Kun luen tällaisia juttuja, alkaa innostus nousta vähän liikaakin:
Cinematographer Daniel Mindel stated that The Force Awakens would use real locations and scale models over computer-generated imagery to make it aesthetically similar to the original Star Wars trilogy. Rian Johnson, director of Episode VIII,
reiterated that Abrams would use little CGI and more practical,
traditional special effects, saying: "I think people are coming back
around to [practical effects]. It feels like there is sort of that
gravity pulling us back toward it. I think that more and more people are
hitting kind of a critical mass in terms of the CG-driven action scene
lending itself to a very specific type of action scene, where physics go
out the window and it becomes so big so quick.” Abrams' intention in prioritising practical special effects was to recreate the visual realism and authenticity of the original Star Wars.
Elokuvia on 90-luvulta asti vaivannut se, että luotetaan vain ja ainoastaan tietokonegrafiikkaan. Joitakin harvoja poikkeuksia lukuunottamatta pienoismallien tai oikeiden lavasteiden käyttäminen on ollut olematonta, koska greenscreenit ja tietokoneräpeltely ovat helppoa ja rohkaisevat laiskuuteen. Se, miksi esimerkiksi Jurassic Parkin efektit näyttävät edelleen hyviltä johtuu niiden autenttisuudesta, ne ovat oikeasti siellä. Kenties tällä hetkellä podetaan jo CGI-huuman jälkeistä krapulaa ja aletaan palaamaan luovempiin ratkaisuihin; parhaat tulokset saadaan, kun yhdistetään tietokonegrafiikan ja oikeiden efektien parhaat puolet.
Mutta saas nähä, ehkä elokuvasta tulee kaikesta huolimatta susi. On se joka tapauksessa nähtävä, vaikka sen alkufanfaarin ja crawlin vuoksi. Ei niitä joka päivä pääse isolta kankaalta kokemaaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti