tai mikään Aliensessesesessss.
Siitä voidaan olla montaa mieltä. Moskiittorannikkoa en ole koskaan nähnyt, itse asiassa kuulen siitä ensi kertaa. Vai että Harrison Ford sekoilemassa tällä kertaa.
hmm.. tuo kuulostaa joltain blogimerkinnältä jostain Kapteenin Blogista; "Harrison Ford sekoilee tällä kertaa"
Itselläni kävi tosielämässä niin, että jouduin keskeyttämään intin ja sain vapautuksen. Se oli sinänsä helpotus mutta samalla myös pettymys, koska alunperin olisin kyllä halunnut suorittaa intin kunnialla loppuun. Noh, sittemmin olen nähnyt monta inttiunta joissa on joka ikinen kerta sama kaava: minun on mentävä suorittamaan palvelus loppuun. Jostain syystä inttiunet tuntuvat erityisen todellisilta, ja olo on kuin se tapahtuisi ihan oikeasti. Mielenkiintoista on kuitenkin se, miten paljon alitajuntani varioi niitä: joka ikinen kerta olen eri joukko-osastossa ja erilaisissa hommissa. Myös ahdistavuus vaihtelee. Inttiunia näen kuitenkin hyvin harvoin, ehkä keskimäärin parin-kolmen vuoden välein.
Ahdistavuudesta puheen ollen, yksi painajaiskategoria on se että unessa on läsnä ihmisiä, jotka aiheuttivat/aiheuttavat tosielämässä ahdistusta ja pahaa oloa. Näitä tulee valitettavan usein, etenkin luonnehäiriöiseen äitiini liittyen. Näissä unissa ei välttämättä edes tapahdu mitään pahaa; riittää, että ahdistava henkilö on läsnä. Niin se nimittäin on tosielämässäkin.
Kauhuelokuvien, kauhupelien tai kauhuanimen katsominen ei sovi minulle ollenkaan. Mielenterveys on jo valmiiksi rikki ja ahdistushäiriö on todella paha ilman ylimääräisiä kauheuksiakin. Mitään gorea en halua katsoa, sellainen voi jäädä mieleen pyörimään. Mainitsemistasi kategorioista nimenomaan kaikki orgaaninen on hirveintä mahdollista. Kaikki mutaatiot, näkyvät sairaudet, jopa liian rumat ihmiset, eläimet tai nuket herättävät voimakasta ahdistusta ja jäävät mieleen pyörimään pahimmillaan vuosikausiksi. Arvaamattomasti käyttäytyvät eläimet ja ihmiset ovat myös pelottavia.
Toisaalta on onneksi trillerit. Jos leffa on jännittävä, mutta ei perustu kauhuun, pelotteluun tai verellä mässäilyyn, niin sellaisia on usein kiva katsoa. Leffa voi olla myös visuaalisesti synkkä kuten Gotham City, kunhan se ei ole kammottava kuten Paholaistalo Haunting. Luonnollisesti taustamusiikilla ja äänillä on minulle iso osuus tunnelman luomisessa.
Feyris: Kamoon, maksaa nyt 3,20e että saa 80 merkkiä. Eihän siinä ehdi edes kirj
Iltaa Tuumailija.
Itselläni kävi tosielämässä niin, että jouduin keskeyttämään intin ja sain vapautuksen. Se oli sinänsä helpotus mutta samalla myös pettymys, koska alunperin olisin kyllä halunnut suorittaa intin kunnialla loppuun.
Haha, huutonaurua sivarille :D No, ei vaiskaan, sellaista sattuu. Aika paljon on onnestakin kiinni, ettei loukkaa itseään pahemmin tms.
Ahdistavuudesta puheen ollen, yksi painajaiskategoria on se että unessa on läsnä ihmisiä, jotka aiheuttivat/aiheuttavat tosielämässä ahdistusta ja pahaa oloa.
Tosiaan, tällaisiakin tulee nähtyä aika ajoin; epämiellyttäviä ihmisiä elämän varrelta, jotka joskus palaavat unissa kummittelemaan.
