Musiikin olemus

Musiikin olemus on kahta asiaa, muotoa ja sisältöä. Muoto määräytyy äänenvärin, eli - slangitermiä käyttääkseni – saundin mukaan. Se riippuu soittimesta, virityksestä, efekteistä ja kaikesta siitä, millä ei tuoteta uutta sisältöä, vaan muokataan ja ilmaistaan jo olemassa olevaa eri tavoin. Muoto on musiikin ruumis, sisältö sen sielu. Sisältöä ovat melodiat, harmoniat, rytmit eli kaikki se, mikä saa muotonsa äänen värähdellessä. Sielu voi olla olemassa paperilla nuotteina, mutta ollakseen musiikkia sille on annettava ruumis.

Sisältö ja muoto eivät ole siis mielekkäästi erotettavissa toisistaan. Hyvä melodia ei merkitse mitään ilman kunnollista ilmaisua eli muotoa. Konkreettisimmin se havainnollistuu, jos soittaa epävireisellä soittimella tai laulaa nuotin vierestä. Tällöin edes sisältö ei tule ilmaistua oikein. Tilannetta voisi verrata kirjoittamiseen, koska siinäkään eivät muoto ja sisältö ole toisistaan erotettavissa; huono kirjoittaja ei voi välittää ajatuksiaan, jos hänen käyttämänsä kieli on epätarkkaa ja kielen rakenne holtitonta. Kirjoittaminen vaatii spesifisyyttä, sillä siinä ilmaisun tukena eivät ole äänenpainot tai eleet. Ilman hallittua tyyliä ei voi välittää sisältöä, joka saa muotonsa oikein asetelluissa kirjaimissa. Aivan kuten epävireinen soitin tai harjaantumaton soittaja eivät kykene antamaan musiikin sielulle toimivaa ruumista.

Sisällön ilmaisu ei kuitenkaan riipu vain siitä, soivatko juuri oikeat sävelet. Hyvä melodia tai harmonia voi oikeinkin soitettuna kuulostaa mitäänsanomattomalta, jos sitä ei pueta oikeanlaiseen asuun. Kuunnelkaa mitä tahansa biisiä rupisella midi-ohjelmalla ja musiikki kuulostaa paskalta. Soittakaa klassisia kappaleita lelupianolla ja saatte anemian oireita äänen ohuuden vuoksi. Soittakaa thrash metal –kappale funk-saundeilla ilman sovitusta, ja lopputulos on typerä. Muoto ei siis tarkoita vain oikein soitettuja nuotteja tai vireessä olevaa soitinta, vaan ennen kaikkea tyyliä. Kirjoittamisessakin on merkitystä sillä, millä tyylillä ajatuksena ilmaisee; rakkaustarina virkamieskielellä kirjoitettuna jättänee lukijan kylmäksi. Pelkkä viestin välittäminen oikein ei riitä, kuten musiikissa ei riitä pelkkä melodian oikein välittäminen. Jos riittäisi, kaikki musiikki voitaisiin tehdä posetiivilla.

Saundi on ainakin minulle vähintään yhtä tärkeää kuin musiikin sisältö. Huonoa melodia ei voi pelastaa hyvällä tuotannolla, mutta hyvän melodian voi pilata huonolla tuotannolla. Musiikkia voi niin yli- kuin alituottaakin, eikä kumpikaan ole lähtökohtaisesti hyvä asia. Tietyssä kontekstissa kumpikin ratkaisu voi toimia, mutta itseisarvoon noustessaan moisesta tulee myrkkyä luovuudelle. Ylituottaminen koskee lähinnä listamusiikkia, joka tuotetaan tietyllä kaavalla. Siinä ei siis vain muoto määräydy tiettyjen standardiratkaisujen mukaan, vaan myös sisältö, ”käytä näitä sointuja ja tätä rytmiä”. Alituottaminen on taas kaikenkarvaisten underground-porukoiden heiniä, mutta dogmiksi tullessaan sekin tappaa luovuuden yhtä lailla. Kaikenlainen hipsterimusiikki onkin keskimäärin yhtä sietämätöntä kuin listapoppi; molemmissa mennään ulkomusiikilliset tekijät edellä, ensin mainitussa ideologia ja viimeksi mainitussa raha edellä.

Musiikin sisällöstä kannattaa erottaa sanoitukset erilliseksi kokonaisuudekseen. Jotkut nimittäin omaavat sen harhan, että sanoitukset ovat osa musiikin ilmaisua, vaikka ne eivät ole. Ne ovat osa taiteilijan kokonaisilmaisua, mutta musiikki sellaisenaan on riippumaton sanoista. Kuten edellisessä musiikkitekstissä totesin, ääni menee sanojen tuolle puolen, se jyrää niiden yli. Sanoilla on musiikillista merkitystä ainoastaan onomatopoeettisessa, eli äänteellisessä mielessä. Sillä on siis väliä mitä sanoja käyttää, koska on tärkeää löytää sanat, jotka soljuvat toisiinsa luontevasti ja sointuvat. Mutta tästä johtuen sanat voivat olla vain merkityksettömiä tavuja toistensa perään tai vain sanoja sanojen perään ilman tarkoitusta. Se, mitä sanat ilmaisevat, on kuitenkin ulkomusiikillinen elementti. Musiikki kertoo oman tarinansa, se ei ole kiinnostunut kielestä. Siksi sanat yritetään näin pääosin saada linjaan musiikin kanssa; surulliseen musiikkiin surulliset sanat ja iloiseen iloiset (voi toki toimia niinkin, että tiettyihin sanoituksiin sävelletään oikeanlainen musiikki). Mutta niin sanottu ironinen musiikki ei voi koskaan todella toimia. Jos sanoitukset ja musiikki ovat ristiriidassa keskenään, musiikki voittaa. Taiteilija voi ajatella olevansa kovinkin nokkela säveltäessään iloisen kappaleen, johon liittää makaaberit sanat. Mutta se kappale on ja pysyy iloisena. Aggressiivinen ja sotaisa biisi, jossa on sodanvastaiset sanat, herättää ihmisissä aggressiota. Ironinen kappale voi toimia hauskana kuriositeettina, mutta sitä silti kuunnellaan intentiotaan vastaan. Ja tämä siksi, että ääni voittaa sanat.

Olenkin aina ihmetellyt ihmisiä, joille sanoitukset ovat ’se’ juttu. Miksi näin, musiikkihan on tärkeintä? Sanoitukset ovat korkeintaan lisä musiikin yhteydessä, bonus. En ole ikinä antanut erityistä arvoa sanoituksille, kuuntelen kaiken musiikin instrumentaalisena. Laulajan ääni on olemassa minulle soittimena, ei sanojen välittäjänä. Sanotaan nyt toki, että arvostan hyviä sanoituksia. Mutta ne eivät tule todella tarpeeseen, hyvä kappale on hyvä kappale, vaikka sanoitukset eivät merkitsisi minulle mitään. Huonoa kappaletta taas eivät hyvätkään sanoitukset pelasta, nehän ovat ulkomusiikillinen elementti. Hyvät sanoitukset ovat korkeintaan bonus, vaikka viime aikoina olen kylläkin oppinut arvostamaan niitä hieman enemmän. Enhän olisi kirjoittaja enkä mikään, jos en arvostaisi sanojen kauneutta ja liikutun myös musiikin sanoituksista. Mutta silti, musiikki on se, joka potkii. Pääosin sanoitukset menevät toisesta korvastani sisään ja toisesta ulos. En tähän päivään mennessä ole oppinut yhdenkään kappaleen sanoja kokonaan ulkoa, en edes Maamme-laulun! En tiedä mikä siinä on, mutta minun on hankala muistaa niitä. Pointti lienee siinä, että en luontaisesti kiinnitä niihin huomiota. Mieleeni palautuu ainoastaan fragmentteja, yksittäisiä lauseita ja sanoja. Kokonaissanoma menee usein kokonaan ohi, ja kappaleen tarina muodostuu musiikin mukaan. Olen usein hämmentynyt siitä, kuinka erilainen kappaleen sanoituksissa ilmaistu tarina on siitä, jonka olen kehitellyt päässäni. Ja hyvä tapa luoda runoja on kirjoittaa ylös väärinkuultuja sanoituksia, sillä varsinkin englanninkielisessä musiikissa kuulen sanoitukset johdonmukaisesti väärin (sikäli kuin saan niistä selvää alun perinkään).

Sanoitukset edellä menevät muusikot eivät ole muusikoita, vaan runoilijoita. Juice Leskinen oli taitava sananiekka, mutta muusikkona räpeltäjä. Gösta Sundqvist oli taas yhdistelmä hyvää sanottajaa ja hyvää muusikkoa; hänellä oli korvaa hyville melodioille ja ennen kaikkea tuotantoarvoille. Tuotanto vain on semmoinen aspekti, jota ei koskaan pidä ylenkatsoa. Arvostan muusikoita, jotka ovat tämän suhteen pedantteja ja luovia. Arjen Lucassen ja Devin Townsend ovat kavereita, jotka ovat kehittäneet oman tyylinsä ja hioneet sen huippuunsa. Ja on niin paljon muitakin. Olisi koko homma kirjoittaa oma juttunsa musiikin tuotannosta ja siitä saundimaailmasta, josta pidän. Saundi on niin tärkeä, ostin syntetisaattorinkin ennen kaikkea ruuvaillakseni kaiken maailman ääniä, soittotaito on toissijaista.

True Detectiven päätäntö

Sainpa tämän tapitettua loppuun tänään, kiitokset YLE:lle että lähettivät kaksi jaksoa kerrallaan. Yksi jakso ja viikon odotus on tuntunut aina liian pitkältä, kaksi jaksoa per viikko on sopivampi. Sama juttu, jos syö yhden munkin; se jättää nälkäiseksi. Vasta toinen munkki vie makeanhimon. Yksi pulla, yksi mukillinen kaakaota, yksi leipä…ne jättävät vain vihaiseksi. Kaksi on juuri sopiva määrä, kolme tai enemmän taas jättää ähkyn.

Sarja oli hyvä, näyttely oli rautaista alusta loppuun, ja juoni oli kynäilty kiitettävästi. Onko tämä kaikkien aikojen paras sarja, kuten jotkut ovat väittäneet? Ei, mutta HBO:n parhaimmistoa kylläkin. Ihmettelen suorastaan, että näinkin hidastempoinen sarja nousi näin suosituksi, luulin että True Bloodin kaltaiset saippuat ovat pidetympiä. Eikä tämäkään malttanut kantaa tunnelmaansa aivan loppuun asti. Parissa viimeisessä jaksossa vedetään muutamia mutkia suoriksi (mikä sinänsä ei minua niin paljon häiritse, realismi ei ole itseisarvo), ja aikaisempi hiipivä rakenne ja dialogipainotteisuus muuttuivat suoraviivaisemmaksi poliisitarinaksi. Tietyt asiat, kuten Rustin näyt ja visuaaliset teemat jäävät lopulta irrallisiksi elementeiksi, tuntuu että ne olivat mukana vain mausteen vuoksi. Olin nimittäin ennen sarjan alkua odottanut enemmän X-Files –tyyppistä häröilyä, mutta jo ensimmäisten jaksojen jälkeen oli varmaa, ettei mitään yliluonnolliseen viittaavaa tulla näkemään. Tämä oli lievä pettymys, olisin kaivannut edes vähän enemmän twistia ja mahdollisuuden asioiden selittämiseen jollain tuonpuoleisella. Ei sen olisi tarvinnut olla alleviivattua, mutta jo vihje olisi tuonut tiettyihin elementteihin aivan eri tavalla syvyyttä. Nyt esimerkiksi antagonistin puheet transkendenssista rituaalin kautta jäivät vain hullun houreiksi.

Varsinaista katharsista ei sarja tuota, sillä päätekijöitä ja murhien takana piilevää salaliittoa ei saada paljastetuksi. He saavat eliminoitua vain portaan alimman jäsenen, suomaiden mielipuolen, jollainen on helpoimmin korvattavissa. Enkä sano tuota siis moitteena, ratkaisu tuntui uskottavalta. Varsinainen mysteeri ja koko touhun motiivi jäävät sittenkin hämärän peittoon, mikä antaa mielikuvitukselle tilaa spekuloida. Ehkä siellä takana oli sittenkin jotain suurempaa, kenties kultti oli tekemisissä pahojen voimien kanssa.

Pientä motkotusta voi antaa myös loppukohtauksesta. Siinä näemme muuttuneen Rustin, jopa varovaisesti optimistisen. Tämän voi järkeillä sillä, että hän oli kuolettavasti haavoittuneena saanut rajatilakokemuksen, jotka johdonmukaisesti mullistavat ihmisten ajatusmaailmoja. Mutta sittenkin, kaiken sen valossa, mitä Rust aiemmin sarjassa puhui, ei hänen loppukaneettinsa tuntunut totuudelliselta. Ratkaisun voi järkeillä, mutta todennäköisimmin kyseessä on vain käsikirjoittajien halu saada vähän valoisampi loppu, ei väliä vaikka se ei olisi totuudellinen hahmojen olemuksen kanssa. Millä todennäköisyydellä niin pessimistinen hahmo tulisi johtopäätökseen, että ”valo on voitolla”? Hänen kaltaisensa ihminen nyt varmasti tietää, että universumin keskilämpötila on lähellä absoluuttista nollapistettä, ja että näkyvä materia ja energia kattavat vain 4.9 % kaikkeuden massasta. Maailmamme on siis yöllinen kipinä, jonka entropia puhaltaa hetkessä sammuksiin, kuin sitä ei olisi koskaan ollutkaan. Kuolema ja pimeys ovat jo voittaneet, kyse on vain aikaskaalasta.

Joka tapauksessa tämä oli hyvä sarja, vaikka moittimisen aihetta jääkin. Kuvaus, äänet ja musiikit oli tehty tyylitajulla, mikään ei pahemmin särähtänyt silmään tai korvaan (eikä tosin hivellytkään niitä). Selvästi sarjojen parempaa kastia, vaikkakaan ei ehkä kaiken sen hehkuttamisen arvoinen, mihin jotkut ovat lähteneet. Ja ehdottomasti jälleenkatsomisen arvoinen, ihan vaikka timanttisten kohtauksien vuoksi.

Fifht Seal: Waterspell

                                  "Tide rise and fall, river flood, rain and squall
                                   Churning mud, dam break all, sea waves wash, swampy squall
                                   Sewer slosh, drain pipes stall, call the wave, call the blue
                                   Bringsie forth world anew!"

Fourth Seal: Flamesie Spell

                                  "Flame burning heat, fences charred, blazie sheet, black and tar
                                   Manflesh meat, melting gears, dance and leap
                                   Manfool's fear, come to reap, call the fire, call the red
                                   Bringsie forth past not dead!"            

Musiikista

Music is everything. God himself is nothing more than an acoustic hallucination.

                     

                    -E.M. Cioran

Olen aiemmin tuonut ilmi rakkauteni musiikkia kohtaan. Haluaisin sukeltaa nyt hieman syvemmälle tuohon teemaan, kertoa mitä oikeastaan ajattelen musiikista. Se on elämäni tärkeimpiä asioita, tuskin menee päivääkään ilman musiikkia. Voi puhua jo addiktiosta; addiktiosta, josta en kärsi.

Musiikki on kaikista voimakkain, manipulatiivisin ja primitiivisin ärsyke. Mikään ei ilmaise ja ohjaa tunteita niin tehokkaasti kuin musiikki. Se menee sanojen, kuvien ja minkään hienostuneemman tuolle puolen. Se on voimakkuudessaan kompleksinen ja selittämätön ja siis sanoinkuvaamattomuudessaan mystinen; se parhaiten kykenee välittämään jotain sellaista, jota ei muuten voisi ilmaista. Musiikin voi yrittää selittää: se on pohjimmiltaan matematiikkaa (kaikki on matematiikkaa), murtolukuja. Syystä tai toisesta tietyt sävelet soidessaan tietyssä suhteessa tulkitaan miellyttäviksi ja toiset epämiellyttäviksi. Joidenkin mielestä tämä on musiikin inherintti ominaisuus, toisten mielestä kulttuurisidonnaista. Kumpi on totuus?

Ne, jotka uskovat ihmisen loputtomaan muokattavuuteen, uskovat myös musiikin kulttuurisidonnaisuuteen. Heidän mukaansa asioilla on vain se arvo, joka niille sopimusluontoisesti annetaan. Ei ole inherinttejä ominaisuuksia, vain konstruktioita (luonnollisesti kaikki länsimaiset konstruktiot tulee tällaisen ihmisen mielestä purkaa, mikä pätee varmasti myös musiikkiin). Tällainen näkemys on silkkaa paskaa, joten keskitytään siihen oikeaan. On itsestään selvää, että musiikki vaihtelee suuresti kulttuurista toiseen siirryttäessä, mutta tarkoittaako tämä, ettei mitään universaaleja totuuksia ole? Ei tietenkään, musiiki jos mikä on harvoja universaaleja kieliä, se menee niin syvälle meissä. Tätä on testattukin, jopa sademetsien alkuasukasheimot kykenivät tunnistamaan, milloin musiikki ilmaisi surua ja milloin iloa (kyse oli siis länsimaisesta taidemusiikista).

Olosuhteilla on luonnollisesti merkitystä, ja musiikki onkin kehittynyt moniin suuntiin eri puolilla maapalloa. Afrikassa painotettiin rytmiä, idän pentatonia soi puhtaasti, Intiassa vietiin melodisuus pitkälle mikrointervallien myötä ja länsimaissa taas harmoniat olivat keskeisimpiä. Länsimainen taidemusiikki vei kompleksisuuden pisimmälle, ja populaarimusiikki syntyi afrikkalaisen ja länsimaisen musiikkiperinteen kohdatessa. Mutta kaikesta tästä diversiteetistä huolimatta ei ole mielekästä väittää, että musiikki olisi konstruktio. Jos se olisi näin, miksi ihmiset tanssivat nopeasti, kun rytmi on kiihkeä? Varmasti ihmiset voisivat vetää hitaita, kun tahti on 250 bpm? No ei, rytmi on liitoksissa sydämen toimintaan ja äänellinen stimulaatio nopean tahdin muodossa kiihdyttää ihmistä. Et saa ihmisiä tanssimaan villisti, kun tahti matelee. Samaan tapaan ihan mikä tahansa sointukulku tai melodia ei voi ilmaista eri asioita vain kulttuurista riippuen. Ne mollit ja duurit ilmaisevat tiettyjä tuntemuksia, koska ne värisyttävät meitä niin alitajuisella tasolla, ettei kulttuurinen adaptoituminen sinne yllä.

Musiikin ilmaisukykyä ei tietenkään voi pelkistää mihinkään molli/duuri-dikotomiaan. Musiikin tunneilmaisu on hienovarainen ilmiö ja riippuu niin monesta asiasta. Hitaassa temmossa soitettu ja laskeva melodiakulku duurissa voi kuulosta surulliselta. Hyvänä esimerkkinä käy tämä Ennio Morriconen sävellys, joka duurisävellajistaan huolimatta kuulostaa haikealta. Nouseva ja nopeassa tempossa soiva mollimelodia voi kuulostaa kohottavalta ja pirteältä. Duurisointu tietyssä kontekstissa ei kuulosta välttämättä iloiselta tai molli surulliselta. Ei voida siis täysin tyhjentävästi selittää, mistä musiikin tunteet kumpuavat. Yleistäviä johtopäätöksiä voidaan tehdä, mutta nekään eivät kerro kaikkea. Musiikin lopullinen luonne lienee jotakin, joka tulee pysymään mysteerinä.  Aivotutkijat voivat selvittää, mitä musiikki saa aikaan päässämme. Mutta hekään eivät kykene selittämään, mikä musiikin salaisuus on. Musiikki on matematiikkaa, mutta se ei itsessään riitä kertomaan mitään.

