Tunne, joka on enemmän kuin pelkkää tajuamista. Kaikenlaista sitä nimittäin on tajunnut tässä matkan varrella, mutta on vaikea osoittaa tarkkoja ajankohtia. Heureka taasen on kokonaisvaltainen ja pysäyttävä kokemus, se jää muistiin. Muutamia hetkiä elämäni varrelta:
-Kun opin pyöräilemään kuusivuotiaana. En meinaa oppia tasapainoa millään, kunnes lasken pienen mäen alas. Aivan yllättäen pysyn pystyssä, kuin palaset loksahtaisivat paikoilleen sisimmässäni. Aivan huumaava tunne.
-Kun opin laskemaan ensimmäisellä koulumatkallani. Kukaan ei ollut vaivautunut selittämään minulle, mitä tarkoittaa yksi plus kaksi: "laske sormilla", sanottiin. Mutta mitä tarkoittaa "laskea", mitä muuta kuin yksi, kaksi, kolme, neljä, jne. Mutta kävellessäni kaikki yhtäkkiä valkenee, "niin se siis on että on yksi sormi ja sitten kaksi sormea lisää. Ja sitten on kolme sormea, VAU!"
-Kun opin lukemaan. Aapinen on kädessäni, istun sohvalla. Isäni istuu vieressä lehteä selaillen, hän vartioi että tekisin ensimmäiset läksyni. Yritän lukea ensimmäisen sanan, "a-a...aave, se on 'aave'". Isäni sanoo: "missä näet V:n, missä näet E:n? Otapa uusiksi". Luen saman sanan uudelleen ja uudelleen, kunnes alan hahmottaa kirjaimia: "aa...aamu...avaa...aak...aakkoset". MEIN FÜHRER. I CAN READ!
-Olen yhdeksännellä luokalla ja sairaana koulusta. Luen lähestyviin matematiikankokeisiin sängyssäni. Siihen asti olin mekaanisesti tehnyt läksyni ilman, että olisin yrittänyt sisäistää opetettavaa asiaa. Nyt pohdiskelen aihealuetta ajatuksen kanssa ja lopulta ymmärrän, mitä derivaatta merkitsee.
6 kommenttia:
Ammattikoulunakaan jäi yksi kaava mieleen ohmi * käämi = pimee koko lääni :P
-jpt-
Oppia ikä kaikki :p
Nyt on pakko kirjoittaa ensimmäinen kommentti... Opetettiinko sinulle tosiaan peruskoulussa derivaatta?
Päivää Anonyymi.
Hyvä kysymys. Derivaattahan onkin lukion oppimäärään kuuluva asia, joten kyse taitaa olla jostain muusta. Homma on niin, että muistan tuon kokemuksen mutta en oikein enää mitä siinä opin :p Sillä oli jotain tekemistä funktioiden ja kulmakertoimien kanssa, mitkä sinänsä liittyvät derivaattaan. Muistan vain sisäistäneeni jotain oleellista tuona hetkenä, ja jostain syystä ajattelin sen olevan juuri derivaatta.
Aivan, sitähän minäkin. Kyllähän ne asiat toisiinsa liittyvät: derivaatta on tangentin kulmakerroin ja kulmakerron puolestaan suuntakulman tangentti.
No joo, olenpahan minäkin kyllä aikamoinen nillittäjä... Mutta sainpahan aiheen kommentoida blogia. Melko pitkäaikainen lukija kuitenkin olen.
Joo, ei mitään. Muisti tekee joskus tepposiaan ja luo omavaltaisia assosiaatioita.
Lähetä kommentti