Mitä kauhu on, osa I

Tämä teksti ei ole kirja-arvostelu, mutta kirjan innoittama. Luin juuri Timo Hännikäisen Medusan Kasvot, erinomaisen esseekokoelman kauhugenrestä. Pääasiassa kirjallisuuden ja elokuvien kautta Hännikäinen luotaa siinä olevaisen yöpuolta, niin tuttuja ajatuksia mukaillen kuin myös oivalluksia herättäen. Suosittelen tutustumaan, teos on lainattavissa kirjastoista sekä ostettavissa Kiukaan verkkokaupasta.

...

Wikisanakirjasta:

Suuri pelon tunne, varsinkin sellaisissa tapauksissa, joissa siihen liittyy tuntemuksia jonkin asian tai tilanteen hirveydestä tai karmeudesta.

Emme siis puhu vain pelosta vaan aivan erityisestä pelosta. Olemme huolissamme ja ahdistuneita toimeentulostamme, pelkäämme väkivaltaisia ihmisiä ja villieläimiä. Kauhu kuitenkin hiipii sisimpäämme, kun jokin on perustavalla tavalla väärin. Medusan Kasvoissa todetaan osuvasti: aistimme tai vaistoamme jotain, jota ei pitäisi olla. Murhamies on pelottava, murhamies ilman kasvoja on kauhistuttava. Kohtaamme jotain, joka ei uhkaa vain turvallisuuttamme vaan käsitystämme maailman järjestyksestä. Murhamiestä voimme päästä karkuun, vaan näkykuvaa kasvottomista kasvoista emme koskaan.

Kauhu on voimakas tunne, jota aivan puhtaana vain harva kokee. Itse olen vain kerran, mutta siitä lisää myöhemmin. Kauhu on nimittäin monikerroksinen tunne, mikä heijastuu sitä ilmaisevaan taiteeseen ja viihteeseen. Voi puhua hierarkiasta, jossa ruumiillisesta tasosta siirrytään korkeammalle ja lopulta sieluun asti. Portaiden alimmalta askeleelta löytyvät sarjamurhaajat ja psykologinen jännitys. On kyseenalaista, onko viimeksimainittu aina edes todellista kauhua. Kuitenkin esimerkiksi ranskalainen draama L'Adversaire on yksi ahdistavimpia elokuvia mitä tiedän; kaksoiselämää viettävä perheenisä uppoaa niin syvälle valheisiinsa, että arki muuttuu painajaiseksi. Kun vuosia sitten olin hieman samanlaisessa tilanteessa valehdellessani läheisilleni opinnoistani, elokuva osui ja upposi. Tarina osaltaan inspiroi hylkäämään epätotuudet ja ymmärtämään, kuinka totuus tekee elämästä helpompaa.

Sarjamurhaajat kutittelevat kuolemanpelkoamme. Samalla heidän vääristynyt psykologiansa tekee heistä hirviöitä, joihin ei voi samaistua. Ainoa keino ymmärtää heitä olisi toistaa heidän rikoksiaan, muuttua siis yhtä kieroituneeksi ja pahaksi. He uhkaavat henkeämme ja ovat meille vieraita. Pitkälti samalla logiikalla toimivat kirjaimelliset hirviöt epäinhimillisine muotoineen ja käsittämättömine motiiveineen.

Siinä missä pahimmatkin murhaajat voivat tappaa vain kerran, liittyy hirviöihin usein metamorfoosin teema. Näin nousemme portaalla ylemmille askelmille, kun poistumme pelkän kuolemanpelon ja ahdistuksen piiristä. Kuolemankin voi nähdä vapautuksena kiduttajan kynsistä, mutta biologinen muodonmuutos vähintään pitkittää poispääsyä. Alien on toisaalta murhaaja, sen otteessa kuolee tavalla tai toisella. Mutta sitä ennen on kuljettava muutos yksilöstä loisen kasvualustaksi. Unelmasi, koko elämäsi redusoituu koteloksi suojaamaan uutta ja uljasta elämänmuotoa. The Thing -elokuvan hirviö on sitäkin pahempi, sillä sen olemassaolo ei tarjoa minkäänlaista varmuutta. Katoaako sen alati muuttuvaan rakenteeseen fuusioitunut ihminen vai säilyttääkö hän tietoisuutensa jollain tasolla? Yhdessä elokuvan hyytävimmistä kohtauksista yleisö voi vain arvuutella, kumpuaako huuto hirviöstä itsestään vai kuulemmeko siinä kaikkien assimimiloitujen elämänmuotojen tuskahuudon. Kuten tutkimusaseman miehet, voimme vain katsella mykistyneinä ja paikoillemme naulittuina.