Musiikin selittämättömyys kumpuaa sen kompleksisesta ja primitiivisestä luonteesta yhtä aikaa. Se kuvailee sanoinkuvaamattomia asioita ja iskee syvimpään osaan meitä. Sanat ovat musiikkiin nähden heikkoja, ne ovat tulkinnanvaraisia ja perustuvat sopimukseen. Sanoilla voi huijata, musiikilla ei. Samat sanat voivat merkitä eri ihmisille eri asioita, mutta sama musiikki tuskin. Jos henkilöitä pyydetään kuvailemaan kappaleen tunnetta, vastaus on sama. Sillä ei ole mitään merkitystä sen kanssa pitääkö kyseisestä kappaleesta vai ei, tunne on musiikissa objektiivista. Aivan kuten voi toisen kasvoista päätellä tämän tunnetilan riippumatta siitä pitääkö naamasta vai ei.

Sanat ovat hauraita, kuva on jo vähän tehokkaampi. ”Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa”, mikä on totta, koska kuva sisältää rutkasti informaatiota. Siksi myös kuva on sanoja manipulatiivisempi; teksti ”tupakointi tappaa” askin kyljessä ei vielä paljoa hetkauta. Mutta teksti tehostettuna kuvalla tervatuista keuhkoista tai kalkkeutuneista verisuonista tekee jo vallan muuta. Jos joka kerran tupakkaa sytyttäessään kuulisi päälle ahdistavaa musiikkia, vaikutus olisi jo tyrmäävä. Teksti ”täällä vartioi koira” ei ehkä vielä herätä sen kummempaa pelkoa, mutta kuva vihaisesta koirasta iskee jo paremmin. Kuvat ovat siis sanoja voimakkaampia, mutta noita kahta voimakkaampaa on musiikki. Musiikki ja äänet murskaavat kuvankin alleen, minkä voi havaita elokuvissa. Kohtauksien tunnelmaa alleviivataan perinteisesti sopivalla musiikilla, mikä on ehkä tehokkain draaman keino. Katsokaapa tiettyjä elokuvia ilman musiikkia ja huomaatte, kuinka kaikki tunne katoaa. Tai vielä parempaa, liittäkää kohtaukseen väärää musiikkia; soittakaa kauhuelokuvan päälle Benny Hill –sarjan tunnaria ja huomaatte kauhun kaikkoavan. Soittakaa romanttisen elokuvan taustalla dark ambientia ja kiemurtelette ahdistuksesta. Jos sanat ja kuva ovat ristiriidassa, kuva voittaa. Jos kuva ja ääni ovat ristiriidassa, ääni voittaa.

Don’t underestimate the power of…

Third Seal: Stormsie Spell

                                  "Storm black and blow, swirly gust, strain winds flow
                                   Pushing dust, storm clouds grow, darksie clouds
                                   Lightning throw, misty shroud, freezie snow, call the storm
                                   Call the gray, bringsie forth world's old way"

Second Seal: Woodsie Spell

                                   "Vine grow and twine green, and curl chokes, and bind
                                    Leaves unfurled, thornsie spine, tumble wall, wreath and bine
                                    Cover all leafsie mine, call the vine, call the green
                                    Bringsie forth world be seen!"

Sormiharjoituksia

Opettelin pitkästä aikaa jotain uutta kiipparilla. Rocky IV:n tunnusbiisi Heart's of firen soolo on kovaa kamaa, niin ehtaa kasaria kuin vain voi mikään olla. Varsinaisesti kyseessä on kaksoissoolo; kitarasoolo ja sitä seuraava synasoolo, mutta ne molemmat voi mainiosti soittaa samalla soittimella. Oikean äänen sain ruuvattua nopeasti, varsinkin kun olen aiemmin tehnyt kasan patcheja, jotka osoittautuivat nyt hyödyllisiksi.

Eikä ole vaikea soolo, minun taitotasollani tosin tarjoaa ihan tarpeeksi haastetta. Vain kohdassa 0:29 tuleva nopea hyppy oktaavissa on sen verran vaikea, että on pakko skipata yksi nuotti siitä. Edes videolla soittava kaveri ei selviä siitä aivan puhtaasti.

First Seal: Lifespell

                                   "Life, mother and might, squealing bearn from wife
                                    Dancing youth, bond swarming lust, settling dust
                                    Wives and men, woodsie wombs, call the seed, call the white
                                    Bringsie birth for colours in light!"

Muutamia vinkkejä

Miten vastata, jos joku väittää…

”Suurin osa muslimeista ei kannata terrorismia.”

-Suurin osa natsi-Saksan asukkaista ei ollut kansallissosialisteja

”Miesten ja naisten välillä ei ole eroja sukupuolielimiä lukuun ottamatta.”

-Miksi Kärppien C-junnut voittivat naisten jääkiekkomaajoukkueen 17-0?

”Monikulttuurisuus on rikkautta.”

-Miksi etnisesti kirjavimmat alueet kärsivät muita enemmän rikollisuudesta ja sosiaalisista ongelmista?

”Monikulttuurisuus toimii.”

-Miksi Jugoslavia hajosi?

”Nationalismi perustuu kuvitellulle myytille.”

-Mille objektiiviselle perustalle ihmisoikeudet ja monikulttuuri perustuvat?

”Neuvostoliitto ei toteuttanut sosialismia oikein.”

-Jos yksikään maa ei ole toteuttanut sitä oikein, kannattaako kokeilua jatkaa?

”Inhoat Cheekiä, koska hän on rikas, ja sinä olet kateellinen.”

-Arvostin Michael Jacksonia (omaisuuden nettoarvo n. 1,2 mrd. dollaria)

”Olet rasisti.”

-Autossa istuivat somali, ryssä ja manne. Kuka oli kuskina? No, tietysti poliisi.

”Mikä tahansa on ok, jos toista ihmistä ei satuteta.”

-Minulla on seksisuhde sisareni kanssa.

”Eläinsuojelu on hippien hommaa.”

-Söin koirasi.

”Päivi Räsänen on tyhmä.”

-Monta laudaturia sinä kirjoitit?

Monikulttuurisuus toimii sittenkin

Bono Estente.

Falia hela falia heli wank lin perry tightyface Chris Waddle, ton cieylen gizmo. Methethethetheth, hethethetheth, pethethethetheth Fernando Torres, Sminky Pinky… Scorchio

Mokutus on rikkautta, ainakin mikäli uskomme tätä artikkelia, jonka mukaan islam-vastaisuus johtuu ennakkoluuloista. Olen helpottunut, nyt ymmärrän miksi olen ollut vihainen. En ole ollut tarpeeksi tekemisissä muslimien kanssa. Sillä johan artikkelikin todistaa: mitä enemmän muslimeja ja maahanmuuttajia alueella, sitä suvaitsevaisempaa on kantaväestö. Pegidan marssijat eittämättä ymmärtävät tästä alkaen, että heidän motiivinsa kumpuavat tietämättömyydestä ja rasismista; he luopuvat hankkeestaan ja avaavat sydämensä monikulttuurisuudelle.

Lakremos esputa e fallio “Ming!” de pucco pocco wic ja wik patandra milio Patagonia. Acnopu dopra filla uiskers fulla meeti gudnes. Obrigado tip assé Foghorn Leghorn: Assé, assé, assé boy! Mentalé! Resulté: El Spain: 1 … Borishia Munchen Munchen Munchen Burger: 0.

Vitsit sikseen, kurkkuuni nousee sappi näiden tampioiden vuoksi. Ilmeisesti arvon rättipäämme uskoo, että Pegidan takana ovat vain ja ainoastaan ennakkoluulot. Varmasti he luopuvat aatteestaan, kun heille sanotaan yksi taikasana: rasistit! Mitä muuta tuo artikkeli yrittää, kuin todistaa eri mieltä olevien edustavan Einsatzgrüppenia. Argumentti on se, että jos et ole ollut muslimien kanssa tekemisissä, et saa heitä arvostella. Niin, kuinkahan moni suvaitsevainen on tekemisissä kehitysavun tai maahanmuuton parissa suoraan? Ei monikaan, siispä heillä ei ole oikeutta puhua maahanmuutosta tai maahanmuuttajista. Kuinka moni helsinkiläinen on tavannut saamelaisen? Ei monikaan, siispä he eivät voi ottaa kantaa saamelaisten asemaan.

Aivan täyttä tuubaahan koko roska on. Tässä vaiheessa on jo myöhäistä yrittää käännyttää ihmisiä sillä, että haukkuu vastapuolta paholaisen kätyreiksi. On typerää väittää, ettei voi vastustaa haitallista maahanmuuttoa, jos ei itse olekaan sen suorassa vaikutuksessa. Ehkä pointti onkin siinä että vastustetaan, koska halutaan ehkäistä kielteiset seuraamukset ennen niiden toteutumista. Jos nähdään, että ilmiö aiheuttaa haittaa ja ongelmia kaikkialla muualla, onko väärin olla haluamatta sitä omille nurkilleen? Mafia aiheuttaa ikävyyksiä tavallisten ihmisten elämään ja yritystoimintaan missä sitä onkaan. Onko väärin olla haluamatta mafioita tänne? Vai pitääkö minun kokea mafian suojelurahakiristystä ennen kuin voin sanoa, etten halua sitä?

Sivuutan kirjoittajan argumentit siitä, ”ettei kaikki islam ole vihamielistä”. Joo, ei varmaan olekaan. Mutta sillä ei ole mitään merkitystä. Kuten ei silläkään, että Indonesiassa ja Bangladeshissa ei ole yhtä jyrkkää uskonnollisuutta. Väliä on sillä, että suuri osa muslimimaahanmuuttajista, jotka tänne tulevat, aiheuttavat ongelmia kaikkialla länsimaissa.

Artikkelissa ja kommenteissa toistuu se käsittämätön oletus, että mitä monikulttuurisempi ympäristö, sitä suvaitsevampi ilmapiiri. Se oletus on koko artikkelin kantava voima, eikä kestä lainkaan tarkastelua. Kuten sanoin, ihmiset ovat havainneet monikulttuurisuuden haitallisuuden ja reagoivat siihen. Tästä myös Pegida saa voimansa, ilmiö halutaan pysäyttää. Se, että se sai alkunsa juuri Dresdenissä, lienee sattumaa. Mutta taustalla voi olla se seikka, että pitkä kituutus osana Itä-Saksaa loi alueelle erilaisen poliittisen kulttuurin. Heillä on tuoreessa muistissa oma totalitaarinen hallintonsa, ja he ovat immuunimpia poliittiselle korrektiudelle. He lähtevät siksi hanakammin mukaan tähän liikkeeseen, johon muualla Saksassa on suhtauduttu varauksellisemmin. Tukahduttava ja tuomitseva mieliala, joka Saksassa vallitsee toisin ajattelevia – maltillisiakin sellaisia – kohtaan, pitävät monet potentiaaliset kannattajat vielä ruodussa. Liike on nousussa, ja sitä vasemmisto ja vallanpitäjät pelkäävät. Mutta en niele väitettä, että kantaväestö olisi muualla Saksassa suvaitsevampaa maahanmuuttajien paljouden vuoksi. Jos tämä porukka on niin mitätöntä kuin annetaan ymmärtää, miksi vasemmisto on niin aggressiivinen sitä kohtaan?

Kumoavan esimerkin löytää myös Suomesta. Alueilla, joilla vuoden 2011 vaaleissa äänestettiin eniten perussuomalaisia, asui suhteessa eniten maahanmuuttajia. Artikkelin logiikan mukaan noilla alueilla vihreiden kannatuksen olisi täytynyt olla erityisen suurta, mutta jostain kumman syystä näin ei ollut. Johtopäätöksenä voi siis sanoa, että nimenomaan eniten maahanmuuttajien kanssa tekemisissä olleet ihmiset äänestivät hanakimmin perussuomalaisi; puoluetta, joka haluaa puuttua maahanmuuttajaongelmaan. Saksa ei ole siksi hyvä esimerkki, koska maassa on erityisen tukahduttava poliittinen kulttuuri, joka on perintönä natsitraumoista.  Pegidan kaltaiset ilmiöt ovat seurausta  tavallisten ihmisten kyllästymisestä ja vaikutuskanavien vähäisyydestä. Saksassa on helppoa olla vasemmistoaktivisti: takanasi seisovat niin valtiovalta, poliisi kuin puolen vuosisadan verran kulttuurista itseinhoa, häpeää ja poliittista korrektiutta.

Mitä tulee Britannian esimerkkiin, ei kirjoittaja osaa tulkita sitä oikein. Hänen mielestään se seikka, että oikeistolaista UKIP-puoluetta äänesti vain 7 % lontoolaisista todistaa, että monikulttuurisuus lisää suvaitsevaisuutta. Muussa maassa kannatus oli 25 %, mikä osoittaa puolueen suosion perustuvan ennakkoluuloille. Lisää maahanmuuttajia kaikkialle Englantiin siis, oppivatpahan rasistit typeristä käsityksistään pois ja kasvavat suvaitsevaisiksi. Ei kai siinä mitään, jostain syystä monikulttuurisuus lisää vain rikollisuutta, levottomuutta, sosiaalisia ongelmia, laskee viihtyisyyttä ja turvallisuutta. Kirjoittaja ei mainitse myöskään white flightia, eli valkoisten massiivista poismuuttoa. Ei ihmekään, jos suvaitsevaisuus lisääntyy, kaikki tolkulliset muuttavat pois.

Kirjoittaja väittää, että UKIP:in kannatus oli vähäisintä kaikissa demografisissa ryhmissä. Se voi olla totta, mutta nuo demografiset ryhmät tuskin erottelevat kansallisuuksia, vaan ainoastaan iän ja sukupuolen. Kun siis otetaan huomioon, että alle 50 % Lontoon asukkaista on valkoisia brittiläisiä, pitäisi tämän soittaa hälytyskelloja. Tietenkään eivät mamut ja etniset ryhmittymät äänestä UKIP:ia, heillä on oma lehmä ojassa. Lontoon asukkaista iso osa koostuu myös nuorista, urbaaneista hipeistä. He eivät ole paljonkaan kosketuksissa monikulttuurisuuden ikävien puolien kanssa ja inhoavat rasisteja. Tuolta roskasakilta ei ole odotettavissa ääniä. Lisäksi iso osa potentiaalisista äänestäjistä on jo muuttanut pois, he eivät tahdo jäädä kärvistelemään. Se porukka, joka saa eniten nauttia moniosaajien antimista, on white trashia. Heillä ei ole halua äänestää, eikä mahdollisuutta muuttaa pois. Mutta se nyt on saletti, että valkoisten osuus on suuri UKIP:in kannattajissa kaikkialla maassa. He eivät halua kehityksen jatkuvan, ja he ovat nähneet mikä on homman nimi Lontoossa. Vuoden 2012 mellakat olivat vain esimakua tulevasta, koko kaupunki on syöksykierteessä kohti monikulttuurista infernoa.

Sillä välin UKIP ja uusi oikeisto saavat lisää tuulta siipiensä alle. Liberaalien kannanotoista ei kannata edes suivaantua enää. Heidän kouristuksenomainen pakkonsa selitellä kaikki paska parhain päin on vain heille itselleen vahingollista. Eivät he enää voi paheksunnalla saada näitä ääniä tukahtumaan. On paskapuhetta väittää, että ennakkoluulot johtuvat siitä, ettei tunne muslimeja tai ole ollut tekemisissä heidän kanssaan. Moni on ollut, ja moni vastustaa. Muut näkevät mitä tapahtuu, eivätkä halua kokea samaa.

I ask you, have you ever met a Muslim? "Met" is not a synonym for shouting abuse at or stabbing yo death in or outisde their home. No, have you ever sat with a Muslim? Talked to a Muslim? Worked with a Muslim?

Kyllä olen, armeijassa muslimi oli neljä kuukautta ryhmäni alikersanttina. Hän oli hyvä tyyppi, entä sitten?

Butros butros ghali.

Ritual

"Draws the scribed Star, marks the Compasses. The Eye, shows the marksey lines of power.

Marks the Compass Borning, the Compass Leaf, the Stormsie Compass, the Flamesie Compass, the Compass Tidestream, the Compass Stone, the Compass Darkness.

Weights each Starsie point with Elements of the Compass, with pure truest. Weights the Center with the Eye, fed mansblood, sees the Compasses and the bloodtrail to the trueworld.

Each Compass walks the Elements forth, paints to the Eye colors of heartsmaw Chaos, for follow the Eye back to the magic world.

Binds the Eyevisions, gathers the sights the glories, open fulls the Eye to See forth the world, bloodcalled, compasspainted, chasofed, paintings of the world the image is showed."

The Dark Project

"The world as I once knew was a place of magic - full of mystery and inhabited by creatures of glamour and terror. The men who lived there lit their bonfires and wondered at what crept and lurked in the darkness outside their weak circles of light. All their dreams, their aspirations and dreads, come from that darkness.

Now, as the forces of "progress" cover the meadows in brick and cobblestone, as they replace the majestic loft of tree with the blocky ponderousness of building, they also light the world in their electric, actinic glare. With the lighting of the shadows, man loses his ablity to fear, and dream.

The night, once the font of the unknown, becomes only the lack of the sun. I have conceived of a plan to revieve the darkness, to bring a resurrection of the ability to fear and dream. And, once my dark project is realized, they shall know again to fear and love their Lord."

                    -Constantine, the trickster lord

Päivän sitaatti, nro. 1

Mediassa käytävän julkisen keskustelun perusteella ihannekansalainen olisi ihminen, joka ei ole oikeastaan mikään, eikä mitään. Hän on kokonaan vailla persoonaa, eikä hänellä ole mistään mitään omaa mielipidettä. Hän on kuitenkin todella alttiin avoin muiden mielipiteille ja on aina valmis kunnioittamaan ja jopa myötäilemään niitä. Tälläinen ihminen olisi Suomessa todella yhteiskunnallinen ihanne, jos hän vielä jaksaisi osallistua hallitsevaa yleistä mielipidettä tukeviin puuhasteluihin ja mielenilmauksiin; tietenkin olematta itse varsinaisesti mitään omaperäistä mieltä mistään.

                    -Markku Stenholm

Pikahuomio konflikteista

Joillekin ihmisille se seikka, että islamilaisesta terrorismista suurin osa kohdistuu toisiin muslimeihin todistaa siitä, ettei islam todella uhkaa länsimaita tai käy sotaa meitä vastaan. Olihan Pariisin iskujenkin uhreista pari muslimitaustaisia (mikä seikka muistetaan aina mainita. Sen sijaan neljää myöhemmin tapettua juutalaista nostetaan harvemmin esiin), joten ei islam uhkaa länsimaailmaa. Mutta onko se länsimaiden vika, että muslimit tappavat myös toisiaan? He ovat sodassa meitä vastaan, mutta tappavat siinä rytäkässä eniten omiaan. Neuvostoliitto oli sodassa Suomea vastaan, mutta kaikkein vaarallisin se oli omilleen. Viimeksi mainittu seikka ei poistanut vihollisuutta maidemme väliltä, joten miksi islam olisi tässsä suhteessa poikkeus?

ACE OF SPADES!!

Poliittisen korrektiuden aakkoset

Hiirellä on aakkoset, kaikki hauskat kirjaimet…

ABORTTI. Sikiö on osa naisen ruumista. ”Vapaa abortti on ihmisoikeus”.

ARVOKESKUSTELU. Sitä ei ole tarpeeksi. Rasistit ja naisvihaajat yrittävät vaientaa sen, mutta ”hyssyttelyn aika on ohitse”.

ATEISMI. ”Tutkimusten mukaan ateistit ovat uskovaisia älykkäämpiä.”

BREIVIK. Äärioikeistolainen murhaaja, joka on vain jäävuoren huippu kasvavasta vihaideologiasta.

CHE GUEVARA. Suuri sankari ja vapaustaistelija.

DEMOKRATIA. Ainoa oikea hallitusmuoto. Siteeraa Francis Fukuyaman kirjaa ”Historian loppu ja viimeinen ihminen.”

