Perussuomalaisten uusi puheenjohtaja on valittu ja juuri oikea mies valittiinkin. Soinilaiset takinkääntäjät taikka ministeriliksoja himoitsevat pyrkyrit eivät tahtipuikkoa enää heiluta. Tästä alkaa uusi komento ja toivon mukaan uusi alku puolueelle. Perussuomalaiset ovat edelleen ainoa poppoo, jossa on tahtoa tehdä kansallismielistä politiikkaa ja Halliksen johdolla heitä voidaan ohjata entistä enemmän siihen suuntaan.
Tänne asti voin kuulla myös valhemedian, opposition ja valtapuolueiden älämölön. Aisankannattajat ja muut nilviäiset tikahtuvat oikeamielisyyteensä, kun Paha-Jussi ottaa ohjat käsiinsä.
Tästä minä nautin.
12 kommenttia:
On niin hauskaa, että millaisen pöyristyksen H-a on aiheuttanut jo nyt siellä sun täällä. :D
En oikein tiennyt, toivoako Halla-ahon vai Terhon läpimenoa. Halla-ahon voitto kun voi johtaa hallituksen kaatumiseen, ja vaikka olenkin ollut Sipilän hallitukseen pettyneempi kuin mihinkään aiempaan hallitukseen (tosin johtuen siitä, että miltään muulta hallitukselta en ole edes odottanut mitään), punavihreä hallitus olisi aika kelju 100-vuotislahja tälle maalle. Eilen kuitenkin havaitsin hymyileväni iloisesti. Terho on ihan hyvä tyyppi, mutta viimeisten kahden vuoden aikana hänestä on kehittynyt tyypillinen poliitikko, mielistelevä jees-jätkä. Halla-ahon valtava viehätys perustuu siihen, että hän on anteeksipyytelemättömän rehellinen ja veitsenterävän loogis-rationaalinen, ja ymmärtää sen, että suosiota saa parhaiten, kuten sitä ei kerjää. Jossain vaiheessa hän myös on oppinut puhumaan tarvitsematta miettiä kahta sekuntia aina ennen jokaista puheenvuoroa, ja nyt hän on puhe-esiintymisessäkin Terhoa edellä. Vaikka Terho on taitava puhuja, hänen puhetyylinsä on minusta vähän sellainen amatöörimäisen melodramaattinen, mistä en pidä.
Tulin eilen miettineeksi, miten Timo Soinia tullaan muistamaan vuosikymmenten päästä. Silloin nationalismi on itsestäänselvä osa poliittista järjestystä, eivätkä sen vastustajatkaan osaa oikein kuvitella puoluekenttää ilman sitä. Ainakin porvaripuolueet (paitsi tietenkin RKP) ovat silloin sellaisia, mitä tänään sanotaan halla-aholaiseksi. Timo Soini muistetaan miehenä, joka sysäsi nationalismin liikkeelle, mutta väistyi syrjään ennen kuin se nousi kukoistukseensa. Koska silloin ei enää kunnolla muisteta sitä, että vuosituhannen alussa nationalismi oli kammoksuttu ja syrjitty aate, Soini herättää suurta ihmetystä. Retoriikan ja menetelmien kannalta menneiden aikojen reliikki, joka ei tajunnut hänen siipiensä suojissa nousevaa liikettä. Monta väitöskirjaa tullaan tekemään hänen puheenjohtajakaudestaan. Omasta puolestani olen iloinen siitä, että hänen suurin saavutuksensa oli auttaa liikettä, jota hän ei itse asiassa edes kannattanut.
Otanpa kantaa vielä siihen valitukseen, jota ovat harrastaneet kilpailevat puolueet, tiedotusvälineet ja Tiina "demari" Elovaara. Että Halla-ahon kaudella Perussuomalaiset unohtavat pienen ihmisen asian. Pitäisi kuulemma nostaa suurempaan huomioon vähäosaisten ongelmat. Onko vallalla joku sellainen ajatus, että vähäosaisten ongelmat helpottavat, kun niistä käydään enemmän keskustelua? Kaikki puolueet ovat vähäosaisten puolella, ja keskustelua heidän ongelmistaan käydään koko ajan. Mitä lisäedistystä saa aikaan se, että kuorossa ovat mukana myös Perussuomalaiset? Jos sadassa vuodessa ja kaikkien puolueiden määrätietoisuudella vähäosaisten ongelmat eivät ole ratkenneet, tuskin ne ratkeavat Perussuomalaisten tuoman keskustelun lisänkään vuoksi. Vähäosaisista keskustellaan, vaikka Perussuomalaiset eivät asiasta keskustelisi. Sen sijaan maahanmuutosta ei keskusteltaisi, jos Perussuomalaiset eiväit siitä keskustelisi. Se on todella hyvä syy keskittyä maahanmuuttoon.
Eilen muuten havaitsin olevani eräästä asiasta eri mieltä Halla-ahon kanssa. Olen nyt siis vähemmän halla-aholainen kuin vuorokausi sitten. 23.3.2006 hän kirjoitti, että maailmankaikkeuden alhaisin matelija on pohjoismainen sosialidemokraatti. Minussa kyllä pohjoismainen kokoomuslainen on vielä alhaisempi.
Päivää kommentoijille.
Sametti: joo, kyllä nyt ollaan järkyttyneitä. Kansankiihotuksesta tuomittu rikollinen ja natsi nousee puoluejohtoon, 30-luvun muistot palaavat pintaan! Voisi melkein pitää kilpailun siitä, kuka heitää eniten suhteellisuudentajuttoman analyysin.
Viilipytty: hyvä kommetti. Uskon, että Soini tullaan muistamaan ennen kaikkea opportunistina, joka oli valmis myymään oman puolueensa arvoja sekä jäseniä oman valtansa tähden. Hän aloitti liikkeen ja suorapuheisuudellaan vetosi yleisöön, mutta teki sille pitkällä aikavälillä lopulta vahinkoa.
Halla-aho on siitä epädemokraattinen tyyppi, että hän ei yritä mielistellä yleisöään. Hän ei ole komea, eikä esiinny tehnoavasti. Jos häntä äänestää, sen tekee asiapohjalta. Tällaisina pepsodent-hymyjen aikana hänen kuivakka asialinjansa on vain tervetullutta.
En itse ole halla-aholainen sikäli, että olen monessa asiassa eri mieltä. Hän on talousnäkemyksiltään uusliberaali ja köyhien asia on tärkeä. Mutta isänmaan asia on tärkein asia, ja Halla-aho perussuomalaisineen ainoana puolueena asian takana. En kaipaa ehdokkaaltani täydellistä samanmielisyyttä, hänen on vain oltava riittävän hyvä (huomautuksen vuoksi, en itse äänestänyt sillä enhän puolueeseen kuulu).
Kokoomuslaiset ovat osoittaneet omaavansa saman spagettimaisen selkärangan kuin demarit. En ole koskaan pitänyt kokoomuksesta, mutta joskus se vielä oli kansallinen eikä ylikansallinen puolue. Nykykokkarit ovat pahimmanlaatuisia aisankannattajia, joille tärkeintä on olla hyvää pataa punikkien kanssa, "ei kai kukaan sanonut minua rasistiksi?"
Ajatusteni Tonava tuntuu virtaavan vauhdilla Halla-ahon puheenjohtajaksi nousun luomassa inspiraatiossa. Jonnekin nämä ajatukset haluan kirjoittaa ylös, ja pohdin nyt paljon puhuttua SMP:n perintöä. Eilen ainakin Keskustassa, Vihreissä ja Vasemmistoliitossa sen kuolemaa surtiin vuolaasti. Kumma juttu, kun niistä on yhtäkkiä tullut SMP-ystäviä.
SMP:n keskeiset asiat, eli ne, jotka sen erottivat muista puolueista, olivat: 1) Neuvostoliiton edessä matelun eli suomettumisen kritisoiminen, 2) Kekkosen puolidiktatuurin kritisoiminen ja 3) köyhien pienviljelijöiden aseman puolustaminen. Ilmeisesti murhe SMP:n perinnön kuolemasta tarkoittaa, että murehtijoiden mielestä Perussuomalaisten tulisi pysyä näillä linjoilla. Se on outoa, koska 1) Neuvostoliittoa ei enää ole, eikä sen edessä siis voi madella, 2) Kekkosen valta on päättynyt ja 3) kannattamattomat pientilat ovat jo kuihtuneet pois. Ihanko oikeasti Keskustassa, Vihreissä ja Vasemmistoliitossa ajatellaan, että näistä asioista pitäisi pitää meteliä? Mikseivät ne itse pitäisi? Ehkä ne sittenkin haluavat Perussuomalaisten sysäävän itsensa marginaaliin siirtymällä viime vuosituhannelle.
Ehkä SMP:n perintö sittenkin on jotain, joka ei takerru yksityiskohtiin, vaan seuraa aikaansa. SMP uskalsi asettua valtavirtaa vastaan, koska niin tekeminen oli oikein, vaikka se merkitsi estettä poliittiselle nousulle ja johti vahvaan stigmatisointiin. Ei pidä unohtaa, että omana aikanaan SMP, aivan kuten Perussuomalaiset nyt, sai osakseen hysteerisiä äärioikeisto-syytöksiä. Onko siis sittenkään paljon muuttunut?
Neuvostoliiton edessä ei enää madella, mutta EU:n edessä madellaan. Kekkosta saa nykyään kritisoida, mutta monikulttuurisuutta ei saa. Päähänpotkittuja pienviljelijöitä ei enää ole, mutta päähänpotkittuja ghettoutuvissa lähiöissä asuvia on. EU:n edessä matelun ja monikulttuurisuuden kritisoiminen ja ghettoutuvissa lähiöissä asuvien asioista huolehtiminen muodostavat täsmälleen SMP:n perinnön nykymaailmaan sovitettuna. Kansallinen itsemääräämisoikeus, vallitsevan politiikan tyhmyyksien kritisoiminen ja muiden ylenkatsomien suomalaisten pitäminen huomiota ansaitsevina kansalaisina. Siinä on arvokas perintö, joka ei ole kadonnut mihinkään, ja hyvä niin.
Nykyään kukaan ei kehtaa väittää, että SMP:n kritiikki suomettumista ja Kekkosta vastaan olisi ollut pahaa tai kieroutunutta. Itse asiassa kaikki tuntuvat olevan sitä mieltä, että olisi parempi, jos näissä asioissa SMP olisi saanut tahtonsa läpi. Tulevaisuudessa aivan vastaavalla tavalla suhtaudutaan Perussuomalaisiin ja Halla-ahoon. Silloin Juha Sipilä ja Petteri Orpo muistetaan tämän päivän Ahti Karjalaisena ja Kalevi Sorsana, ja harmitellaan, ettei väistämätöntä poliittista muutosta tehty ennen kuin oli ihan pakko. Rationalisti kun olen, mottoni on: "Jos tiedät, että tulevaisuudessa tulet olemaan jotain mieltä, se mielipide on syytä omaksua heti." Jossain vaiheessa rahat eivät riitä kolmannen maailman väestön hyysäämiseen, joten siitä on luovuttava. Luovutaan siis heti eikä tuhlata rahaa odotellessamme umpikujaa.
Anna ajatusten virrata :)
Hyvää pohdintaa, en ole tullut ajatelleeksi asia tuolta kantilta. Nopeasti ajateltuna SMP:n perintö henkilöityy vennamolaisuuteen ja sen moderniin jatkajaan, Timo Soiniin. Niinpä on helppo sanoa, että tämä perintö on menneisyyden ylimääräistä kuormaa, josta nyt on päästy pois. Mutta tilanteen voi ajatella niinkin, että soinilaiset pettivät alkuperäiset ihanteensa ja nyt on palattu periksiantamattomuuden tielle.
Mihin se johtaa, sen aika näyttää.
Onpas jännä blogi, voisi olla melkein itseni kirjoittama. Löysin sattumalta kun googlaillessani yritin muistella, missä yhteydessä Suvi Auvinen oli kutsunut kaikkia, jotka kannattavat ettei Suomen kansalaisuutta olekaan kaikilla halukkailla, ”ihmisperseiksi”.
Päällimmäinen tunteeni nykyajan politiikkaa seuratessa on kuumotus, kun minua oikeasti hirvittää mitä mahdollinen vasemmistohallitus saattaisi keksiä. Minua huolestuttaa kovasti se, että idioottimaisilla päätöksillä voitaisiin aika pienessäkin ajassa haalia vaikkapa satoja tuhansia irakilaisia maahan, ja sen jälkipyykin siivoamisessa menisi ikuisuus eikä se olisi kenellekään mukavaa. Ehkä tämä on sitten se tunne miltä poliittisesta väärinajattelijasta tuntui suomettumisen aikana.
Minä kyllä olisin toivonut, että soinilaisillekin olisi jätetty vähän pelivaraa persuissa. Hajaannus tuskin palvelee tavoitteita. Mielestäni on yleisesti hyvä, jos häviäjäkin sitoutetaan kunnolla johonkin yhteiseen päämäärään, kuten kommarit hyvinvointiyhteiskunnan rakentamiseen sisällissodan jälkeen.
Hyvää iltaa Vehvilä ja tervetuloa ihmisperseiden kasvavaan joukkoon.
Minua huolestuttaa kovasti se, että idioottimaisilla päätöksillä voitaisiin aika pienessäkin ajassa haalia vaikkapa satoja tuhansia irakilaisia maahan, ja sen jälkipyykin siivoamisessa menisi ikuisuus eikä se olisi kenellekään mukavaa.
Voi olla, että vasemmallakaan ei todella haluta tehdä noin. Ehkä hekin puheistaan huolimatta tajuavat, ettei sellainen vain toimis. Ja vaikka he haluaisivatkin, ei niiden sadantuhannen irakilaisen haaliminen tule olemaan enää niin helppoa rajojen sulkeutuessa muualla Euroopassa. Mutta koskaan sitä ei voi todella tietää, mihin ne hullut ovat valmiita.
Minä kyllä olisin toivonut, että soinilaisillekin olisi jätetty vähän pelivaraa persuissa.
Soinilaisille voidaan jättää pelivaraa, mikäli he eivät tee hallaa kansallismieliselle agendalle. Sellainen porukka, joka on riipakivenä kiukuttelemassa, on hyödytön. Konsensus konsensuksen vuoksi ei kannata, joten paljon riippuu soinilaisista ja vanhan linjan vennamolaisista itsestään.
Minäkin haluaisin ihan oman mielenterveytenikin vuoksi uskoa, että esim. Orpo olisi kumminkin todellisuudessa pragmaatikko, joka vain haluaa välttyä siltä että vasurien ikävinä pitämiä päätöksiä liitettäisiin häneen, muttei kuitenkaan ole aivan kujalla todellisuudesta. Pelkään kumminkin, että esim. vasemmiston sisällä on painetta keskinäiseen kiplailuun siitä, kuka keksii kaikkein hulluimmat ideat. Toivon kuitenkin, että olet oikeassa.
Mielestäni soinilaiset eivät nyt kuitenkaan konsensuspolitiikassa rapautumisesta huolimatta vielä miinumerkkinen tekijä olleet. Toivoisin, että näillä riittää motivaatiota puoluekokouksen tuloksista riippumatta, ettei mediassa päästä riekkumaan persujen hajoamisesta.
Luin myös varsinaisen ihmisperse-postauksesi. Itse suhtaudun samoin. Maailmassahan kuolee se 150 000 ihmistä joka päivä, ja on ihan selvää ettei kukaan voi olla itkemässä niistä jokaisen perään, tai muuten elämisestä ei tulisi mitään. Itse asiassa en itsekään ajattele niitä yleensä lainkaan. Silti itkin vaarini hautajaisissa. Olenko paha ihminen? Nyt kumminkin usein nettikommentaattori haukkuvat ”empatian puutteesta” ja että juuri Välimerellä hukkuvia kohtaan pitäisi jostain löytyä jokin ylimääräinen empatiavarasto. Minulta ei löydy, enkä usko että sitä todellisuudessa löytyy näiltä valittajiltakaan. Löytynee vain rakkaus sitä ajatusta kohtaan, että ahdistutaan jostain sopivasti brändätystä asiasta. Mutta pidän mahdottomana, että kukaan kykenisi yksilötasolla tuntemaan samanlaista empatiaa kuin oikeasti näkemiään, kohtaamiaan ja tuntemiaan kohtaan. Kun se empatia pitää jaotella jotenkin, niin itse käyttäisin sen mieluummin vaikka kolmannen maailman ripulia kokeviin lapsiin yleisesti kuin niihin, jotka omasta halustaan lähtevät merimatkalle, vaikka tietävät sen luvattomaksi ja johon me silti ihmisiä houkuttelemme (ja joka ei kyllä ole niin vaarallinen kuin minä se estitetään, koska lähes kaikki pääsevät perille, parempi selviämisprosentti kuin 1800-luvun merimiehillä).
Aivan erityisesti en tarvitse ketään määräämään, mihin minun pitää empatiani suunnata, vaatimaan että sen empatian ohjaamana vahingoitan omaa yhteiskuntaani, tai että irakilaiset olisivat ”lähimmäisiäni”.
Terve taas.
Orpo on sen tason vellihousu, etten osaa pitää häntä yhtään minään. Oman kuvan kiillotus lienee ainoa pragmatiikka, jota hän tunnustaa ja joka johtaa nähdynlaiseen politiikkaan.
Rajallisina olentoina myös myötätuntomme on rajallista. Jos kaikki alottaisivat työn omista lähimmäisistään, siis omasta perheestä ja naapureista, olisi maailma jo parempi paikka. Omat läheiset uhraava kauimmaisenrakkaus ei ole mistään kotoisin. En kuitenkaan sano, että itseään tulisi tieten tahtoen paadutta kärsimykselle. Se voi tapahtua kuin huomaamatta, kun hukumme uutisiin katastrofeista ja sodista maailmalla. Parasta olisikin vähentää uutisten ja median seuraamista radikaalisti, sillä ne vääristävät todellisuudentajuamme ja tunne-elämäämme. Muussa tapauksessa piittaamme yhä vähemmän siitäkin kärsimyksestä, jota näemme välittömässä läheisyydessämme.
Varmaan kovin totta. Olen huomannut, että kiihkovasemmistolaisten paasaamisen kuuleminen tekee minutkin kiukkuiseksi ja herkemmäksi paasaamaan itse. En ole tästä asiasta kovin ylpeä, enkä haluaisi vierittää vastuuta siitä muillekaan, mutten osaa myöskään korjata tilannetta. En haluaisi ihan uutispimennossakaan elää, mutta uutisten ja median seuraamisen jättäminen lähemmälle kyllä aina helpottaa.
En haluaisi ihan uutispimennossakaan elää, mutta uutisten ja median seuraamisen jättäminen lähemmälle kyllä aina helpottaa.
Kun asiaa ajattelee, niin uutispimennossahan sitä juuri kannattaisi elää.
Vehvilä:
Olen huomannut itsessäni samaa. Joutuu tietoisesti kamppailemaan tätä vastaan.
Lähetä kommentti