Olemme valmiit nousemaan kauhun ylimmille askelmille ja jätämme lopullisesti tämän maailman siirtyäksemme yliluonnolliseen. Kaikki alempi kauhu kuitenkin jollain tapaa sivuaa yliluonnollisen sfääriä. Sarjamurhaajien motiivit ovat demonisia ja tieteiskauhun oliot luonnottomia. Törmäämme läpitunkemattomaan pimeyteen yrittäessämme selittää järjellä järjetöntä. Mutta materiaalisella tasolla hahmotamme vain sattumanvaraisuutta tai determinismiä, elämä kammotuksineekin on mieletöntä. Vasta yliluonnollinen tekee meistä sielullisia, vasta yliluonnollinen tekee maailmasta intentionaalisen. Mitään ei tapahdu sattumalta vaan kaiken takana on tahto. Kauhu lähtee siitä, että tuo tahto voi olla paha. Saamme siis kokonaan uuden konseptin, pahuuden. Maailma ei alastomana tunnusta muuta kuin lainalaisuuksia, mutta yliluonnollisen myötä se saa uuden merkityskerrostuman. Kaikella on moraalinen ulottuvuutensa.

Kauhu ja yliluonnollinen ovat viime kädessä uskonnollisia käsitteitä, kuten pahuus ja hyvyys. Maailma, jossa ei ole merkityksiä, on vain harmautta. Nihilismi ei koskaan voi toden teolla olla kauhistuttavaa, vain latistavaa. Sen sijaan maailmassa, jossa on Jumala, on myös saatana. Missä on taivas, on myös helvetti. Korkeinta onnea vastaan on kauhu, täyttymystä vastan tyhjyys. Siunausta vastaan on kirous ja kauneutta vastaan rumuus. Lovecraftin kiehtovassa, mutta mielettömässä maailmassa ei ole lopulta hävittävää, kaikki on yhdentekevää. William Friedkinin Manaajassa panoksena on taas jotain äärettömän arvokasta, nuoren tytön sielu.

Päivän Noomit

Naiskauneuden lisäksi voitte ihailla jääkiekkopornoa. Mikko Rantanen johtaa NHL:n pistepörssiä, mitä ei suomalainen ole tehnyt vissiin parinkymmeneen vuoteen; mikä kiekonsuojaus, mikä syöttö. Kun vielä Avsien kapteeni Landeskogilta kysyttiin, onko heidän ketjunsa liigan paras, hän vain totesi: "yeah, we are".

Kokoelma unia

Mikä Unilaakso se on, jossa ei puhuta unista. Tässä jälleen muutamia unia jostain vuoden taikka parin ajalta:

1) Olen Puna-Armeijan sotilas ja osastomme kuulee uutisen Saksan antautumisesta. Meidät valtaa riemuntunne ja laulamme rauhan kunniaksi. Olemme Venäjällä, talvisen kaupungin puistossa ja meitä ympäröivät huurteiset koivut kurottavat taivaaseen asti. Tunnen onnea.

2) Olen ystäväni kanssa Irakissa sotimassa, puolustamme linjaa ISIS:in joukkoja vastaan. Hyppään poteroon, jonne ammutaan läheisen rakennuksen ikkunasta. Vaihdamme laukauksia, kunnes vihollissotilas tekee virheliikkeen. Kylmään hänet muutamalla osumalla.

3) Ydinsota on tulossa, eikä mikään voi sitä enää estää. Olemme kaupassa hamstraamassa isäni kanssa, suunnittelemme pakoa kaupunkialueelta. Olemme Helsingissä ja kuulemme uutiset, että Peking on räjäytetty tuhkaksi; "nyt se alkaa". Hyytävä tunne valtaa minut ja ryntäämme kohti parkkihallia. On kuitenkin jo liian myöhäistä, takanani välähtää. Näen tulisen sienipilven, paineaalto murskaa ihmisiä. Suojaudumme, mutta kaupungista emme enää pois pääsisi. Autan vanhan rouvan pystyyn, etsin isääni. Herään, enkä hetkeen muista mikä on totta. Palaan todellisuuteen ja tunnen kiitollisuutta, että maailma on edelleen vihreä ja elävä.

4) Käyskentelen pikkukaupungin raitilla Ina Mikkolan näköisen gimman kanssa. Suuntaan läheiseen kukkakauppaan ostaakseni hänelle kimpun. Samainen kauppa toimii myös thaimaalaisten pyörittämänä bordellina. Silittelen vinosilmäisen huoran hiuksia, kunnes päätän ajan kuluksi haastaa erään teinipojan siitä, kumpi kestää enemmän kipua. Kun poika katkaisee yhden sormistani pihdeillä, totean että saa minun osaltani riittää.