ERIARVOISUUS. Sano vastustavasi sen lisääntymistä nykyaikana. ”Tarvitaan aktiivista politiikkaa sen ehkäisemiseksi, eli lisää tulonsiirtoja.”

FASISMI. Kaiken pahan alku ja juuri. Se uhkaa tuhota kaiken hyvän ja kauniin. ”Fasisteja ovat kaikki, jotka eivät ole suvaitsevaisia”. Ilmaise myös huolesi fasismin lisääntymisestä nykyaikana.

FEMINISMI. Tasa-arvon synonyymi ja sukupuolikeskustelun lähtökohta.

GLOBALISAATIO. Yhdistää koko maapallon harmoniseksi maailmankyläksi.

HYVÄ TAIDE. On yhteiskunnallisesti kantaaottavaa.

ILMASTONMUUTOS. Ihmisen aiheuttama ongelma, josta on syytä olla erittäin huolissaan. ”Tarvitaan kansainvälisiä sopimuksia”.

IRONIA. Se on asenne ja makukysymys. Sano pitäväsi esimerkiksi vaihtoehtorockbändeistä ja päivittele vaivaantuvasi jääkiekosta tai powermetallista. ”South Park on kriittistä ja älyllistä viihdettä.”

ISLAM. Kerro kuinka terroristit tulkitsevat uskontoa väärin ja että suurin osa muslimeista ei oikeasti kannata heidän arvojaan. Rauhanuskonto, joka ei muodosta kenellekään uhkaa.

ISRAEL. USA:n kätyri, joka imperialistisesti sortaa palestiinalaisia. Kerro myös ymmärtäväsi palestiinalaisterroristien aggressiota reaktiona Israelin toimiin.

ITSEMURHA. On osoitus pelkuruudesta ”Elämästä kuuluu nauttia!”.

JEESUS. Oli ensimmäinen kommunisti.

JIHAD. Pyhä sota on sisäistä, eikä terrorismilla ole mitään tekemistä sen kanssa.

KATOLINEN KIRKKO. Lähtökohtaisesti epäilyttävä instituutio. Historiallinen reliikki, jolle ei ole sijaa nykymaailmassa. Muista käyttää avainsanoja ”inkvisitio” ja ”pedofiilipappi.”

KONSERVATISMI. Aivopatologiasta johtuva häiriö, joka vahvistaa pelkoja. Mainitse myös kuinka konservatiivit lopulta häviävät, aina ja kaikessa. ”Ei muuten olisi kehitystä!”

LIBERALISMI. Poliittinen itsestäänselvyys. Kanta, joka kuuluu ihmisoikeudet tunnustaville.

LIHAVUUS. Kieltämättä kansanterveydellinen ongelma. Huomauta tosin, että myös pyöreä voi olla kaunista.

LUONNONSUOJELU. Hyvin tärkeää, mutta ihmisen tarpeet ovat etusijalla. ”Hyvinvoinnista ei tingitä.”

LUONTAISHOIDOT. Täysin legitiimi vaihtoehto lääketieteelle.

MAAHANMUUTTO. Pelastaa meidät eläkepommilta ja rikastaa geenipooliamme. Ongelmia voi olla, mutta niitä on julkisessa keskustelussa liioiteltu tai ne johtuvat kantaväestön rasismista.

MIELIPITEET. Jokaisen mielipide on arvokas.

MORALISMI. Kaikin puolin ikävää toimintaa. Lohkaise jotakin piikikästä Päivi Räsäsestä.

MUHAMMED. Islamin pyhä symboli, josta pilkan teko on rasismia.

NAUTINTO. Elämän korkein päämäärä, jonka tavoittelu on ihmisoikeus.

NEEKERI. Ilmoita painokkaasti kuinka mautonta sanan käyttäminen on sen historiallisen painolastin vuoksi.

NYKYAIKA. Kaikki on nykyaikana paremmin kuin ennen.

ORJUUS. Synonyymi Yhdysvaltain neekeriorjuudelle.

PAAVI. Saatana.

PENTTI LINKOLA. ”En ole samaa mieltä hänen kanssaan, mutta hän sentään elää kuten opettaa.”

PERUSSUOMALAISET. Populistinen ja fasistinen puolue, joka on myrkyttänyt yleisen ilmapiirin. Avainsanoja: ”rasismi” ja ”homofobia.”

QUENTIN TARANTINO. Hyvä ohjaaja.

RASISMI. Ei-valkoisiin kohdistuvaa syrjintää.

SANAVAPAUS. Kuuluu kaikille, mutta ”sanavapauteenkin kuuluu vastuu”

SIVEELISYYS. Anakronistinen vitsi.

SUKUPUOLI. Asia, jolle edelleen annetaan liikaa painoarvoa. Muistuta kannattavasi sukupuolineutraaliutta mahdollisimman monessa asiassa, varsinkin avioliittokysymyksessä.

SUOMALAISUUS. Keinotekoinen konstruktio. Tekemällä tehty narratiivi ja vieläpä rasistinen käsite, koska se rajaa ihmiset ”meihin” ja ”muihin”.

TEKNOLOGIA. Ratkaisee ihmiskunnan ongelmat ja ehkäisee ekokatastrofin.

TRADITIOT. Ummehtuneita sortotyökaluja menneisyydestä.

TULONSIIRROT. Valtion velvollisuus on täyttää ihmisten perustarpeet.

USKONTO. Hieman lapsellisten ja ajattelua karttavien ihmisten puuhaa. Lisää kuitenkin ymmärtäväsi uskonnon sosiaalisia aspekteja. ”Luo yhteenkuuluvuuden tunnetta.”

VENÄJÄ. Ei uhkaa Suomea.

VIHA. Ikävä ja vältettävä tunne. Tuo ilmi huolesi vihan lisääntymisestä nykyaikana.

VIIHDE. Hip-hop ja videopelit ovat ilmiöinä samanarvoisia kuin kirjallisuus tai klassinen musiikki.

WIENIN PORTIT. Imperialistien kätyrit valitettavasti pysäyttivät edistyksen sotajoukot sadoiksi vuosiksi eteenpäin.

XENOFOBIA. Rasisteja vaivaava mielenhäiriö, josta heidät täytyy valistaa pois.

YKSITYISTÄMINEN. ”Yksityistäisin kaiken.”

YMPÄRISTÖONGELMAT. Täytyy ratkaista viipymättä. ”Tarvitaan lisää kierrätystä ja päästökauppaa”.

ZOMBIVIIHDE. Haastavaa yhteiskuntasatiiria ja pohdiskelevaa taidetta.

ÅLAND. Ahvenanmaan demilitarisoinnista tulee pitää kiinni, muu olisi epäkunnioitusta Venäjää kohtaan.

ÄÄRIOIKEISTO. Ks. fasismi.

ÖLJY. Loppuun kuluva luonnonvara. Mutta ei hätää, kyllä sen tilalle jotain vielä keksitään. Ks. teknologia.

Listaa saa jakaa eteenpäin, korjata tai täydentää mielensä mukaan. Se on jopa suotavaa.

EDIT. Innoitus listaan tuli tästä Timo Hännikäisen kirjoituksesta, pari kohtaa olen kopioinut sellaisenaan.

Tää on

Hyvä sarja tää True Detective. Parhaat puolet ovat yleinen unelias tunnelma ja Rustin ja Martyn väliset turhautuneet dialogit, sekä Rustin toivottomat monologit. Hykertelen onnessani niiden kohdalla, ne ovat liian hauskoja. Siinä on jotain vapautavaa, kun pessimismi viedään överiksi, siitä tulee käytännössä suojamuuri maailmaa vastaan. Pessimismi on selvästi huumorin sukulainen, molemmat varjelevat mielenterveyttä ja auttavat katsomaan kauniiden illuusioiden läpi. Vaikka kauniit illuusiot ovat juuri niitä, joiden toivon olevan totta.

Toiminta on neljän ensimmäisen jakson perusteella ollut vähäistä. Aivan neljännen jakson lopussa tuleekin sitten ryminää, eikä siinä vielä mitään. Kunhan loppusarja ei siihen mene, tämän tuotoksen vahvuudet ovat muualla. Veikkaan, että se vähäkin toiminta on ympätty mukaan, koska sarja on HBO:n tekemä. Yhtiön tuotantodoktriiniin on varmasti kirjattu kohta, joka velvoittaa sisällyttämään joka käsikseen tietyn määrän seksiä ja väkivaltaa, mikä varsinkin HBO:n sarjoissa on usein vain rasittavaa.

Rättipäät tekevät sen itse

Vai mitä muuta pitäisi sanoa tämän uutisen perusteella? Mitäs juuri mediassa toitotettiinkaan? Että koko muslimimaailma suree kanssamme, niin varmaan. Todellisuus ei petä ennakkoluulojani taaskaan, kirkot palavat ja musulmaanit riehuvat pilakuvan takia. Onko tässä jotain uutta? Kirsikkana kakun päällä on uutiskuvassa olevan plakaatin teksti: "je suis Mohamed".

Minulla on teille parempi kuva:

Paljastettu: vasemmiston idiootit

Paljastettu-verkkosivusto on suvaitsevaiston projekti, joka sai alkunsa ”Jussi Halla-ahon kootut sanansa syömiset” –facebook-ryhmästä. He ovat hysteeristen tosikkojen sakkia, jotka näkevät fasismia kaikkialla. Heidän pääpaholaisensa on Halla-aho, jonka kanssa kukaan ei saa olla samaa mieltä missään asiassa edes vahingossa. Suurinta tyydytystä he saavat kommentoidessaan paholaisensa yksittäisiä lauseita ja sanomisia. He ovat manikealaisen maailmankuvan omaavia ihmisiä, joille maailma on selkeän hyvän taistelua selkeää pahaa vastaan. He edustavat omasta mielestään edistyksen voimia, jotka ovat jo taistelun voittaneet. Konservatiivithan ovat vain tietämättömiä tai ahdasmielisiä pöllöjä, jotka häviävät aina ja kaikessa. He näkevät kangastuksissaan Suomen, josta rasismi, väkivalta ja väärät mielipiteet omaavat ihmiset ovat kaikonneet. Heidän ihanne-Suomensa on monikulttuurinen, alkuperänsä, uskontonsa ja arvonsa unohtanut monimiljoonainen hypermarketti, jonne saa tulla miten ja milloin mielii. Heille ei ole olemassa suomalaisuutta, mitä määritellä; suomalaisuus on keinotekoinen konstruktio, joka saa mennä alkuperäisen ja luonnollisemman monikulttuurisuuden tieltä. Paha vain, että he eivät ole kyenneet selittämään, miten heidän hahmottelemansa globaali maailmankylä, jossa kaikki elävät harmoniassa, olisi vähemmän keinotekoinen.

