Mietin, voisiko tästä johtaa yleisemmän tason metaforan.
Että uskomme mitä tahansa, kunhan oikea henkilö on äänessä. Tulin ajatelleeksi
asiaa lukiessani Vox Dayn blogia. Puheenaiheena oli Yhdysvaltain poliisivoimien
harjoittama järjestelmällinen väkivalta kiinniottotilanteissa. Olin aiemmin
luulossa, että jenkkikyttien väkivaltaisuus olisi lähinnä reaktiota rikollisten
väkivaltaisuuteen. Suhtauduin liberaalien esittämään kritiikkiin propagandana,
johon en edes vaivautunut tutustua. Vox kuitenkin avasi silmiäni asian suhteen,
luuloni ei ollut tiedon väärti. Paitsi, että USA:n poliisit ovat liipaisinherkkiä,
ovat he sitä pöyristyttävässä suhteessa verrattuna mihinkään muuhun maahan.
Ongelma on nimenomaan rakenteellinen ja poliisien omissa asenteissa, joissa
jokainen tilanne nähdään uhkaavana ja siviilit vihollisina.
Mutta ei mennä siihen sen enempää. Muutin kantaani sen
perusteella, mitä Vox sanoi. Oleellista on kysyä, miksi näin? Osasyy on
tietysti se, etten juuri seuraa valtavirtamediaa ja siksi en tiedä kaikesta
mistä siellä puhutaan ja meuhkataan. Tärkein syy on kuitenkin luottamus sekä
sen puute. Minä luotan Vox Dayn sanaan, mutta minä en luota median sanaan. Vox
on yksi meistä, media on vihollinen. Silloinkin siis, kun mediassa puhutaan
totta, suhtaudun heihin nihkeästi. Selkäydinreaktioni on pähkäillä, mikä koira tähän
on taas haudattuna. Kun liittolainen puhuu, ovat suojukseni alhaalla ja olen
vastaanottavainen.
Tästä pääsemme seuraavan kysymyksen kimppuun. Sanotaan,
ettei väliä ole kuka sanoo vaan mitä sanotaan. Pitääkö tämä paikkaansa? Ei
pidä, koska puhujan identiteetillä on mitä ilmeisimmin merkitystä. Pitäisikö
sen olla totta, onko se hyvä ihanne? Tämä on parempi kysymys, ja oikea vastaus
riippuu kontekstista. Väittelypöydän ympärille voidaan luoda keinotekoinen
viitekehys, jossa yksi puolustaa tiettyä näkemystä ja toinen kritisoi sitä. Jokapäiväinen
kommunikaatio ei kuitenkaan toimi näin. Emme koskaan arvioi argumentteja vain
argumentteina, vaan ensiksi katsomme kuka puhuu. Teemme näin siksi, koska
luottamus on kommunikaation alku. Ilman sitä on vain riitelyä, jossa ei vaihdeta
informaatiota vaan herjoja. Samalla lauseella on valtaisan eri vaikutus
riippuen siitä, kenen suusta se tulee. Jos pahin viholliseni sanoo, ”aurinko
nousee idästä”, epäilisin sitä.
Konteksti on hyvin ratkaisevaa monessakin asiassa. Toverit
voivat keskenään vittuilla toisilleen tarkoittamatta mitään. Tuntemattoman
seurassa sen sijaan ei voida heittäytyä samalla lailla, moinen tuottaisi vain
kiusaantuneisuutta tai tappelun. Sanoisin joka tapauksessa, että on ansiokasta
pyrkiä arvioimaan esitettyjä argumentteja identiteettien takana. Se ei ole
helppoa, mutta mahdollista. Joskus vihollinenkin voi sanoa jotain, joka on
arvokasta. Ulkopuolisina he näkevät sen, mille me olemme sokeita. En kehota
ketään siis tukkimaan korviansa. Sanon vain, että taistelussamme painaa
enemmänkin kuin silkat argumentit. Vihollinen voi joskus kertoa totuuden, mutta
ei ole silti osa meitä. Aivan kuten uskollisuus perheelle on tärkeintä, eikä se
ovatko sen jäsenet kaiken aikaa oikeassa.
