sunnuntai 14. toukokuuta 2023

Valkoisen miehen bluesia

And when I reach the other side 
I'll find a place to rest my spirit if I can 
Perhaps I may become a highwayman again 
Or I may simply be a single drop of rain

4 kommenttia:

QroquiusKad kirjoitti...

Tämä on kylläkin countrya.
Tässäpä kipaleen suomalainen versio:

https://www.youtube.com/watch?v=9FTxz6uQ9xA

Esittäjäksi väitetään Popedaa, vaikka se on neljän laulajan yhteistyöversio kuten alkuperäinenkin:

(Harri Marstio:)
Mä tapoin miehen
Sain maineen puukkojunkkarin
Vaik' itseäni puolustin
Kruunun kyyti minut Siperiaan vei
Se juna palasi mut ruumiini vain ei
Mut vaikka sinne jäin mä palaan takaisin
Mä elän vieläkin

(Jorma Kääriäinen:)
Mä puita uitin
Tanssin päällä tukkien
Vein monen neidon sydämen
Suma seisoi, yksin tukit panostin
Lanka paloi loppuun liian aikaisin
Pato murtui, multa parrun alta vei
Mua kukaan nähnyt ei

(Pate Mustajärvi:)
Mä olin sotamies
Jouduin kaukopartioon
Rintamalle Petsamoon
Me rata katkaistiin ja tultiin kotiin päin
Se ryhmä vihollisen väijytykseen jäi
Sain kuulan rintaani
Jäin hankeen makaamaan
Mä elän vieläkin, en suostu kuolemaaaaaaaaan

(Topi Sorsakoski:)
Mä olin kuningas, lailla Virran Olavin
Sain kultaa sain myös timantin
Koskaan kenellekään sanonut en ei
Mut auki revittiin ja viina minut vei
Mä nousin tähtiin, palata en sieltä voi
Mä elän vieläkin, mun levyt vielä soi
Ja soi ja soi ja soi
Ja soi ja soi ja soi

Lauri Stark kirjoitti...

Country = Valkoisen miehen blues.

Mutta joo, tuo suomalainen coveri varsin hyvä, vaikka pidän enemmän originaalista. Popedan versio soundaa poprockilta, mutta kyllä tämä oikeuksiinsa pääsee kantrin tyyliin.

QroquiusKad kirjoitti...

Tämä on puolestaan valkoisen miehen soulia, blue-eyed soul:

https://www.youtube.com/watch?v=4J9SQBwM_ew

Sielukasta ja valkoista.
Tämmöistä mökkiterassimusaa, kun katselee järvelle olutta siemaillen ajatellen sinisiä ajatuksia.

Lauri Stark kirjoitti...

Ja järvenselän yli voi huhuilla Valerieta.