Jätän naiseni valikoimaan kukkia ja menen ystäväni kämpille. Hän saapuu paikalle verta vuotavana, häntä on ammuttu. Hän kuolee käsivarsilleni. Talo on piiritetty ja tarkka-ampujien vuoksi on pysyttävä matalana. Iskujoukot rynnäköivät ja vihainen kommando heittää puukon vatsaani. Irrotan puukon ja heitän sillä miestä rintaan. Kommandoja tulee lisää ja myös heidän komentajansa, joka on klingoni. Hän kohottaa revolverinsa ja surmaa minut kahdella laukauksella rintaan. Herään, ja tarkistan ovatko sormeni ja vatsani ehjät.

5) Pilvisen taivaan keskelle avautuu täydellisen pyöreä ja valtaisa ikkuna avaruuteen. Siitä tulvii sisään lämmintä valoa ja näen lukemattomia tähtiä ja tähdenlentoja. Näky on kaunis ja ihmiset katsovat ihmeissään, liikutun kyyneliin. Kuin katselisi maisemaa aivan toisesta maailmasta.

6) Muinaisen pakanakuninkaan henki riivaa minut. Vailla omaa tahtoa, mutta tietoisena kohtalostani vaellan kohti läheistä suota. Muinainen kuningas on haudattuna sinne ja upotan itseni suonsilmäkkeeseen, jossa sulan lihasmassaksi ravitakseni tuon kaamean valtiaan.

7) Pyydystän jurakauden aikaisen jättiläisheinäsirkan kodistamme. Se puree minua. Yritän tappaa sen, mutta se pääsee karkuun. Löydän takapihaltamme vielä dinosauruksen poikasen, jolta katkaisen kaulan pistolapiolla. Lopuksi hävitän ruumiin happoaltaassa.

8) Olen sairaalassa, jossa ulkoavaruudesta tulleen sairauden taruttamat ihmiset jonottavat hoitoon. Mies otetaan jonosta sivuun, sillä hänessä oleva geenimutaatio saattaa olla avain parannuskeinoon. Näen kaverin ilmeestä, että hän tietää kuolevansa. Käytävälle levitetään sairaalapunkka, jonka päällä mies silvottaisiin palasiksi mutaation eristämiseksi. Prosessi keskeytyy alkuunsa, kun kasvottomat alienit hyökkäävät. He sytyttävät ihmisiä palamaan, myös minut. Jään kuitenkin paikalle ruumiittomaksi tarkkailijaksi. Eräs nainen väistää niin, että tuleen syttyykin hänen sylissä ollut vauva; tuhkaksi kärventyi jokaista solua myöten. Nainen pääsee muutamien muiden ohella turvaan, mutta on hysteerisen itkuinen.

9) Olen matkalla paholaisen synkään linnaan. Se kuitenkin huomaa minut ja käännyn takaisin. Eksytän sen jäljiltäni lentämällä näkymättömän ratsuni selässä pois. Päädyn jonkun saatananpalvojan mädäntyvään ja okkultismia pursuavaan taloon. Saatananpalvoja on Jouko Turkka. Hänellä on ämmä siellä, jonka haluaa astuttaa minulla siittääkseen lapsia saatanalle. Yritän karata kellarin kautta, mutta seniili Turkka on ovelampi ja yrittää sulkea minut sinne outojen otuksiensa sekaan. Kuristan telekineesillä sen vanhan hullun ja murskaan päät oudoilta, sappea sylkeviltä otuksilta. Lipastan kaivoksesta dynamiittia reppuuni ja vaellan Karjalan maisemissa.

Hieman aiemmin olen junassa, jossa latino diilaa huumeita. Menen vittuilemaan, paljastan hänet väärennetyt setelinsä ja nauran päälle. Se on virhe, sillä tämän nolatun mafioson aisapari ilmaantuu katkaistun haulikon kanssa ja ampuu suunilleen kaikki junavaunussa olijat. Ammun idiootille kuulan ohimoon.

Imperiumin vastaisku

Ottaen huomioon viime aikojen konnankoukut virallisen vallan sekä vasemmiston taholta, on mitä ilmeisimmin käynnissä vastaoffensiivi. Ilja Janitskinin poliittinen tuomio, Vastarintaliikkeen kielto sekä jatkuva oikeiston sulkeminen kulttuuritoiminnasta ovat esimerkkejä Suomen rintamalta. Britanniassa EU ja maan johto pahaansa mukaan vesittävät brexitiä kääntääkseen kansan sitä vastaan ja luodakseen tekosyyn uusintaäänestykselle. Yhdysvalloissa lähestyvät vaalit ovat demokraattien näkökulmasta elämän ja kuoleman kysymys, eikä mitään kortteja jätetä käyttämättä kuten korkeimman oikeuden tuomarin Brett Kavanaughin ajojahti osoitti.

