torstai 31. toukokuuta 2018

Pettureita vihataan eniten

Vihollista vihataan, mutta voidaan kunnioittaa. Vihollinen on erilainen. Hän edustaa toiseutta, jota ei ymmärrä tai edes tarvitse ymmärtää. Viholliseen ei luoteta, mutta hänen kanssaan voidaan neuvotella. Petturi on toista maata. Hän tulee omien keskuudesta, hänet tuntee ja häntä ymmärtää. Petturiin luotettiin, eikä hänestä enää koskaan puhuta. Rikottu luottamus on ainiaaksi mennyttä, edes viholliset eivät luota häneen.

Petturia vihataan kaksin verroin ja hänen nimensä kirotaan. Vihollisen tietää viholliseksi, hän on luotettavasti epäluotettava; vihollinen valehtelee, huiputtaa ja pelaa kotiinpäin kaikilla keinoilla. Omiin luotetaan, ystävän on määrä turvata selustasi. Kun petos tapahtuu, ei pahinta välttämättä ole siitä aiheutuva tappio. Pahinta on ymmärrys, että uskosi oli harhaa. Kuolema tulee, mutta todellinen tuho tulee sielulle. Petos on kaksinkertainen tappio, jolloin ei jää mahdollista kaatua toverin rinnalla saappaat jalassa. Olet yksin vihollistesi ympäröimänä ja voit vain huutaa "sinäkin Brutukseni!"

Pettureiden kiroaminen ei katso poliittista karttaa, ei uskontoa. Suhtaudun jyrkästi miesfeminsteihin, joiden näen pettävän maskuliinisuutensa. Naisilta feminismi on odotettua, miehillä se edellyttää kääntymistään luontoaan vastaan. Naisfeministit eivät taas anna anteeksi kriittisemmille kanssasisarilleen, olenpa kuullut että antifeministisillä naisilla on erityinen paikkansa helvetissä. Katsokaa millaista palautetta uuvatit saivat oikealta laidalta, myös minulta. Vasemmalta tuli naurua, oikealta sapenkatkuisia toivotuksia tiedätte-kyllä-minne. Kun räppäri Kanye West tokaisi taannoin jotain epäkorrektia orjuudesta, voi arvata vihaisimipien palautteenantajien ihonvärin.

Mietitäänpä seuraavaa lausuntoa:

If the Turks should come, we ought not to resist them; for it is written: Thou shalt not kill. We must not defend ourselves against the Turks and others of our persecutors, but are to beseech God with earnest prayer to repel and resist them. But that I said, that if warring were right, I would rather take the field against the so-called Christians, who persecute, apprehend and kill pious Christians, than against the Turks, was for this reason: The Turk is a true Turk, knows nothing of the Christian faith; and is a Turk after the flesh; but you, who would be Christians, and who make your boast of Christ, persecute the pious witnesses of Christ, and are Turks after the spirit." 

          -Michael Sattler

Sanoja oli 1500-luvulla elänyt munkki ja katolisesta kirkosta irtautunut protestantti. Hän näki kristityt ominaan, kuten kuuluukin. Koska hän myös edusti uskomme pasifistista laitaa, hän vastusti sotaakäyviä uskonveljiään. Erityisesti hän kavahti muita kristittyjä vainoavia uskonveljiään*. Heihin hän suhtautui pettureina, joita vastaan nostaisi kätensä kuudetta käskyä uhmaten. Käsky, jota hän siis ei muuten uhmaisi, ei edes kristittyjä vainoavia turkkilaisia vastaan. Niin väkevää on petturuuden kirous, että sen vihastuttamana lauhkeinkin lammas ennemmin hävittää koko maailman kuin jättää sen pettäjilleen nautittavaksi.

*Hänen näkemyksensä on enemmän kuin ymmärrettävä ajan konteksti huomioonottaen. Protestantismi oli aikansa harhaoppia, josta saatettiin rankaista ankarimman mukaan. Sattlerin kohtalo oli karu: kielen repimisen jälkeen hänen ruumiistaan irrotettiin paloja hehkuvilla pihdeillä, minkä päälle hänet vielä poltettiin "arkkikerettiläisenä". Kuulostaa siltä, että miestä on syytä pitää todellisena kristittynä marttyyrinä.

Ei kommentteja: