SS-muslimit olivat Reichsführer-SS Himmlerin keksintö: hän uskoi musujen olevan urheita taistelijoita, koska kaatuessaan saisivat palkkioksi 72 neitsyttä. Todellisuus osoittautui sitten aivan toisenlaiseksi.
Hänen korkea esimiehensä der Adolf puolestaan ei koskaan arvostanut muslimeja sen enempää kuin Alppien eteläpuolisia kansoja yleensäkään: alempaa rotua kaikki tyynni.
Loppuvuodesta 1943 alkoi niin Waffen-SS:llä kuin Wehrmachtilla esiintyä jo aikalaista henkilöstöpulaa. Niinpä ensinmainitun vapaaehtoisuuden vaatimuksesta oli luovuttu jo mainitun vuoden keväimellä ja riviin alettu komentaa alokkaita kutsuntojen kautta, halusivat tai eivät. Aiemmin alirotuisiksi katsottujen kohdallakin katsottiin tarpeelliseksi joustaa, ja joukkoon alkoivat kelvata myös slaavit ja sensellaiset orjarodut.
Perusteena käytettiin der Adolfin jo vuoden 1933 puoluepäivillä hieman yllättävästi julistamaa lausumaa, etteivät kaikki saksalaiset ole arjalaisia, ainoastaan suurin osa; samanlainen arjalainen osuus on löydettävissä muistakin kansoista. Juutalaisia ei taidettu mainita tuossa yhteydessä, mutta eipä juutalaisvainojakaan vielä ollut.
Waffen-SS paisui laajimmillaan noin puolen miljoonan miehen armeijaksi, mikäli oikein muistan. Aika kaukana siis mistään erikoisjoukosta, mikä maine oli vain muutaman divisioonan harteilla.
Waffen-SS perustettiin ammattimaiseksi eliitiksi, mutta sanotusta syystä laatu laimeni sodan vanhetessa. Mutta minkäpä sille saattoi: siinä missä setä Josif sanoi määränkin olevan laatua, ei kollega der Adolf tuntunut ymmärtävän, ettei laatua voi säilyttää lisättäessä määrää runsaasti.
6 kommenttia:
SS-muslimit olivat Reichsführer-SS Himmlerin keksintö:
hän uskoi musujen olevan urheita taistelijoita, koska kaatuessaan saisivat palkkioksi 72 neitsyttä.
Todellisuus osoittautui sitten aivan toisenlaiseksi.
Hänen korkea esimiehensä der Adolf puolestaan ei koskaan arvostanut muslimeja sen enempää kuin Alppien eteläpuolisia kansoja yleensäkään:
alempaa rotua kaikki tyynni.
Huvittavaa vain, että päätyivät SS:ään asti. Rotustandardeja alennettiin siihen malliin, ettei olisi puuttunut kuin juutalaisprikaatin muodostaminen.
Loppuvuodesta 1943 alkoi niin Waffen-SS:llä kuin Wehrmachtilla esiintyä jo aikalaista henkilöstöpulaa.
Niinpä ensinmainitun vapaaehtoisuuden vaatimuksesta oli luovuttu jo mainitun vuoden keväimellä ja riviin alettu komentaa alokkaita kutsuntojen kautta, halusivat tai eivät.
Aiemmin alirotuisiksi katsottujen kohdallakin katsottiin tarpeelliseksi joustaa, ja joukkoon alkoivat kelvata myös slaavit ja sensellaiset orjarodut.
Perusteena käytettiin der Adolfin jo vuoden 1933 puoluepäivillä hieman yllättävästi julistamaa lausumaa, etteivät kaikki saksalaiset ole arjalaisia, ainoastaan suurin osa;
samanlainen arjalainen osuus on löydettävissä muistakin kansoista.
Juutalaisia ei taidettu mainita tuossa yhteydessä, mutta eipä juutalaisvainojakaan vielä ollut.
Waffen-SS paisui laajimmillaan noin puolen miljoonan miehen armeijaksi, mikäli oikein muistan. Aika kaukana siis mistään erikoisjoukosta, mikä maine oli vain muutaman divisioonan harteilla.
Waffen-SS perustettiin ammattimaiseksi eliitiksi, mutta sanotusta syystä laatu laimeni sodan vanhetessa.
Mutta minkäpä sille saattoi:
siinä missä setä Josif sanoi määränkin olevan laatua, ei kollega der Adolf tuntunut ymmärtävän, ettei laatua voi säilyttää lisättäessä määrää runsaasti.
Vaan entäs sitten kun tulee se yhdestoista jne. jne.
Lähetä kommentti