Vuosi 2016 oli globalisteille pahimman luokan tappio ja järkytys. Se oli käännekohta, jolloin kansallismieliset voimat kääntyivät hyökkäykseen. Mutta kuten aina, tapahtumilla on reaktionsa. Imperiumi on käynyt vastaiskuun. Internetin lisääntyvä valvonta ja sensuuri ovat esimerkkejä monista keinoista heidän arsenaalissaan. Mikä sitten tarkalleen ottaen on imperiumi ja ketä vastaan se taistelee? Imperiumi ei ole yhtenäinen joukko, mutta pitää sisällään lännen ja vapaan maailman viholliset. Heitä ovat EU, rahaeliitti, mediat, poliittisten puolueiden enemmistö, kansalaisjärjestöt, useat kirkot, (((heikäläiset))) ja vasemmisto. Länsi on eurooppalaiset ihmiset, heidän arvokkaat traditionsa ja kristinusko. Vapaata maailmaa ovat loput kansat, jotka eivät tahdo elää globalistien ikeessä. Lännen ikivihollinen Venäjä jakaa siis kanssamme yhteisen vihollisen, jopa kostonhimoiset muslimimaat jakavat.

Antaa tulla vain, kyllä täältä pesee. Globalistien pystyttämä Uusi Baabel tuodaan maan tasalle, ennemmin tai myöhemmin.

This...is...THE Painkiller!

Kuuntelen biisiä paraikaa, enkä oikein ole ennen tajunnut miten tiukka ja rautainen se on. Rummuttelu, riffit, soolot ja partaveitsenterävä kirkuna ovat niin metallinen yhdiste, että henki lähtee. Kunnon kuulokkeillakin kuunneltuna tuotanto on timanttista, hevisoundi ei tästä paljoa parane. Vitun awesomee, heavy metal perkele! \m/

Sanoitukset ovat niin ikään puhdasta kultaa, kuin tarina Ilmestyskirjan sankarista lopun aikojen myrskyssä:

Faster than a bullet 
Terrifying scream 
Enraged and full of anger
He's half man and half machine 

Rides the Metal Monster 
Breathing smoke and fire 
Closing in with vengeance soaring high 

He is the Painkiller 
This is the Painkiller  

Planets devastated 
Mankind's on its knees 
A saviour comes from out the skies 
In answer to their pleas 

Through boiling clouds of thunder 
Blasting bolts of steel 
Evils going under deadly wheels 

He is the Painkiller 
This is the Painkiller 

Faster than a lazer bullet 
Louder than an atom bomb 
Chromium plated boiling metal 
Brighter than a thousand suns 

Flying high on rapture
Stronger free and brave 
Nevermore encaptured 
They've been brought back from the grave 

With mankind ressurrected 
Forever to survive 
Returns from Armageddon to the skies 

He is the Painkiller 
This is the Painkiller 

Wings of steel Painkiller 
Deadly wheels Painkiller 

He is the painkiller 
This is the painkiller (2x) 

Pain 
Pain 
Killer 
Killer (2x) 

Can't stop the Painkiller 
Pain

Kulttuurisotaa kirjamessuilla

Kiuas Kustannus suljettiin ulos tämänvuotisilta kirjamessuilta vasemmistobottien toimesta. Yllätys se ei ole, tässähän vain aikamme pavel-morozovit suorittavat perusrutiinejaan. Vastavirtaan uiminen ei ole helppoa ja lähitulevaisuudessa voimme odottaa aallokon vain yltyvän. Ottaen huomioon, että Kiukaan entinen maksunvälittäjä taannoin irtisanoi sopimuksensa, on vihollistemme pitkän aikavälin tavoitteena kustannustoiminnan tuhoaminen. Lyhyellä aikavälilä pyritään eristämiseen - ja vaientamiseen, johan esitettiin messujen ohjelmapäällikön suusta toive ettei tapauksesta kirjoitettasi mediassa. Eristä ja vaienna, siinä heidän strategiansa.

Yhdellä tavalla homma on jo kussut heidän nilkoilleen. Kiuas Kustannus on saanut rutkasti ilmaista mainosta samalla kun kaiken maailman komukat osoittavat, kuinka peloissaan he ovat. Muistakaa, että pelko on vihollisemme tärkeimpiä motivaattoreita. Me olemme menneisyydestä nouseva haamu, Kehä Kolmosen takaisen pimeän maan mörkö. Turvatilojensa ja soijankatkuisten piiriensä ulkopuolella alkaa kauhun territorio. Kun me kasvamme, kutistuu heidän elintilansa ja paisuu heidän pelkonsa. Antaa siis vastakkainasettelun yltyä ja panosten kasvaa. Eriä voimme hävitä, mutta taistelun me voitamme.

He vetoavat siihen, että messut voivat valikoida osallistujansa. Että emme sovi heidän arvoillensa, "rasismi on rikos". En lainkaan epäile tätä. Kuten he vaientavat meidät tänään, me vaiennamme heidät huomenna. He eivät toden totta sovi arvoillemme, eikä heidänlaisilleen tule olemaan tilaa kansallisessa Suomessa. Kun valta vaihtuu, he voivat kernaasti askarrella lentolehtisiä turvatiloissaan. Sinivalkoisilla kirjamessuilla ei olisi punaisia hyllyjä.

No Mercy!

Lätkästartti

Änärikausi on saanut sähäkän alun, kun Auston Matthews tekee itsestään seuraavaa jääkiekkojumalaa. 10 maalia ja 14 pistettä kuuteen peliin on semmoista myllytystä, ettei moista ole nähty sitten Super Marion. Toronto on selvästi löytänyt hyökkäyspeliinsä murhavaihteen, kun jopa seuran ykköspakki Morgan Rielly on iskenyt vaatimattomat 13 pistettä, myös kuuteen otteluun; moiseen ei ole puolustaja kyennyt sitten 40-luvun, ei edes Bobby Orr. John Tavares oli mitä ilmeisimmin ratkaiseva lisä joukkueseen, eikä hänkään ole huonosti pelannut (6+4).

No, realistisesti katsoen ei tämä kiihdytys loputtomiin jatku. Matthews ei tule ylläpitämään 50 % laukaisutehokkuutta, eikä Morgan Rielly tule rikkomaan ennätyksiä. Mutta hauskaa tämä on ja voin vain kuvitella Toronto-fanien huuman. Mukava lisä on se, että Kasperi Kapanen on päässyt tekemään tulosta ykkösvitjassa ja siis Matthewsin rinnalla. Hänen ystävänsä William Nylander ei palkkaneuvottelujensa vuoksi ole kokoonpanossa, ja tällä hetkellä jokainen pelattu ottelu laskee viimeksi mainitun osakkeita. Miksi maksaa jättisummia Nylanderille, jos myös Kapanen hoitaa homman ykköskentän laiturina.

Sebastian Aho on myös aloittanut kevyellä kaksi pistettä (4+6) per peli -tahdilla. Kaveri on kyllä armoton seppä, pelaa fiksusti ja luistelee hyvin. Kyllä lähtee, myös tutkapari Teuvo Teräväinen pelaa mainiosti. Carolina Hurricanes on löytänyt hyvän vireen, ja tästä voittoseremoniasta päätellen joukkueella on hauskaa. Kausi on kuitenkin aivan alussa, joten katsotaan mihin asti potku kantaa.

Laine ja Winnipeg ovat taasen aloittaneet vaisusti. Mutta Laineen tuntien, kyllä ne maalihanat vielä aukeavat. Ei viimekään vuonna startti ollut kovinkaan hyvä, vaan kuinkas sitten kävikään. Kannattaa luottaa kaveriin.

Valtakamppailua verkossa

Rahankeräysalustana tunnettu IndieGoGo jäädytti sarjakuvakampanjan rahat, sillä tämä ei sopinut alustan ideologiseen muottiin. Mielenkiintoista on, että tämä tapahtui vasta kampanjan jo päätyttyä. Sarjakuvan kapellimestarina tunnettu Vox Day oli vain hetkeä aikaisemmin ollut edustettuna erään nörttisivuston laajassa haastattelussa. Pitkälti tasa-arvosotureista koostuva yleisö ei tästä pitänyt lainkaan, minkä johdosta he lobbasivat Voxin kampanjaa vastaan ja menestyksellisesti. Paitsi, että kampanjan rahat vietiin, myös haastattelu vedettiin jo saman päivän aikana pois. Taktiikka on moneen kertaan nähty: kun jotain epämieluisaa eli isänmaallista ilmenee julkisella areenalla, punikit lentävät parvessa painostamaan kolmansia tahoja. Paine usein tehoaa ja oikeisto päätyy etsimään uutta alustaa.

Kampanja oli menestys ja keräsi muistikuvani mukaan noin satatuhatta dollaria. Nyt nuo rahat on palautettu kampanjaan osallistuneille, mistä sain itsekin huomatuksen sähköpostilla. Tapaus ilmentää, että oikeisto tarvitsee vaihtoehtoista infrastruktuuria. Tarvitsemme vaihtoehtoista mediaa ohittaaksemme valtavirran kanavat ja saadaksemme äänemme kuuluviin. Tarvitsemme omaa yritystoimintaa pääoman ja muiden resurssien turvaamiseksi. Tarvitsemme omia verkkoalustojamme oli kyse niin blogeista kuin edellämainituista rahankeräyskanavista. Koska myös maksunvälittäjät yksi toisensa jälkeen sulkevat oikeistolaisten toimijoiden rahahanoja, tarvitsemme vaihtoehtoja jopa niille. Kenties tarvitsemme omia pankkejamme vielä, kokonaan omat yhteiskuntamme.

Työsarka on vasta alkamassa ja tie kivinen. Itse kukin voi auttaa esimerkiksi kontribuoimalla vastaavanlaisiin kampanjoihin tai tukemalla vaihtoehtoista liiketoimintaa, josta on tietoinen. Vasemmiston tavoitteena on meidän täydellinen eristämisemme ja äänemme tukahduttaminen. He eivät siinä voi tietenkään onnistua, levitämme sanomaamme vaikka paskapaperille painettuna. Viime kädessä heidän on suljettava meistä jokainen vankilaan tai tapettava kaikki.

Tulimyrsky nousee ja vastarinta pihisee. Tappioita ja voittoja tulee kuten missä tahansa sodassa. Saan tästä kaikesta vain energiaa, sillä mitä lujemmin he vastustavat sitä hauskempaa tästä tulee. Hanskat on pudotettu aikapäiviä sitten, joten tilanteesta on otettava ilo irti. Vihollisemme vihaa ja pelkää meitä, he näkevät painajaisia meistä. Pidämme huolen, että punikki nukkuu yönsä huonosti.

Strike First! Strike Hard! No Mercy!

Väestönvaihdon pioneerit

Globalistien omasta suusta kuultuna:

Afrikan väestön kaksinkertaistuessa, monet heistä tulevat joka tapauksessa Eurooppaan joko siirtolaisina tai pakolaisina. Ja on hyvä asia, että he tulevat avomieliseen ja vauraaseen paikkaan, sillä me tulemme olemaan seniilejä. Me vanhenemme väestötasolla. Me tarvitsemme heidän nuorekasta energiaansa pärjääksemme. Tästä kertovat taloustilastot ja tätä vaatii demografinen tilanne - demografia on kohtalomme. Eurooppa ja Afrikka tulevat olemaan läheisiä kuluvalla vuosisadalla. Kysymys on, millä tavalla läheisiä?

Tämä ei ole sinänsä uutinen. Vasemmisto ilmoittaa yleensä, ettei mitään väestönvaihdosta ole. Ja jos onkin, sillä ei olisi väliä. Tällä kertaa kaveri ilmoittaakin harvinaisen suoraan, miten tilanne todella on. Kansainvaellus on tulossa ja se on "hyvä asia". Olen entistä vakuuttuneempi, että globalistit vihaavat valkoista rotua ja kaikkea sitä, minkä edestä länsi on perinteisesti seisonut. Mikä muu selittäisi sitä vimmaa, jolla he yrittävät kääntää maailmamme ylösalaisin. He kernaasti katsoisivat meidän vain kuolevan pois ja antavan tietä nuorekkaalle ja ruskealle tulevaisuudelle.

Yhdessä asiassa kaveri on oikeassa: demografia on kohtalomme. Eurooppa on olemassa vain niin kauan kuin se säilyy valkoisena. Vaihda väestö ja saat jotain muuta. Jos tulevaisuuden väestö on sekoitus mustaa, arabia ja valkoista, en tiedä miksi moista koktailia tulisi kutsua. Mutta Euroopasta ei siinä vaiheessa enää kannata puhua.

Luonnonvalinta

Cobra Kai - miten jatko-osa tehdään

Erinäisten stream-palveluiden yleistyessä ja kilpaillessa keskenään, on luontevaa että myös YouTube on liittynt joukon jatkoksi. Cobra Kai on lippulaiva sivuston sarjatuotannolle, eikä juuri kukaan ole voinut välttyä siltä. Kuulin siitä paljon hyvää ja päätin todistaa omin silmin pitävätkö kehut paikkaansa. Kymmenen kappaletta puolen tunnin jaksoja ei myöskään söisi paljoakaan aikaa.

Cobra Kai on iloinen yllätys monellakin tapaa. Monet sarjaa kommentoineet ovat oivaltavasti todenneet, että se onnistuu siinä missä viimeisin Star Wars epäonnistui. The Last Jedi oli keskisormi menneisyydelle, rakastetuille hahmoille ja sitä myötä faneille. Punamädätys ei tuota hyviä tarinoita vaan tympeää propagandaa. Cobra Kai sitä vastoin suhtautuu juuriinsa intohimolla ja kunnioituksella. Niille siis, jotka sitä eivät sitä vielä tiedä: sarja on jatkoa 80-luvun Karate Kid -elokuville. Tekijät eivät ole päättäneet kusta entisen päälle vaan siirtää alkuperäisen hengen nykyhetkeen. Poikkeuksellinen ote on heijastunut positiivisessa palautteessa kautta linjan.

Alkuperäisen Karate Kid -elokuvan kiistakumppanit Daniel Larusso ja Johnny Lawrence elävät tämän päivän Los Angelesissa. Ensin mainitulla pyyhkii hyvin. Daniel on paitsi entinen karate-mestari, myös menestyvä autokauppias. Hän on kokenut sosiaalinen arvonnousun ja majailee varakkaiden asuinalueella. Johnny on sitä vastoin jäänyt kiinni menneisyyteen ja kokenut pudotuksen rikkaan perheen pojasta hanttihommia paiskivaksi huoltomieheksi. Entisen vihamiehen naama välkkyy tienvarsimainoksissa ja televisiossa, mikä palauttaa vanhojen nöyryytysten tuskan. Alkoholismin partaalla keikkuva Johnny menettää myös työnsä ja on viimeistä vaille rappiolla. Kaikki kuitenkin muuttuu, kun hän pelastaa naapuriinsa muuttaneen nörttipojan kiusaajilta. Vanhat karatetaidot palaavat lihasmuistista ja hän antaa nilkeille kurituksen. Ei sen jälkeen kestä kauaakaan, kun 30 vuotta sitten sulkeutunut ja pahamainen karatekoulu Cobra Kai tekee paluun - mestarinaan Johnny Lawrence.

Sarja tuo vanhat hahmot hahmot hienolla tavalla takaisin. Alun perin opimme tuntemaan Johnnyn lähinnä kiusaajana. Nyt näemme hänet kokonaisena miehenä ilman, että hänen perusluonnettaan on petetty. Johnny on edelleen ylimielinen alfauros, jolla ei ole juurikaan kiinnostusta muiden tunteita kohtaan. Hän ei ole pahis, mutta ei millään muotoa mukava kaveri. Daniel on myös oma sydämellinen itsensä, joka on kuitenkin ärhäkän tempperamenttinsa vietävissä. Vanhan konfliktin haamut palaavat kummittelemaan ja miehet ovat toistensa kimpussa alta aikayksikön, eivät tosin fyysisesti. Tällä kertaa taistelu käydään nimittäin karateoppilaiden kautta, kun molemmat saavat siipiensä alle eri tavoin hukassa olevan miehenalut. Kuvioon liittyy myös muutakin draamaa, josta voi olla montaa mieltä. Eri elementit on kuitenkin hyvin tasapainotettu, eikä tarina kallistu liikaa komediaan taikka suhdekuvioihin.

Yksi parhaimmista puolista oli jatkuva poliittisesti korrektien aiheiden tökkiminen. Johnny Lawrence on menneisyyden reliikki, joka sanoo mitä haluaa. Hän ei ymmärrä postmodernia kielenkäyttöä, eikä tiedä mikä facebook on. Huumori ei ole erityisen ilkeää missään vaiheessa, mutta tuntui raikkaalta ja hauskalta nykyelokuvien yleiseen nössöilyyn nähden. Koska sarjalle kaavaillaan myös jatkoa, voi sen suosio lähettää viestin; suuri yleisö ei kaipaa vähemmistöjen paapomista tai sensitiivisyyttä. Hyvässä lykyssä Cobra Kai inspiroi tulevaisuuden viihdettä, joka on entistä röyhkeämpää ja purevampaa. Homot suksikoon kuuseen!

Tärkeimpänä pidän sarjan teemaa: mies on se, joka nousee olosuhteidensa yläpuolelle ja päihittää vastukset. Kuitenkin tarvitsevat eri miehet erilaista opetusta maskuliinisuuden polulla. Cobra Kai -filosofia tiivistyy käärmebannerin iskulauseeseen, Strike First! Strike Hard! No Mercy! Tämä on tärkeää niille luusereille, joista Johnny Lawrence koulii voittajia. Luuserit ja nörtit ovat luonnostaan heikkoja, sulkeutuneita ja passiivisia. Johnny piinaa heitä ja nöyryyttää heitä. Hän tahtoo saada heidät kestämään pilkkaa, sillä miten kestää nyrkkejä jos jo sanat murtavat? Tulokset näkyvät ja pehmeistä hiiristä kuoriutuu kovia koiria, jotka purevat. Sen sijaan Johnnyn poika Robby on jo valmiiksi aggressiivinen ja kaaottinen yksilö, joka onnekseen saa karatekoulutusta Daniel Larussolta. Miyagi-do -oppi korostaa tasapainon löytämistä elämässä, mikä auttaa Robbya rauhoittumaan ja hillitsemään vihaansa. Tällä tavoin nämä miehenalut saavat juuri niitä neuvoja, mitä tarvitsevat. Viimeinen asia, mitä nörtti tai yhtään kukaan kaipaa, on oppitunti miesten etuoikeuksista. Samaan tapaan ei luontainen raivopää kaipaa No Mercy -filosofiaa, vaan ymmärrystä siitä milloin nyrkit on parasta pitää alhaalla.

Aivan viimeinen jakso herätti kysymysmerkkejä. Käsikirjoittajat yrittivät subvertoida teemojaan, Cobra Kai esitettiin kuin epäonnistuneena projektina. Tämä voi olla virhetulkintaani tai sitten merkki siitä, että tulevalla kaudella he aikovat vesittää koko idean maskuliinisesta riemumarssista. Se olisi sääli, sillä potentiaalia sarjalla on. Jäljestä on voinut tähän asti päätellä, että tekijät rakastavat Karate Kid -elokuvia. Toivottavasti asia todella on näin.

