Kiuas Kustannus julkaisi hiljattain Sarastus II -kokoelman, joka sisältää Sarastus-verkkolehden parhaita kirjoituksia vuosilta 2016-2021. Allekirjoittaneelta löytyy kaksi esseetä kirjan sivuilta. Kannet ovat komeaakin komeammat, näissä värisävyissä silmä lepää:
8 kommenttia:
Komea on kuva sinänsä, mutta ikään kuin aihe ei olisi loppuun asti harkittu.
Kotkasta merimaisemassa kun tulee etsimättä mieleen se Suomi-neitosen käsistä lakikirjaa repivä Imperialistisen Roistovaltio Ryssän kaksipäinen kotka.
Suomen kansalliselukkakin on karhunköriläs, eikä amerikkalaisten kiljupääkotka.
Taustalla on Auringonlasku, ollaan siis illassa, jonka mentyä seuraa se Eetu Iston maalauksessakin vallitseva synkkä ja myrskyinen yö sen sijaan, että valona olisikin uutta päivää, elämää ja energiaa uhkuva Auringonnousu.
Joten ei, minusta symboliikka ei ole kyllä nyt oikein kohdallaan;
tuossahan ollaan Lopun Ajan tunnelmissa.
Ehtoota.
Voihan sitä noinkin tulkita. Ehkä "sarastus" on se toivo, mitä on auringonlaskun ja yön jälkeen.
Mistä sen tietää että kuvassa on auringonlasku eikä -nousu? Ei minusta kotka voi kuulua yleisesti Ryssälle symbolina vaikka kaksipäinen onkin sellainen.
Terve.
Mene ja tiedä. Oikea huomio ainakin kotkasta, ei se sentään ryssän yksityisomaisuutta ole.
Kuten mainitsin kaksipäinen kotka on Ryssän vaakunalintu, jenkkien taas kiljupääkotka, tai ainakin joku sentapaisen niminen. Kuvassa taitaa olla merikotka?
Suomen vaakunaeläin on leijona, joka ei luonnossamme esiinny. Toisaalta kaksipäinen kotka ei esiinny luonnossa missään.
Kansalliseläimemme on karhu.
Ilta-Auringoksi tuo osoittautuu punaisuutensa johdosta.
Ehkä kuvassa onkin Rock-lintu!
Tässä jutussa kerrotaan ettei auringonnousulla ja -laskulla ole visuaalisesti varsinaisesti eroa, ainoastaan silmät voivat olla illalla väsyneemmät ja aamulla kaupungeissa ilma puhtaampi.
Ei ole siis vieläkään objektiivisesti ratkaistu, katsommeko auringonnousua vaiko -laskua.
Lähetä kommentti