Haukka & Henki

Muuttohaukka ja B-2 Spirit:

Nainen kesäsateessa

Sunshine and Happiness

Täydennystä änäriin

NHL on laajentumassa 32:n seuran liigaksi ja uusin tulokas on vihdoin saanut nimensä ja peliasunsa; Seattle Krakens:

Sitä vain mietin, että mitähän instrumenttia mahtaa kotiareenan urkuri soittaa? The Krak-Pipes?

At Hollywood

Towards the Pantheon of Evil

Bring it on:

Fingolian pride

Babylon sensitivity

"Demon" is an offensive term. Please, refer to them as "mortally challenged".

Lady in white

Päivän Noomit

Hell defeated!

Into the pandemonium and back: eli kuinka lakkasin huolehtimasta ja pelasin Doom I:en kokonaisuudessaan lävitse. En ihmettele, että tähän päivään asti on säilynyt sille omistautunut faniyhteisö. Doom on yksinkertainen, mutta edelleen haastava ja ennen kaikkea hauska peli. Ihmettelen kylläkin, miten saatoin pärjätä siinä nelivuotiaana; vaikeustason täytyi olla helpoin, eli "I'm roo young to die". En koskaan myöskään edennyt ykkösepisodia pidemmälle, koska kuvittelin tarinan todella päättyneen päähahmon kuolemaan helvetissä. Mutta ei, sankarimme sukelsikin syvimpään pimeyteen ja sai kadotuksen legioonat katumaan päivää, jona kuulivat hänen nimensä.

Ketara ojossa

Sillä välin Tshernobylissä

At the shores of Hell

Knee-deep in the Dead

Kenties 25 vuoden tauon jälkeen hakkasin tuossa muutaman tunnin vanhaa kunnon Doomia. Pelin nimi oli ensimmäinen sana, jonka opin kirjoittamaan; kysyin isältäni oikeat kirjaimet ja näppäilin ne DOS:in komentoriville. Ei ehkä aivan 4-vuotiaiden pikkulasten peli, mutta alkeellisten grafiikoiden vuoksi väkivalta on etäännytettyä.

Pelin lähtökohta on kuin 80-luvun toimintaelokuvasta: yksinäinen avaruusjääkäri käärii hihat ja otta asiakseen siivota demonien armeijan Marsin kuusta. Eikä homma jää suinkaan siihen, vaan lopulta sankarimme laskeutuu helvetin syvyyksiin antamaan paholaisille isän kädestä. Pienelle minälleni ajatus miehestä, joka pelottomasti hyppää manalaan oli suorastaan eksistentiaalinen kokemus.

Juden!

Der Anfang ist das Ende und das Ende ist der Anfang

Oder ist es das, was wir dann sind? Ein Traum?