EDIT. Kirjoituksen voisi tiivistää seuraavaan kaavaan: identiteetti > argumentit. Tämä ilmaisee hierarkkisen suhteen, mikä ei siis tarkoita että tulisi sokeasti uskoa kaikkia oman puolen väitteitä taikka automaattisesti torjua vihollisten väitteitä. Argumenteilla on merkitystä, mutta identiteetillä ja uskollisuudella vain enemmän. Esimerkiksi tilanteessa, jossa ei voi omakohtaisesti arvioida asian oikeellisuutta, on hyvä luottaa ystävien sanaan. Tee siis niin kuin minä teen ja usko liittolaisen auktoriteettiin, ole dogmaattinen.
EDIT. Kirjoituksen voisi tiivistää seuraavaan kaavaan: identiteetti > argumentit. Tämä ilmaisee hierarkkisen suhteen, mikä ei siis tarkoita että tulisi sokeasti uskoa kaikkia oman puolen väitteitä taikka automaattisesti torjua vihollisten väitteitä. Argumenteilla on merkitystä, mutta identiteetillä ja uskollisuudella vain enemmän. Esimerkiksi tilanteessa, jossa ei voi omakohtaisesti arvioida asian oikeellisuutta, on hyvä luottaa ystävien sanaan. Tee siis niin kuin minä teen ja usko liittolaisen auktoriteettiin, ole dogmaattinen.
19 kommenttia:
300 miljoonan asukkaan maassa toki sattuu ja tapahtuu, luottaisin enemmän tilastoihin kuin anekdootteihin. Varmasti poliisin otteet ovat välillä liian kovia ja viattomat kuolevat tohelon ja/tai virkaintoisen kytän toimesta (joka on usein kiintiömusta). Poliisit tuskin ovat miehistä kyvykkäimpiä, mutta minkäs teet, menisitkö itse tilalle vihamieliseen ympäristöön jossa aseita on rikollisilla runsaasti? Vielä sitä tilastotietoa: On 18.5 kertaa todennäköisempää, että musta henkilö tappaa poliisin, kuin tulee itse poliisin tappamaksi aseettomana. Tämä siis siitä huolimatta, että mustia miehiä poliisi vainoaa 24/7.
http://www.dailywire.com/news/7264/5-statistics-you-need-know-about-cops-killing-aaron-bandler
Muuten olen samoilla linjoilla, puhujan status määrää liiankin paljon suhtautumista asioihin joista hän puhuu.
Ai niin, kiitokset vielä, koska blogisi on vallan mainio.
Poliisin väkivaltaisuutta osaltaan selittänee rikollisten väkivaltaisuus. Mutta suosittelen lukemaan Vox Dayn kirjoituksia, joita löytyy antamani linkin takaa. Hän osoittaa, että ongelma on rakenteellinen eikä anekdoottien varassa. Poliisit suhtautuvat siviiliin vihollisena ja sen sijaan, etä poliisi pyrkisi hillitsemään tilanteita, he eskaloivat niitä. Jos selkäydinreaktio on ampua kuula kalloon, se kertoo että monet poliisit ovat epäpäteviä tehtäväänsä. Se kertoo myös siitä, että poliisissa suvaitaan ja rohkaistaan kyseistä käyttäytymistä.
Osaltaan poliisin kovat otteet brutalisoivat myös rikollisia. He ovat valmiita yhä raaempiin toimenpiteisiin ja se taas brutalisoi poliisia. Kehä oin valmis ja samalla tavallisen kansan luottamus virkavaltaan heikkenee.
Vox Daylta lainattua:
Police in the US kill citizens at over 70x the rate of police in other Western countries. They kill citizens at a rate 92x higher than police in China, a communist dictatorship.
US police are INSANELY violent.
Mutta kiitoksia kommentistasi, uudet lukijat ovat aina tervetulleita.
USA:n poliisin tarpeettomasta väkivaltaisuudesta voi sanoa ainakin sen verran, että sikäläinen ampuma-aseen käyttökulttuuri on suorastaan kieorutunut. Kun Euroopassa ampuma-asetta käytetään viimeisenä keinona, voi se USA:ssa olla jopa ensisijainen keino.
Suomalainen voimankäyttöohjeistus menee ymmärtääkseni, että poliisin oman hengen ollessa välittömässä vaarassa virkatehtävässä on oikeus käyttää haavoittavaa voimaa, käytännössä ampua keskivartaloon niin monta kertaa, että uhkaaja on neutraloitu. Sivullisen hengen ollessa välittömässä vaarassa on oikeus käyttää tappavaa voimaa.