Tämä porukka on rappion viidettä kolonnaa, jolle feminismi ja monikulttuuri ovat historian päätepisteet. Ainoa positiivisella tavalla yllättävä tekijä on se, että heidän joukossaan eivät kaikki ole ryssänmorsiamia, eivätkä kaikki vastusta Natoa. Jopa sivuston höyrypää Panu Höglund ymmärtää Venäjän vaarallisuuden ja uhan Suomelle. Mutta Höglundillekin on henkilökohtaisten patologioidensa ja päähänpinttymiensä vuoksi mahdotonta myöntää, että persut voisivat olla missään oikeassa. Sen vuoksi tämä entinen naistenvihaaja ja palavasieluinen antifeministi on liittoutunut feministien ja mokuttajien kanssa suurta vihollistaan, Halla-ahoa vastaan. On huvittavaa lukea, kuinka Paljastetun taustaporukka peukuttaa Höglundin vailla mieltä oleville verbaalioksennuksille, ikään kuin tämä olisi todella muuttunut feministien liittolaiseksi. Voin vain kuvitella, minkä määrän nieleskelyä joillekin aiheuttaisi lukea Höglundin aikaisempia kirjoituksia. Mutta niin se vain on, politiikka tekee outoja petikavereita.

Paljastettu tuntuu olevan yritelmä vastavoimaksi oikeistolaiselle älymystölle, jota tällä hetkellä edustaa näkyvimmin verkkolehti Sarastus. En tiedä onko näin, mutta jos Paljastetun idiootit todella kuvittelivat luovansa älyllisen vastineen Sarastukselle, niin sallikaa minun nauraa. Siinä missä Sarastukseen kirjoitetaan teräviä ja pitkällisiä analyyseja tai mielipidekirjoituksia asioista, koostuu Paljastetun tarjonta yksinomaan hysteerisestä vuodatuksesta. Kun oikeistolaiset pureutuvat asioihin, pureutuvat suvakit asioihin pureutujiin. Tässä ei Paljastettu muodosta mitään poikkeusta; pääsivuston ja Facebook-ryhmän (jonka nykyinen nimi on Parras) anti koostuu henkilöön menevästä loanheitosta, älyllisesti alamittaisesta retostelusta mallia ”lällällää, rasistit, fasistit!” ”nönnönnöö!”. Vaikea uskoa, miten tuota runkkausrinkiä voi kukaan ottaa tosissaan. Heidän pääasiallinen reagointitapansa on puuteroida nenänsä herneillä, jos Halla-aho sattuu olemaan mitään mieltä mistään. Panu Höglundin tekstejä lukiessa täytyy hieroa silmiään, tyyppi taitaa olla seonnut. Ja hän on kuitenkin koko joukosta se, jolla olisi eniten älyllistä potentiaalia.

Ainoa vähänkään älyllistä sisältöä sisältävä oikeistovastainen sivusto on Ilon Militantti -blogi. Harmi vain, että hänenkin tarjontansa jää lopukta yritykseksi; geneeristä antinationalismia ja antirasimia. Kaveri on myös itsejulistautunut antifasisti, minkä kuullessani poistan varmistimen lugeristani. Hänen kirjoittelunsa jää tasolle ”nämä ja nämä ihmiset ovat fasisteja, fasismi on kaiken pahan alku ja juuri, antifasismi for the win”. Hattua nostan kaverille yhdestä asiasta: hän tunnustaa kansallismieliset poliittisiksi vihollisikseen.

Olen Parras-sivustoa tuon tuosta seurannut, enkä tiedä miksi. Joskus se käy viihteestä, joskus aivoihini sattuu se debiiliyden määrä. Yksi riemukkaimpia muistoja oli, kun sivustolla mustamaalailtiin heidän yhtä kestoinhokkiaan, Timo Hännikäistä. En ottanut sitä keskustelua ikävä kyllä talteen, mutta se vakuutti minut siitä, että punavihreät todella ovat mädättäjiä. Joskus olen pitänyt näitä puheita liioiteltuina, mutta he tekevät sen itse. Eräs kusipää teki kommenttiketjun takia tutkintapyynnön Hännikäisestä, mihin Hännikäinen vastasi omalla tutkintapyynnöllä ihan vain vittuillakseen. Kertoo näiden kavereiden pikkusieluisuudesta paljon, että he ottavat kovista sanoista näin pahat pultit.

Tuore poiminta sivustolta:

"Pegidan johtohahmot ovat kiistäneet, että surmalla olisi mitään tekemistä heidän kanssaan ja pyrkinyt etäännyttämään itsensä väkivallan käytöstä. Avoimesti liikettä kannattavien raportoitiin kuitenkin ilakoineen sosiaalisessa mediassa nuoren muslimimiehen murhalla."

Niin, nämä idiootit kieltäytyvät näkemästä mistä asiassa on kyse. Se on sotaa, kulttuurien väkivaltainen yhteentörmäys, jossa tulee uhreja. Muslimit vihaavat meitä ja iloitsevat tappiostamme. Kantaväestö alkaa pikku hiljaa vastaamaan tähän, ja hekin iloitsevat. Onko tappaminen väärin? Tietysti, mutta sota on sotaa. Muslimeja tullaan murhaamaan yhä enemmän ja enemmän ja näistä murhista ilakoijia putkahtelee lisää. Luulevatko suvakit muuttavansa asioita sillä, että moralisoivat "hyi hyi, rasismia!". Heillä on se virheellinen oletus, että häpeä saisi nämä ihmiset perääntymään. Niin ei ole. Häpeä ei pakota muslimeja perääntymään, koska he kokevat tekevänsä oikein. Toistaiseksi kantaväestö häpeää, mutta kun taistelu muuttuu selviytymiseksi, katoavat heiltä häpeän ja syyllisyyden pidäkkeet. Kannattaisiko siis miettiä, mitä muslimien määrälle kannattaisi tehdä, kantaväestön moralisoimisen sijaan? Murhia ei pidä hyväksyä, mutta tätä tulee lisää.

Toinen poiminta:


Höpsistä. Rasistien pointti on olla rasisti. Ei rasisteilla ole yhtäkään järkevää ratkaisua, kun ei rasisteilla ole mitään järkevää ongelmaakaan määriteltynä (paitsi se, että väärän väärisiä/- uskoisia ei haluta Suomeen, johon toki ehdotetut ratkaisut toimivat hienosti). Maahanmuuttoon ja humanitaariseen maahanmuuttoon liittyen on toki haasteita ja ongelmia, mutta ei niitä rasistien kanssa tule edes pohtia.

Tarvtiseeko tuohon oikeastaan sanoa mitään. Tässä on yksi syy, miksi nämä kusipäät häviävät ennemmin tai myöhemmin. Perus latteus: "maahanmuuttoon liittyy ongelmia". Ihan kiva, ja kerrotko mitä esimerkiksi ja kuinka ne ratkaistaan? He kiistävät mitkään todelliset ongelmat, ja syyttävät ongelmista puhujia rasisteiksi. Tässä havainnollistuu, mitä poliittinen vihollinen tarkoittaa; ei ole keskusteluyhteyttä, ei ajatuksia vaihdettavana. Arvot ovat niin jyrkästi toisiaan vastaaan, että on vain erottava kuilu. Suvakeille ominaiseen totalitaariseen tyyliin ollaan myös valmiit sulkemaan tietty aatesuunta kokonaan pois päätöksenteosta.

Vasemmiston älyllisestä rappiosta ja todellisesta elämästä veraantumisesta kertoo heidän epätoivonsa keksiä vastavetoja oikeistolaisille ilmiöille. Kun Hommaforum ilmestyi, suvakit kyhäsivät kokoon onnettoman Hommawatchin muka vastaiskuksi. Ja Paljastettu taas on todella olevinaan jokin vastinpari Sarastukselle. Harmi vain, että se älykäs sisältö, jonka puutteesta he oikeistoa aina syyttävät, loistaa täydellä poissaolollaan. He ovat niitä, jotka tämän taistelun ovat hävinneet. He eivät kykene hahmottamaan todellisuutta ja haukkuvat tavallisten ihmisten huolia rasismista johtuvaksi ja ilkkuvat päälle. Heillä ei ole tietoakaan arvokkuudesta, ja he keskittävät voimavaransa aitojen suvakkien tavoin kymmenen pennin asioihin. Lienee sanomattakin selvää, että juuri tämä porukka myös parkui kovaan ääneen homoliittojen perään.

Käyttäjien määrässä vastineen Hommafoorumille muodostanevat Takku.netin, Punk in Finlandin ja Varisverkoston kaltaiset sivustot. Näille kirjoitteleva porukka koostuu kommareista ja liian pientä sosiaaliturvaa ja poliisien ilkeyttä itkevistä klovneista, joilla ei ole mitään relevanttia sanottavaa yhtään mistään. En oikein keksi heistä kirjoitettavaa, heidän kohdallaan paukkuu parodiahorisontti vähän liikaa. Vaikka inhoan muotivirtauksia ja kaikesta uudesta viehättyviä ihmisiä, tekisi mieli sanoa näille hörhöille, että heidän ideologiansa on vähän passé. Sama porukka, joka koostuu pahimmista tuulenhaistelijoista, ei nyt kykene näkemään oman ideologiansa lopullista hajoamista ja vasemmistolaisen hegemonian murtumista. Sitä se valta-asema teettää, he tulevat sokeiksi todellisuudelle. Ei ole tietenkään mielekästä yhdistää vasemmistoanarkisteja mihinkään vallankäyttöön, mutta heidän ideologiansa on jo kauan ollut kulttuurin valtavirtaa. Mutta juuri nyt ovat tuulet kääntymässä.