Kauhuelokuvien, kauhupelien tai kauhuanimen katsominen ei sovi minulle ollenkaan. Mielenterveys on jo valmiiksi rikki ja ahdistushäiriö on todella paha ilman ylimääräisiä kauheuksiakin. Mitään gorea en halua katsoa, sellainen voi jäädä mieleen pyörimään. Mainitsemistasi kategorioista nimenomaan kaikki orgaaninen on hirveintä mahdollista.
Hmm, puhuitkohan joskus aiemminkin tästä. Joka tapauksessa, kauhu on vähän kuin tuliset ruuat. Se on jollain lailla epämiellyttävää kaikille, mutta jotkut saavat kokemuksesta myös mielihyvää. Huolimatta ahdistuksesta ja mieleen kummittelemaan jäävistä näkykuvista, palaan astialle kerta toisensa jälkeen. Kaipaan adrenaliinia ja kylmiä väreitä. Pakko sanoa kyllä, että gorea yleisesti ottaen vältän. Veri saa minut voimaan pahoin.
Leffa voi olla myös visuaalisesti synkkä kuten Gotham City, kunhan se ei ole kammottava kuten Paholaistalo Haunting.
Parempi siis jättää vaikkapa sellaiset elokuvat kuin Conjuring ja The Fly sikseen.
Kamoon, maksaa nyt 3,20e että saa 80 merkkiä. Eihän siinä ehdi edes kirj
Edellinen viestisi tulikin melko kalliiksi.
Ehtiipäs kirj. pit. vaan. käyt. lyhtenteitä. saak. perkl. huor. vitt. helve. tti.
Minä näen aina välillä sellaisen unen, jossa ajan taksia, kuten yleensä, mutta vaikka kaupunki vaikuttaa tutulta, niin mikään ei oikeastaan ole oikealla paikallaan ja osoitteet ovat minulle tuntemattomia ja navi ei niitä löydä.
Vai stressistä se tämäkin siis johtuu?
Toinen välillä toistunut uni menee siten, että huomaan yhtäkkiä olevani julkisella paikalla joko ilman housuja tai pelkät kalsarit jalassa.
Intti-unien yleisin versio on minullakin sellainen, että joudun jostain syystä sinne uudestaan näin vanhemmalla iällä.
Tarkennan, etten ole sivari, vaan C-mies, eli vapautettu kokonaan. Siviilipalvelusmies en koskaan ole ollut, vaan siirryin intistä suoraan kotiin. Mielenterveys oli täysin paskana jo ennen inttiä, ja se meni siellä vain pahempaan suuntaan. Oli fiksua sekä valtion että itseni kannalta, että sain vapautuksen. Ja kuten sanoit, sellaista sattuu. Nyt oli jaettu paskat kortit ja niillä ei pelattu intin peliä loppuun.
On mahdollista että tuo kauhujuttujen sopimattomuus on tullut aiemminkin mainittua. Onhan tätä sinunkin blogiasi tullut pitempään jo seurattua ja kommentoitua, niin ei enää ole varma mistä kaikesta on aiemmin juteltu.
Ja kyllä rahaa piisaa viesteihin, kun Kela korvaa. :D
Ehtoota kaikille.
Feyris: hvsn krp
Ekku: myös se on tavallista, että tutut paikat muuttavat muotoaan. Lapsuudenkoti tai vastaava voi olla hyvin erilainen kuin muistoissa. Toisinaan paikat sekoittuvatkin.
Toistaiseksi en tosin ole nähnyt unta, jossa minulta puuttuisi housut.
Tuumailija: Mielenterveys oli täysin paskana jo ennen inttiä, ja se meni siellä vain pahempaan suuntaan. Oli fiksua sekä valtion että itseni kannalta, että sain vapautuksen. Ja kuten sanoit, sellaista sattuu.
Itsekin menin läpi hermot äärirajoille venyttäen. Mutta koska kukin on johdotettu eri tavalla, voi olla mahdotonta hallita missä se katkeamispiste menee.
Ja kyllä rahaa piisaa viesteihin, kun Kela korvaa. :D
Kohta se Kela menee konkkaan, kun rahat ei riitä merkkeihin.
Veli Tuumailija ei ole sivari, vaan C-mies. Eikä siinä mitään, kyllä itsellänikin oli varsinkin palveluksen alkupuoliskolla joka päivä mielessä, miten täältä voisi päästä jollain kunniallisella tavalla pois.
Kun en sellaista keksinyt, piti kahlata palvelus jollain tapaa läpi. Kertauskutsuakaan ei tullut koskaan.
En maininnut ylempänä niitä painajaisia, joissa joudun taas Tuppukylän peruskoulun pihalle monipäisen sukurutsatun lätkäjätkäjoukon hakattavaksi. Ne unet perustuvat elettyyn elämään sellaisinaan, toistaen koettuja kärsimyksiä.
Legendaarinen F:llä alkava nimimerkki katsoi "Event Horizonia" muistuttavien painajaisteni, joita näin ennen elokuvan näkemistä kertovan ja paljastavan paljon kertojaminästä. Ehkä hän yritti kertoa minulle jotain? En kuitenkaan ymmärtänyt. Sellaistakin sattuu.
Mutta vähän jäi kiinnostamaan. Voisiko Feyris-sama jopa ehkä tarkentaa?
Mitä tulee tapahtumahorisonttipainajaisten pelottavuuteen ja niiden olemassaoloon ennen leffaa, perustuu se juurikin painajaismaisuuteen:
luonnonlait heittävät häränpyllyä; alkaa tapahtua kauheita joita vastaan ei voi teoriassakaan puolustautua eikä paeta.
Tuli mieleen tapaus "Schindlerin listan" kuvauksista:
Spielberg kierteli avustajana toimineen Schindlerin juutalaisen, yli kahdeksankymppisen Mila Pfefferbergin kanssa kuvauspaikkoja autenttisuutta etsien. Sitten vastaan tuli SS-Hauptsturmführer Amon Göth!
Mila-mummu ymmärsi, ettei se voi olla Göth, joka on hirtetty ja kuopattu vuosikymmeniä sitten, vaan Ralph Fiennes rooliasussaan. Mutta silti täysin Göthin näköisenä.
Fiennes onistui vahingossa pahentamaan tilannetta lausuen:
"Rouva Pfefferberg, olen jo kauan odottanut tapaavani teidät."
Spielberg joutui koppaamaan Mila-mummun syliinsä, ettei tämä olisi kolhinut itseään lyyhistyessään velttona.
Tilanne oli kuin olisi herännyt kaikkien aikojen pahimmasta painajaisesta, noussut ylös todeten ettei se ollutkaan todellisuutta - ja sitten se painajainen jatkuukin tässä hereilläolotodellisuudessa!
Siinä tilanteessa voisi vain toivoa hurjan hartaasti tulleensa lopultakin psykoosiin oikein raskaimman kautta.
Jahah, veli Tuumailija ehtikin jo tarkentaa. Sellaista jopa ehkä sattuu, ja sattuikin.
Mitä tulee tapahtumahorisonttipainajaisten pelottavuuteen ja niiden olemassaoloon ennen leffaa, perustuu se juurikin painajaismaisuuteen:
luonnonlait heittävät häränpyllyä; alkaa tapahtua kauheita joita vastaan ei voi teoriassakaan puolustautua eikä paeta.
Näinpä. Yliluonnollista vastaan on semmoisessa nalkissa, ettei sitä vastaan useinkaan voi tehdä mitään. Joskus kuitenkin saan itsekin yliluonnollisia voimia, jolloin voin yhtäkkiä heittää häränpyllyä millä tahansa uhalla; naulita haamut telekineesillä paikoilleen, polttaa tuliloitsuilla kaamioita tai vaikka hakata kahta epäkuollutta päistään yhteen.
Lähetä kommentti