USA:ssa poliisi tarttuu aseeseen tilanteissa, joista suomalaisen poliisin odotetaan selviävän patukan, paprikasumutteen ja sähkölamauttimen avulla. Kaiken huippuna USA:n poliisin ampumakoulutuksessa poliisikokelaat koulutetaan ampumaan lähtökohtaisesti tappaakseen.
Viime vuosituhannella eräässä tv-dokumentissa muuan sikäläinen poliisi muisteli virkatehtävää, jonka traumasta hän edelleen kärsi: epäilty oli tullut häntä kohti takapihallaan hitaasti kävellen. Hän huusi yhä uudelleen pysähtymiskäskyä epäillyn vain kävellessä häntä kohti hitaasti. Hänen oli ammuttava mies kuoliaaksi. Tilanne oli hirvittävä silloin ja edelleen.
Niin. Epäilty käveli hitaasti kohti teräase kädessään. Oli aikaa ja tilaa ampua jalkoihin niin monta kertaa, että epäilty olisi ollut maassa. Mutta se ei tullut edes mieleen, koska koulutuksessa oli iskostettu, että asetta käytetään tappamiseen. Ja aika vähän aikaa sitten julkaistiin USA:sta video, jossa poliisi pysäytti auton, jonka neekerikuski lähti juosten pakoon. Poliisi juoksi perään ja ampui oliko se seitsemän vai kahdeksan laukausta, ja kaikki ylävartaloon. Ei jalkoihin tai lantioon, ei edes keskivartaloon, vaan tappavalle alueelle. Ei pysäyttääkseen, vaan tappaakseen.
Jos siis ampuma-aseen käyttökulttuuri on jo lähtökohtaisesti näin kieroutunutta, ei ihme että tuon tuostakin saa eteensä uutisia tarpeettomista tapoista. Tämä aseenkäytön menettelytatapa on toki syntynyt poliisin toimintaympäristössä, jossa rikollisilla on usein ampuma-aseet joiden häikäilemättömän käytön kynnys on hyvin matala. Ei se silti kelpaa vastaukseksi kysymykseen, miksi pakoon juoksevaa on ammuttava selkään ainoana tavoitteena tämän tappaminen.
Iltaa Qroquius.
Hyvä kommentti, mikä tuo esiin sen että USA:n kulttuuri ylipäätänsä on poikkeuksellinen. Tätä selittänee osittain historia intiaanisotineen ja villine länsineen. Amerikkalaisessa perinteessä tunnutaan korostavan suoraviivaisuutta kaikissa mahdollisissa asioissa, niin myös konfliktien ratkaisemisessa.
Huumeiden vastainen sota on yksi asia, mikä on mennyt pieleen kaikin mahdollisin tavoin. Se on johtanut juuri poliisin militarisoitumiseen, missä he eivät ole enää lainvartijoita vaan miehittäjiä vihollisalueella. Erityisesti tämä sota osuu mustaan väestönosaan. Ymmärrän siis jos he ovat epäluuloisia virkavaltaa kohtaan, sillä liian moni aseeton saa surmansa, että sitä voisi enää selittää millään.
Kipeä homma kaiken kaikkiaan. Vasemmisto haluaa laittaa kaiken tietysti rasismin syyksi, ja voi olla että jollain tasolla kyse on myös siitä. Paljon mustia viruu vankilassa ihan vain rötöstelyjensä tähden, mutta se ei lakaise pois systeemin korruptiota ja huumeiden vastaisen sodan turhuutta.
Suomalainen voimankäyttöohjeistus menee ymmärtääkseni, että poliisin oman hengen ollessa välittömässä vaarassa virkatehtävässä on oikeus käyttää haavoittavaa voimaa, käytännössä ampua keskivartaloon niin monta kertaa, että uhkaaja on neutraloitu. Sivullisen hengen ollessa välittömässä vaarassa on oikeus käyttää tappavaa voimaa.
Suomessahan on tapaus, jos kyttä ampuu jonkun. Ja toivottavasti näin on myös jatkossakin, en tahtoisi asua poliisivaltiossa.
Tervehdys ja kiitos vastauksesta, puhut asiaa.
Kuten edellä todetaan, USA on paljon väkivaltaisempi kuin muut länsimaat. Selittäviä tekijöitä ovat mustien ganstakulttuuri, aseiden suuri määrä (laillisten ja laittomien), huumeet... Poliisin sotilaalliset toimintatavat ovat syynä brutaaliuteen ja epäluottamukseen, mutta se myös pitää rikollisia kurissa. Kun tunnettujen ampumistapausten jälkeen poliisi on vähentänyt partiointia, ovat murhat lisääntyneet getoissa. Jos kukkaisaate toisi rauhan kaduille ja koteihin se olisi jo totta.
Kun pyssyt valmiina ja välillä ojossa tehdään työtä stressaantuneena, ei ole ihme että kontrolli pettää joskus joillakin. Jos näin käy, eiköhän ura poliisivoimissa lopu. (Vai onko joku ampunut viattoman toisenkin kerran?) Liipaisinherkkiä ei pitäisi palkata alunperinkään, mutta miten heidät raakataan? Eikä saisi syyllistyä rasismiin, mustat pollarit kun käyttävät asetta 3.3 kertaa useammin kuin valkoiset.
https://vittana.org/42-shocking-police-brutality-statistics
Terve taas.
Mustat ovat reippaasti väkivaltaisempia kuin valkoiset ja muutosta siihen on tuskin luvassa. Rotuaspektia ei voida poista kuvasta, mutta ongelma on kaksisuuntainen: jos valkoinen joutuu useammin mustan rikollisen uhriksi, kokevat mustat useammin poliisiväkivaltaa. Valkoiset eivät luota mustiin ja aivan syystä, mutta mustat eivät luota virkavaltaan ja ihan syystä. Kun ei voi luottaa poliisiin, elää koko ajan yhteiskunnan laitamilla.
En usko, että ratkaisuksi kävisi ainakaan poliisipartioinnin lisääminen. Ja jos otteita vielä vähän kovennettaisiin, tiedämme mihin se johtaisi. Tuloksena olisi entistä enemmän kuolleita siviilejä sekä poliiseja. Siinä vaiheessa voitaisiin saman tien jalkauttaa armeija kadulle. Meksiko on hyvä esimerkki siitä, miltä pitkälle edennyt huumeiden vastainen sota näyttää: kymmeniätuhansia kuolleita kymmenen vuoden aikana.
Paras ratkaisu olisi jakaa Yhdysvallat osiinsa. Annetaan valkoisille, meksikaaneille, mustille ja intiaaneille omat maansa hallittaviksi. USA:n päivät monietnisenä imperiumina ovat luetut.
Tuostahan poliisin väkivaltasuudesta ussasa, oli kerrattain dokumentti, kuin armeija myy ylijäämä kalustoa panareista erilaisiin aseisiin, siis sotilasaseita, ihmeteltiin että käyäkö yhdysvaltain poliisi sotaa oma kansaansa vastaan ..
-jpt-
Käsittääkseni Yhdysvalloissa poliisin koulutus on paljon suomalaista lyhyempi.
Iltaa arvon Korppi. Alkavan viikon ratoksi löysin taideprojektin josta saatat tykätä, (SJW:rit, Stewe Universe fanit, bronit, muut turrit, Adventure time, anime ja Fnaf fanit sekä Tumblr-femakot pahoittaa mielensä hihi). Vilkaise nämä tyypit Devitantartissa ja vasta sen jälkeen tuubassa jos nappaa.
Itse toivon SDP:tä seuraavaan hallitukseen, ihan blogistin esittämästä syystä. Mitään muutoksia ei saada läpi, koska SAK kitisee kaikesta ja vain siitä syystä että SDP ei ole sitä esittämässä. SDP hallitukseen apupuolueeksi niin saataisiin työmarkkinoille joustoa ja AY-jyrät olisivat vaan tyytyväisiä kun SDP sai aikaan näin suurta edistystä.
Tervehdys kommentoijille.
Jpt: joo, näin olen kuullut. Armeijavarustustahan poliisi vielä saattaa tarvita, kun he suututtavat ihmisiä oikein kunnolla. Ei kukaan löoputtomiin katsele sivusta, kun he lahtaavat porukkaa miten sattuu ja seuraavaksi voikin poliisia sattua.
Tom Kärnä: jo näin on, selittää osaltaan miksi joukossa on niin paljon epäpäteviä. Lyhyessä ajassa ei kyetä seulomaan miehiä kylliksi.
Allaspalo: jaahas, mikäs Neuvosto-Göring-sammakko tuo on. Kursorisella selailulla tekijät eivät tosiaan näytä pitävän animesta eivätkä varsinkaan mistään söpöstä.
Ano: vaikea ottaa kantaa tuohon, kun en ole talousasioihin juuri perehtynyt. Mitä demareiin tulee, niin hehän olivat laman jälkeisenä aikana tekemässä budjettileikkauksia. Muistan jonkun vääräleuan todenneen joskus, että Paavo Lipponen olisi ollut kokoomuksen myyrä. Niin vain voi olla, että he saivat leikkaukset helpommin läpi kuin porvaripuolueet.
Ainakin Los Angeles Police Departmentin koulutuskeskuksen poliisin peruskurssi kestää vain kuusi kuukautta. Suurin ongelma kuitenkin lienee koulutusvalinnoissa: en tiedä, mikä on tilanne nykyään, mutta vuosituhannen vaihteessa suomalaiseen poliisin peruskoulutukseen hakeneista miehistä hylättiin fyysisten testien perusteella ainoastaan 8 %!
Suomalaiset poliisit on siis valikoitu jo peruskoulutukseen valtavan tiheämmällä seulalla kuin useimmissa maissa. En tiedä USA:n valintakriteerejä, jotka ovat siis yksilöllisiä jokaisella poliisilaitoksella ja piirikunnan sheriffinvirastolla erikseen, mutta aivan ilmeistä on, että ne ovat huomattavasti väljemmät kuin meilä. Silti Suomessakin tavataan vuosittain rikollisia poliiseja, enkä tarkoita heillä Jari Aarniota, jonka tapaus on paljolti Helsingin rikospoliisin ja keskusrikospoliisin huumausaineyksikköjen keskinäistä kilpailua siitä, ketkä ovat maan ykköshuumekyttiä.
Fyysisiin ominaisuuksiin painottuva valikointi poliisikoulutukseen, jonka painopiste on voimankäytössä tuottaa yhteiskunnan, jossa kansalaisila on todellista syytä pelätä joutuvansa poliisin ampumaksi ilman syytä.
Iltaa Qroquius.
suomalaiseen poliisin peruskoulutukseen hakeneista miehistä hylättiin fyysisten testien perusteella ainoastaan 8 %!
Kiintoisaa, voisi kuvitella että fyysiset kriteerit olisivat tiukat. Ehkä kuitenkin parempi että painotetaan päänuppia.
jaahas, mikäs Neuvosto-Göring-sammakko tuo on.
(Pitäisi kirjoittaa jotain hyvin perusteltua ja eeppistä, mutta sanotaan vain Transfatsylvania nappaa samasta syystä kuin tämä kohtaus. Ikävä vain, että tuon elokuvahistorian kirkkaan piikin ympärille piti rakentaa yksi elokuvahistorian kököimmistä ja kulahtaneimmista fantasia elokuvista. Mutta Suuren johtajan ei ole tätä ongelmaa.)
Generalissimus Grunt on ainoa kommari, jonka edessä minä vedän lippaan.
Mutta miksi...Noh aluksi, veikkaan ettei kenelläkään täällä Unilaakson kommenttiosatolla ole varaa tai edes aikomusta inhota aktiivisesti mitään teevee/pelisarjaa. Mutta täytyyhän myöntää, että monessa sarjassa on paljon juttuja mitkä silloin tällöin vain vituttavat. Kuten, miksi Voldemort ei vain tapa Harryä kun tämä kuorsaa, tai miksei maailman nerokkain tiedemies Eggman saa Sonixia astumaan karhunrautaan? Ja jotkut sarjat ovat jo ideatasolla niin ärsyttäviä ja tyhmiä, että joskus vain toivoisi jonkun pahiksen voittavan ja the end! Enkä edes aloita kaikista syöpäisistä fandomeista!
Mutta onneksi meillä on Generalissimo Gruntchovski Betsy Von Veizatun täyttymässä tuon aukon. Kuka muka ei haluaisi näyttää ärsyttäville nykyanimaatioille kaapinpaikkaa.
Stalinistisessa diktaaturissa eläviä jenkkiläisittäin roskaruokaa ahmivia v*ttumaisia nukkeliskoja joiden kenraalikunta tulee suoraan Kolmannesta Valtakunnasta + Kruntin kurvikas noitavaimo ja (mun uusi toteemieläin) The Ticket Taker.
Kun katsoo Transfatsylvanian uljasta kansaa tuubassa ja kuukkelin kuvahausta voisi helposti kuvitella ,että nuohan on kuin suoraan tuotantokauden lopun pahiksia jostain ivailun kohteeksi joutuneesta sarjasta. Ja tässä kanava osuu maaliinsa. Se ei yritä keksiä mitään nokkelaa tai turhaa tarinan kökköä vaan keskittyy itse asiaan. TransfatsylvanianFilm on sopivasta in ja sopivasti out jokaisesta sarjasta jolle se näyttää keskaria. Nämä tyypit onnistuvat siinä missä kaiken maailman Simpsonit, Family Guyt, South Parkit, Myrkyt yms. epäonnistuvat. Havainnollistan: jos esim. Family Guy parodioi jotain lastensarjaa -vaikka Muppetteja niin ainahan se toimii niin että Family Guy ottaa jonkun hahmon, laittaa sen omaan maailmaansa ja laittaa hahmon käyttäytymään kuin keskiverto Family Guy hahmon ja sen pitäisi olla hauskaa. Niin kuin Muppetien kanssa. Tai jos joku Myrkky olisi tehnyt jonkun Halinallet parodian, niin sehän olisi alkanut jotenkin tyyliin ”aamulla Halinallet heräsivät kusilätäköstä huumeorgioiden jälkeen, pierupissiperseöhöhö” ja siinä jo kaikille sellainen turvallinen etäisyys ”oikeisiin” halinalleihin. Kaikki tajuavat ”oikeat” halinallet pysyvät koskematta. Mutta Tranfatsylvania filmeissä tätä suojaavaa ironiaa ei tavallaan ole. Minun ainakin on helppo kuvitella, että kyseessä on oikeat lauantai-aamusarjan pahikset. Pahikset jotka tosin rikkovat niitä kultaisia sääntöjä jotka suojelevat aina sankareita. Kuten että pahiksen pitää aina pitää joku v*tun eeppinen puhe ennen kuin sankari listitään, tai että pahis ei voi koskaan vain ampua sankaria kun tämä nukkuu tai livauttaa arsenikkia ruokaan, eikä vihollinen voi koskaan vain nukettaa hyviksiä. Grunt ja hänen jenginsä ovat se kauan kaivattu pahis tiimi joka porskuttaa voitosta voittoon, eikä kuitenkaan mene niin överiksi että uskottavuus kärsisis liikaa. Poliittisesti epäkorrektisti kukkahattutädeille vittuilen.
Valintakokeen fyysisen osion kriteerit löytyvät Poliisiammattikorkeakoulun nettisivuilta.
Lajeina ovat uimataidon todistaminen uimalla 200 m joista 50 m selällään, 1 500 m juoksu, ketteryyskoe (kahdeksan lajia, mm. ristiaskellusta, kuperkeikkaa, aidan alitusta ym.), leuanveto myötäotteella (miehillä joko omalla painolla tai ylätaljaveto 100 kg, naisilla vain ylätaljaveto 70 % omasta painosta) ja penkkipunnerrus (maksimaalinen määrä toistoja tasapenkiltä, miehillä 65 kg, naisilla 35 kg). Vatsalihastesti näyttää loistavan poissaolollaan.
Nämä naisten helpotetut vaatimukset pistävät hieman miettimään, onko heidän koulutusohjelmansakin sitten laadittu vastaavan verran kevyemmäksi; valintakokeellahan kun mitataan hakijan kyky selviytyä koulutuksesta. Mutta jos naisilla on sama koulutus kuin miehillä, miksi siten mieshakijoilta vaditaan valintakokeessa enemmän, jos he kerran pystyisivät siis suorittamaan koulutuksen keveyemmilläkin vaatimuksilla naisten tapaan?
Suomessa on ammattipalonaisia yhden käden sormilla laskettavissa oleva määrä, eikä yksikään heistä ole valmistunut Kuopiossa sijaitsevasta Valtion Pelastusopistosta, vaan Helsingin pelastuslaitoksen omasta koulusta. Pelastusopiston fyysiset valintakriteerit ovat sen verran kovat, ettei yksikään naishakija ole niitä tähän mennessä läpäissyt, eikä heille myönnetä siellä miehiin nähden helpotuksia kuten PolAMKissa.
