Yksi nationalismin valuvika on suuruudenhulluus. Tämä ilmenee ennen kaikkea mitä oudommissa alkumyyteissä, joita kansakunnat ovat itselleen kehittäneet. Kuten kuningashuoneet aikanaan koettivat todistella polveutuvansa suoraan Aatamista, ovat useat kansakunnat pitäneet itseään esimerkiksi Rooman perillisinä. Wettenhovi-Aspa teki tästä hillitöntä parodiaa teorioillaan suomalaisten egyptiläisistä alkujuurista. Myös Pekka Siitoin otti osaa väitteillään arjalaisten atlantilaisesta alkuperästä.
Mutta tosi nationalismi rakentuu tosimyytin pohjalle. Suomi on aina ollut sivilisaation periferia ja tulee sellaisena pysymään. Emme ole suurvalta, emmekä sellaiseksi tulekaan. Kulttuuriperintömme on vanhoja sivistysmaita ohuempi ja paljon olemme lainanneet. Maamme-laulun sanoittajat olivatkin kaukaa viisaita runoillessaan, "On maamme köyhä ja siksi jää".
En kuitenkaan rakasta maatani sen pienuudesta huolimatta, vaan juuri sen vuoksi. Suomalaisten saavutukset maailmalla tuntuvat suurilta, koska ne eivät ole oletusarvo. Isojen maiden kaataminen urheilussa maistuu makeammalta, koska katsomme niitä ylöspäin. Tämä maa kelpaa sellaisena kuin on, enkä voisi kuvitella asuvani muualla. Aivan kuten Konnun asukkaat olivat tyytyväisiä pieneen sopukkaansa ja pieniin koloihinsa, ei hobiteilla ollut korkeita haaveita. Vanhoilla keskusvalloilla on omat tarinansa ja niiden asukeilla oma ymmärryksensä. Olemme nuori kansa ja katsomme maailmaa toisin silmin.
2 kommenttia:
Vieläkö saa kommentoida?
Paras teksti nimittäin pitkiin aikoihin.
"En kuitenkaan rakasta maatani sen pienuudesta huolimatta, vaan juuri sen vuoksi. "
Kauniisti sanottu. Vaatimattomuus on pienen kansan hyve.
Ainoa nokankoputtaminen tulee siitä, että minusta me emme ole nuori kansa vaan ehkä nuori itsenäinen kansa tai nuori valtio. Mutta onhan meitä täällä jo ollut jonkin aikaa.
PS. Niin ja semmoinen, että minusta Suomen ei tarvitse olla mikään suuren suuri, voitaisiin olla ehkä jopa pikkuisen pienempi:Ahvenenmaan kokoinen pläntti Itämereltä voitais huutolaisperiaatteella myydä hyvvään vähiten tarjoavaan kotiin.
Ehtoota Allaspalo.
Ainoa nokankoputtaminen tulee siitä, että minusta me emme ole nuori kansa vaan ehkä nuori itsenäinen kansa tai nuori valtio. Mutta onhan meitä täällä jo ollut jonkin aikaa.
Ajattelen asiaa niin, että täällä on asunut erinäisiä heimoja ties kuinka kauan. Mutta kansa muodostoi vasta myöhemmin noista heimoista.
PS. Niin ja semmoinen, että minusta Suomen ei tarvitse olla mikään suuren suuri, voitaisiin olla ehkä jopa pikkuisen pienempi:Ahvenenmaan kokoinen pläntti Itämereltä voitais huutolaisperiaatteella myydä hyvvään vähiten tarjoavaan kotiin.
Pidän Ahvenamaasta erittäin paljon, sievä pikku saari. Mutta ehkä vähän liian pieni jopa meille suomalaisille.
Lähetä kommentti