Lopuksi on kehuttava erinomaista musiikkia ja nostalgista otetta. Cobra Kai lähestyy musiikkiaan samalla asenteella kuin Stranger Things, mutta niin että syntikkavetoisen maalailun sijasta kuulemme 80-luvun rokkia ja siitä inspiroitunutta kamaa. Kun ensimmäinen taistelukohtaus alkoi ja tämä kappale sen mukana, tiesin että sarja tulisi olemaan hyvä; kuin suoraan Street Fighterista, 5/5 eeppinen comeback-teema. Lisäksi tarinan myötä pudoteltiin viittauksia vanhempiin elokuviin, joskus lyhyiden klippien muodossa. Visuaaliselta ilmeeltään tämä näyttää kuin miltä tahansa sarjalta, mutta hengeltään se on ehtaa kasaria. Kaiken sössötyksen ja ilveilyn lomassa Cobra Kai on virkistävä ja tervetullut poikkeus.

NHL-kausi alkamassa

Kesälomat on lusittu, treenit ohitse ja uudet pelit ovat pyörähtämässä käyntiin. Mielenkiinnolla odotan, ovatko Alexandr Ovetškin & Wahington Capitals jo toipuneet krapulastaan. Ei ole edes varmaa, etteikö ensin mainittu olisi vielä kännissä. Joukkue on joka tapauksessa vahva ja yksi mestarisuosikeista. Vuosikymmenien kirous on ohitse, eikä samanlaisia paineita enää ole. Vaan onko nälkää?

Kesällä ja alkusyksystä tapahtui muutamia kiintoisia pelaajakauppoja. John Tavares vaihtoi seuraa New York Islandersista Toronto Maple Leafsiin. Kun Torontolla on Tavaresin ja Auston Matthewsin myötä kaksi huipputason sentteriä ja erinomaisia laitureita, nousevat kanadalaisjoukkueen mestaruusosakkeet huimasti. Läntisessä konferenssissa San Jose Sharks sai myös jättipotin ostettuaan Erik Karlssonin pilkkahinnalla Ottawa Senatorsista. Kun joukkueessa pelaa ennestään yksi liigan parhaista puolustajista - Brent Burns - vahvistuu heidän pakistonsa hurjalla tavalla. He voivat käytännössä peluuttaa täydet 60 minuuttia yhtä top 5-tason pakkia kerrallaan, mihin mikään muu joukkue ei kykene.

Karlssonin kaupannutta Senatorsia käy tässä vaiheessa lähinnä sääliksi. He ovat menettäneet useammankin avainpelaajansa ja parin muun sopimus joutuu katkolle tämän kauden jälkeen. Viime vuonna Ottawa oli maalin päässä Stanley Cup-finaaleista, nyt koko joukkue palaa poroksi. Kuin omistaja haluaisi päästä eroon koko tiimistään ja tuhota organisaation siinä samalla. Mene ja tiedä.

Suomalaisittain näyttää tilanne hyvältä. Uusia nimiä aloittaa ylhäällä, kuten puolustajalupaus Miro Heiskanen sekä 18-vuotias sentteri Jesperi Kotkaniemi. Muun muassa Eeli Tolvanen ja Henrik Borgström taasen hakevat vauhtia AHL:stä, joten katsotaan miten sen kanssa sujuu. Ensin mainittu on lupaava maalintekijä, Borgströmillä on pehmeät kädet; kiirettä ei ole ja uskon molempien lunastavan paikkansa ennemmin tai myöhemmin. Muista suomalaisista Alexander Barkov jatkanee nousua keskushyökkääjien parhaimmistoon ja Patrik Laine maalintekijöiden. Laineelta odotan jo 50 maalin ja 82 pisteen kautta, kaikki sen alle on pettymystä. Jesse Puljujärvellä on kahden ensimmäisen ja vaisun kauden jälkeen aika näyttää kyntensä. Toivon mukaan peli lähtee lentoon vihdoin ja viimein.

Viime kausi oli suomalaisittain paras pisteiden ja maalien valossa. Toivotaan, että tänä vuonna pistetään paremmaksi. Mestarisuosikkini on edelleen Winnipeg Jets, joka on nuori ja vahva joukkue. Paul Stastnya eivät saaneet pidettyä riveissään, mutta kenties keväämmällä on tiedossa sentteriosastoa vahvistavia pelaajakauppoja. Melkein olisin valmis vaihtamaan ykköspakki Dustin Byfuglienin ja toisen muun pelaajan yhteen huipputason sentteriin. Winnipegillä on jo Mark Scheifele, mutta mestaruusjoukkueilla on perinteisesti ollut kaksi eliittisentteriä. Saa nähdä kuinka käy.