-Viimeinen kappale: jälkikäteen sensuroitua murhilla fantasiointia. Jokin raja nyt olla pitää.-

Abortti - sikiön kuolemantuomio

Abortti on aina väärin. Se on mielipiteeni, aivan sama minkä ikäinen sikiö on. Nyt kuitenkaan, en kieltäisi aborttia kokonaan. On tilanteita, joissa on inhimillisistä syistä voitava suoda abortti. Tällaisia ovat naisen terveyttä uhkaavat raskaudet, sikiön paha vammaisuus tai raiskauksesta tai insestistä seurannut raskaus. Ilman mitään mahdollisuutta aborttiin, inhimillinen hinta olisi liian suuri. Mutta on otettava huomioon, ettei aborteista kuin vajaa kymmenesosa tehdä terveydellisistä syistä tai insestin/raiskauksen vuoksi. Suurin osa tehdään sosiaalisista tai ihan mukavuussyistä. Ja tämä on moraalinen ongelma, jonka olemassaoloa ei voida sallia.

Jo nyt aborttia säädellään sen osalta, milloin sen saa tehdä, ja se on oikein. Sen määrittely, milloin sikiön voi vielä abortoida, on lopulta mielivaltainen kysymys. Sitä ei voida millään tyhjentävästi perustella. Mieluummin kuitenkin mahdollisimman aikaisin kuin myöhään, tehdäänhän niitäkin abortteja, joissa jo käytännössä elinkelpoinen sikiö tapetaan. Mutta abortin syyt voidaan selkeämmin määritellä päteviin ja ei-päteviin. Kuten sanoin, terveydellisistä syistä abortteja voidaan sallia, muttei sosiaalisista. Feministit kälättävät tässä sitten siitä, kuinka laittomat abortit lisääntyisivät. Se voi olla, mutta miksi terve nainen haluaisi todella abortoida terveen lapsensa, jonka voisi synnytettyään vain antaa huostaan? On naisia, jotka ovat kelvottomia äideiksi, mutta sattuvat tulemaan raskaaksi. Jos heillä on helppo vaihtoehto käydä abortoimassa sikiö, he luultavasti tekevät sen. Jos tätä mahdollisuutta ei ole, vaan tarjolla on vain laittomia abortteja tekeviä konitohtoreita, hän miettii uudemman kerran. Jos nainen siitä huolimatta mieluummin abortoi kuin synnyttää ja kuolee operaation komplikaatioihin, on se tragedia. Mutta kukaan ei voi sanoa, etteikö hänellä ollut mahdollisuutta valita toisin.

Jotkut ovat kritisoineet sitä, että jos sosiaalisia abortteja ei tehtäisi, lapsia syntyisi enemmän kuin niitä voitaisiin ottaa huostaan. Moinen väite ei kuitenkaan kestä lähempää tarkastelua. Jos siis lähdetään siitä, että Suomessa tehdään noin kymmenen tuhatta aborttia vuodessa ja joista 10 % tapahtuu terveydellisistä syistä, syntyisi maassa yhdeksäntuhatta lasta enemmän (olettaen siis, ettei sosiaalisia abortteja tapahtuisi). On kuitenkin väärin luulla, että nuo kaikki lapset annettaisiin huostaan. On täysin mahdollista, että suurin osa synnyttävistä pitäisi lapsensa ja yrittäisi huolehtia siitä parhaansa mukaan. Ne naiset, joista ei kerta kaikkiaan ole äideiksi ja jotka eivät kestä lapsia, voivat sitten antaa lapsensa huostaan. Esimerkiksi joidenkin maiden sairaaloihin on aborttien vähentämiseksi tehty luukkuja, joihin lapsen voi jättää. Lisäksi Suomessa on enemmän halukkaita adoptoijia kuin adoptoitavia. Tämä ratkaisisi siis sen ongelman kerralla. Tätä jotkut taas kritisoivat sillä, että siltikään adoptoijia ei olisi tarpeeksi. Voi olla, mutta uskon että ratkaisu löytyy. Tuhansia lapsia ei voitaisi vain roskalavoillekaan jättää, joten jokin huostaanottotapa keksittäisiin. On turha sanoa, ettei Suomen kaltaisessa kehittyneessä maassa ole varaa siihen. Kaikkein paksuintahan on se, että vapaata aborttia kannattavat ihmiset haluavat lisää humanitaarista maahanmuuttoa. Heidän mielestään on väärin arvioida pakolaisia kulueränä, vaan on meidän velvollisuutemme ottaa heidät vastaan ja huolehtia heistä. Feministeille maahanmuutto on arvokysymys, lapsen oikeus elämään taloudellinen kysymys. Heidän prioriteeteista kertoo kaiken se, että he ovat valmiita huolehtimaan vieraiden maiden kansalaisista, mutta eivät puolusta syntymättömien lasten – siis lähtökohtaisesti viattomien – oikeutta elämään. Lasten hyvinvointi ja elämä on se korkein velvollisuus ja prioriteetti.

Mutta abortteja kuitenkin tapahtuu, niitä on sallittava. Jos tämän kiistää, on sokea inhimilliselle todellisuudelle. Uskon, ettei abortti ole helppo paikka suurimmalle osalle naisista, jotkut hirviöt voivat sen kevein sydämin ja vailla omantunnontuskia tehdä. Minusta jokaisen naisen tulisi tiedostaa se, että abortti on aina väärin. Vaikka heillä siis olisi syy tehdä se, olisi heidän kaduttava ja muisteltava syntymätöntä lastaan aina ajoittain. Aivan samaan tapaan tappaminen on väärin, mutta suuremman hyvän, kuten kansan tai kodin puolustamiseksi se on joskus ikävä kyllä tarpeen. Mutta tappamista tulee katua, muistaa että vihollinenkin on ihminen.

Abortti on lopulta naisen päätettävissä oleva asia. Nainen kantaa raskauden riskit ym. joten nainen luonnollisesti päättää. Mutta olen lukenut mielipiteitä, ettei muilta pitäisi edes kysellä. Hysteerisiä naisia, jotka värisevät raivosta, jos joku muu edes kehtaa sanoa mielipiteensä. Se on käsittämätöntä, sillä naisen pitäisi vähintään tiedottaa miehelleen mitä tekee. Eikä ole lainkaan väärin kysyä hänen mielipidettään. Nainen kuitenkin tekee lopullisen päätöksen täysin itsenäisesti, mutta ei ole lainkaan huono idea kysyä muiden mielipidettä. Abortti on vakava asia, jota on harkittava tarkkaan, elleivät syyt ole todella pakottavia. Siksi ei ole väärin kysyä puolison tai vanhempien naisten mielipidettä, mutta jo se on feministien mielestä alistamista ja naisen ruumiin haltuunottoa. Muistetaan kuitenkin se, ettei muilla ole mitään lainsäädännöllistä päätäntävaltaa naiseen. Jos nainen tulisi toisiin aatoksiin asioita mietittyään ja muilta kyseltyään, feministit kuolaisivat raivosta. Siinä olisi tapahtunut alistaminen, henkinen raiskaus, koska nainen ei oikeasti toteuttanut päätäntävaltaa ruumiiseensa saatikka toiminut vapaasta tahdostaan. Feministit tietävät paremmin, feministit tietävät oikeasti mitä nainen haluaa, ja aborttia nainen haluaa. Jos nainen tulee toisiin ajatuksiin, se johtuu väärästä tietoisuudesta. Naista on johdettu harhaan, mikä on johtanut alentuneeseen päätöksentekokykyyn. Siksi hän tarvitsisi akateemisten apua, jotka selittäisivät naiselle, miksi abortti olisi sittenkin parempi ratkaisu.

Mies ei voi päättää naisen abortista tietenkään. Mutta miehen on kannettava vastuu seksistä, joten elatusmaksut ja isyyden varmistaminen ovat itsestäänselvyyksiä. Naiset kantavat raskauden riskit, minkä vuoksi on heillä aborttimahdollisuus oltava tietyissä tilanteissa. Mutta terveyttäkään uhkaavissa tapauksissa naista ei saisi pakottaa aborttiin, ei mies, eivätkä lääkärit. Se on lopulta naisen oma päätös, jos haluaa synnyttää esimerkiksi raiskauksen tuloksena kehittyneen lapsen.

Naisten on oltava vastuussa seksistä omalta osaltaan, siksi aborttioikeuden täytyy olla rajattu. Myös nainen täytyy voida pakotta isyyden selvittämiseen, jos mies niin haluaa. Monissa maissa on niin, että vain nainen voi tätä vaatia, jos haluaa miehen vastuuseen. Sen sijaan, jos mies haluaa naisen vastuuseen, tämä ei monessa paikkaa onnistu, mikä tarkoittaa että naiset voivat vapaasti pullauttaa käenpoikasia. Tämä olisi muutettava, isyys on selvitettävä kuka tahansa sitä vaatiikaan. Naisen on saatava tietää lapsen isä halutessaan, ja miehen on saatava varmistaa isyytensä halutessaan. Simple as that.

Tämäkään malli ei olisi täysin tasa-arvoinen, koska se jättäisi joitakin takaportteja naisille, mutta miehille ei mitään. Mutta sukupuolet eivät ole tasa-arvoisia, koska ne ovat erilaisia. Eri oikeudet ja eri velvollisuudet tietyissä asioissa ovat vain loogisia. Tasa-arvoa voidaan vaatia vain asioissa, joissa tarpeet ja kyvyt ovat symmetrisiä (esimerkki: nainen, joka jakelee pillua ympäriinsä, on huora. Mies, joka saa pillua joka naiselta, on pelimies. Tämä ero nimityksissä on siksi, että nainen saa seksiä, kun haluaa, miehelle se on saavutus. Siispä miehen ja naisen seksuaalisuus eivät ole symmetrisiä). Siksi olisi järjetöntä, että mies, jolle seksi ei tuo riskejä, voisi päättää abortista. Mutta nykymalli, jossa miehellä on vain velvollisuuksia ja naisella vain oikeuksia, on loputtava. Oikeassa maailmassa kummallakin on molempia, muuten hommat eivät suju. Miesten ja naisten on ymmärrettävä tekojensa seuraukset, tunnettava ne tarpeen tullen nahoissaan.