Ovatko siis Stadin brankkareiden palontorjunta- ja pelastustehtävät helpompia kuin muualla Suomessa, niin että niihin kykene kevyemmälläkin koulutuksella? Jos eivät, ovatko Pelastusopiston kriteerit sitten liian ankarat? Vai ovatko Stadin brankkaritytöt sittenkin vähän niin kuin leikisti brankkareita.
Jos ovat, ovatko polliisityttömmekin siis vain silleen leikisti poliiseja?
Korjaus äskeiseen: suomenkielinen Wikipedia kertoo Pelastusopistosta valmistuneen pelastajaksi neljä naista vuosina 1993 - 2006.
Tervehdystä taas.
Allaspalo: kiitän selonteosta, vaikka edelleen tuo juttu menee vähän yli hilseen. Tai siis ei yli hilseen, muta jutun juju ei oiken iske itselleni. Johtunee siitä, etten ole alun perinkään South Park/Family Guy -tyylisen huumorin ystävä. Siellä täällä noita videoita katsellessa hymähtelen; teoriassa viihdyttävä idea, mutta ei oikein nappaa.
Toisinaan tuollainen huumori kyllä osuu ja uppoaa. Muistan kun näin tämän YTP:n ensimmäisen kerran, ei naurulle meinannuttulla loppua. Koko sairas idea tuli niin puskista ja editointi oli niin hyvää, että matto vietiin jalkojeni alta.
Tietystikään tuo antamani esimerkki ei ole verrannollinen Transfatsylvanian ideaan, sillä Hotel Mario-meemit perustuvat jo valmiiksi inhotun pelin mutilointiin. Tuossa tehdään selvää kaikista suosituista jutuista, vaikkakin jollain poneilla se on aika rajallista (sitä sarjaa en ymmärrä sitten alkuunkaan).
Tuo Wizards -elokuvan kohtaus pudotti kyllä tuolilta. Hiiteen magia, kun lugerillakin hommat hoituu.
Qroquius: vaikka palomiehet tarvitsevat fysiikkaansa eri määrin kuin poliisit, on silti turha laskea pollarienkaan pääsyvaatimuksia sukupuolen tähden. Jos ei pärjää, niin ei pärjää. Eivät naiset nyt automaattisesti sisään pääse, mutta periaatteesta tulisi edellyttää samaa. Kiintiöitä ei poliisilla sentään kai ole.
Armeijaan taas ei naisilla pitäisi olla mitään asiaa, ovat vain tiellä kun alkaa tapahtua.
KoO: aih sinulla ei olekkaa ihan yhtä kehittynyttä makua kuin mulla. Ei se mitään, kaikki ei voi olla ihan näin tämmösii.
Hyvä kuitenkin että tuo Avatar vs BW kohtaus osui maaliinsa. Noin sen Harry Potter saagankin olisi pitäny loppua "Avadakedavra tämä munapää! ja PANGPANG! Toi Mariohotelli pläjäys vei kyllä voiton kotiin. Luigi tosiaan tykkää spagetista, mutta sitkun se ei olisi ollukaan al dente.
Todettakoon naisten asepalvelukseen, että eiköhän tytöset mene ihan perusmosina tai ainakin töpinässä. Ne leidit jotka haluavat eliittijounkoihin voitaisiin kemikalisoida DDR:n naisurheilijoiden tapaan niin tikkiin, että klittakin alkaa muistuttaa jormaa.
aih sinulla ei olekkaa ihan yhtä kehittynyttä makua kuin mulla. Ei se mitään, kaikki ei voi olla ihan näin tämmösii.
Aivan, aivan :D
Todettakoon naisten asepalvelukseen, että eiköhän tytöset mene ihan perusmosina tai ainakin töpinässä. Ne leidit jotka haluavat eliittijounkoihin voitaisiin kemikalisoida DDR:n naisurheilijoiden tapaan niin tikkiin, että klittakin alkaa muistuttaa jormaa.
Siinä vaiheessa voitaisiinkin kysyeä, mitä virkaa on pitää miehiä ja naisia ylipäätänsä. Kemikalisoidaan kaikki Androgyyni-Anoiksi niin ei tarvii murehtia enää mistään!
Lähetä kommentti