Uni, nro. 2

Kotimme olohuoneen seinä kummitteli. Seinän sisällä oli haamuja, joiden läsnäolo ilmeni painaumina ja homelaikkuina tapetissa. Jos koputin viisi kertaa seinään, sain vastaukseksi viisi koputusta (ne eivät tulleet naapurista). Ne reagoivat myös ääniin ja muunlaisiin kosketuksiin, en vain muista miten. Pelkäsin niitä aivan helvetisti, tiesin että ennemmin tai myöhemmin ne kävisivät aggressiivisiksi. Ne eivät olleet niin harmittomia, kuin miltä näyttivät. Olin yksin yläkerrassa ja valot olivat sammuneet, laikut tapetissa liikkuivat. Yläkerrassa ei ollut enää turvallista, kuitenkin olisi vielä oltava siellä. Ainakaan ei olisi enää turvallista koskea seinään. Ja kuitenkin tunsin suurta halua suudella laikkuja, imeä haamut sisääni; kohdata kauhu sulauttamalla se osaksi itseäni.

(Tuota tapahtuu muissakin unissa. Juoksen päistikkaa kohti kauhua, huudan ja otan sen vastaan, antaudun kokonaan. Paraatiesimerkki on uni, jossa demonilapsi käveli perässsäni. En nähnyt sitä, en uskaltanut katsoa, mutta tiesin sen olevan takanani. Käännyin katsomaan ja siellä se kurkisteli kärpäsensilmineen. Se käveli minua kohti, ja minä kävelin vastaan. Otin sen syliini ja painoin vasten kasvojani, kunnes se alkoi sulautua itseeni.)

Heräsin, ja tajusin että sänkyni on seinän vieressä. En ole kotona, mutta tajusin sen seikan että minä aivan todella nukun seinän vieressä. Kesti vähän aikaa, ennen kuin kylmäävä kauhu helpotti.

Hauskaa, että haamut sattuivat kummittelemaan juuri seinässä. Kummitukset ja yliluonnollinen edustavat välitilaa olomuotojen välillä. Ne ovat liminaalitiloja, kuten oven kynnys; et ole enää edellisessä huoneessa, muttet vielä astunut toiseen huoneeseen. Samaan tapaan seinä on rajatila, määrittämätön vyöhyke kahden erillisen ja toisilleen näkymättömän tilan välillä. Mitä se sitten tarkoittaakaan tuon unen perusteella? Ei hajuakaan…

Prostituutiosta

Se on maailman vanhin ammatti. Aina on ollut naisia ja tulee olemaan naisia, jotka ansaitsevat sillä leipänsä. Se on mahdollista sen takia, että naisten seksuaalisuus on objekti, halun kohde (käytän sanaa objekti täysin neutraalissa yhteydessä tässä, en viittaa mihinkään alistussuhteeseen). Se on kysyttyä ja palvottua. Naiset saavat seksiä vain hakemalla; nätit vaatteet päälle, ulos tyrkylle ja ei kun panemaan. Tämä selittää miesprostituution vähäisyyden, huoria ovat naiset.

Prostituutioon on monenlaisia kantoja ja kenellekään ei liene yllätys, että feministit vastustavat prostituutiota. Syitä on monia: joidenkin mielestä se on alistamista, ”naisen ruumis ei ole kauppatavaraa”, joillekin se on vain inhottavaa. En kiistä prostituutioon liittyvää ihmiskauppaa ja lieveilmiöitä. Feministien ongelma on vain siinä, että he haluavat kitkeä prostituution kaikissa muodoissaan, koska se nyt on vain väärin, vaikka nainen olisi siinä vapaasta tahdostaan. Feministi osaa kuitenkin aina kertoa paremmin, ette kyse olekaan vapaasta valinnasta vaan olosuhteiden sanelemasta pakosta. He eivät tule ajatelleeksi sitä vaihtoehtoa, että jotkut naiset jopa pitävät siitä ja tekevät sitä sen helppouden vuoksi. Rahaa tulee nopeasti ja paljon, jotkut saattavat esimerkiksi opiskeluaikanaan kokeilla sitä ja jättää sen sitten taakseen.

Oma kantani on moralistinen ja on jopa hämmentävän lähellä feministien tuntoja. En pidä prostituutiota positiivisena asiana, ja minustakin on lähtökohtaisesti ikävää, jos nainen siihen joutuu turvautumaan. Mutta ero tulee siinä, etten vaadi sen kriminalisointia. Paras ratkaisu olisi sallia seksin osto ja myynti, tehdä prostituutiosta ammatti muiden joukossa. Tämä tarkoittaa, että sitä verotettaisiin ja valvottaisiin muiden töiden tapaan. Tämä kitkisi alalla olevaa ihmiskauppaa, joka olisi luonnollisesti kielletty prostituutiosta; sen tulisi perustua vapaaehtoisuuteen. En välttämättä kannata mitään julkisia bordelleja, parhaiten homma toimisi hajautetusti esimerkiksi osuuskuntameiningillä: työntekijät ovat itse putiikkinsa omistajia ja huolehtivat vuokrista ja ylläpidosta itse. Näin katoavat myös parittajat ja turhat välikädet. Alalla olisi myös kilpailua, mikä säätelisi hintoja. Luonnollisesti homma olisi valvottua, koska siihen liittyy oheisrikollisuutta sun muuta. Nämä olisi kuitenkin helppo kitkeä pois ja prostituution silkka laillinen asema vähentäisi tätä. Huorilla olisi omat työehdot, he valikoisivat asiakkaitaan siinä missä ravintolatkin, ketään ei pakotettaisi mihinkään. Jos asiakas siis ei miellytä tai olisi vaarallinen, voidaan tälle näyttää ovea.

Luonnollisestikaan tämä ei kelpaa feministeille. He jankkaavat siitä, miten miesten oikeus seksiin on muka suurempi kuin naisten oikeus kroppaansa. En ymmärrä pointtia jälleen, laillista prostituutiota harjoitettaisiin vapaaehtoisesti. Uskon sillä olevan myös yhteiskuntarauhaa lisäävä tekijä, täyskielto lisäisi aggressiivisuutta ja seksuaalista väkivaltaa. Mutta feministit eivät kykene katsomaan asioita pragmaattisesta näkökulmasta tai kokonaisuuksien kautta. Ihan oikeita pointteja heillä on siinä, että esimerkiksi Saksassa ei ihmiskauppaa ole onnistuttu kitkemään, vaikka prostituutio on laillista (tähän ongelmaan olisi helpointa puuttua tiukalla rajavalvonnalla, mutta sehän ei nykyisessä EU:ssa enää onnistu. Ja voitte olla varmoja, että samat feministit kannattavat vapaata liikkuvuutta). Muistetaan nyt se, ettei kuin pieni osa Saksan prostituoiduista ole ihmiskaupan uhreja ja ettei niin tarvitse olla. Meillä voi olla laillista prostituutiota ja turvallista sellaista, ne eivät ole toisensa poissulkevia tekijöitä. Ruotsin täyskieltomalli johtaa vain suurempiin ongelmiin.

Oireellista esimerkiksi Ruotsissa on se, että vain seksin osto on kielletty. Tämä tarkoittaa, että nainen voi myydä niin paljon seksiä kuin haluaa ja saada rahaa siitä, mutta häntä ei rangaista. Samaan aikaan hän voi käräyttää asiakkainaan olevia miehiä, jotka saavat tuomion. Tämä systeemi johtuu taas kerran narratiivista, jossa naiset ovat uhreja. Nainen saa myydä seksiä, koska hän on epätoivon kautta päätynyt tilanteeseensa. On ok, että hän tekee rahaa ja miehiä rankaistaan. Minä ymmärrän sen kyllä, ettei ihmiskaupan uhreilta saisi ostaa. Mutta onko siinäkin kaikki vastuu asiakkaalla, mistä hän voi varmasti tietää kuka on ihmiskaupan uhri?

Seksin ostokielto ei tuhoa prostituutiota Ruotsista. Sitä tulee aina olemaan, niin kauan kuin on ihmisiä. Ruotsalaiset ovat jo kehuskelleet, että uusi laki on vähentänyt prostituutiota. Samalla myös prostituution kysyntä on laskenut. Ajatus menee niin, että kun ei ole tarjontaa, kysyntäkin katoaa. Ilmeisesti he eivät vain ole tulleet ajatelleeksi, että prostituoidut painuvat entistä enemmän maan alle. He eivät tule ajatelleeksi, että maan alla toimiva huora ei hirveästi poliisille visertele. He eivät tule ajatelleeksi, että varsinkaan kysyntä ei ikinä katoa. Tässä artikkelissa mainitaan virheet, mitä lain vaikutusten arvioinnissa on tehty.

Muistan myös typerän dokumentin, joka käsitteli ruotsalaisia alaikäisiä prostituoituja. Ei ole tietenkään hyvä asia, että alaikäinen päätyy myymään itseään. Mutta esimerkiksi valittu tapaus oli vähän kyseenalainen. Hän oli 17-vuotias rikkaiden, mutta poissaolevien vanhempien pentu, joka kaipasi vähän vipinää ja huomiota elämäänsä. Hän ryhtyi ns. escort-tytöksi, joka tarkoittaa vähän korkeamman luokan huoraa. Vähän aikaa hän viihtyikin hommassa ja tunsi itsensä halutuksi, mutta sitten alkoi tökkiä. Rahaakin hän teki, kunnes tuli katumapäälle ja ilmoitti vanhemmilleen. Asia vietiin poliisille asti, ja tytön asiakkaina olleet saivat lievät tuomiot. Tätä dokumentissa päiviteltiin, että ”miksi ei tullut ankarampia rangaistuksia?” No, miksi olisi tullut? Tyttö oli 17-vuotias ja seksin alaikäraja on 16 vuotta. Seksin osto alaikäiseltä on joo kiellettyä, mutta ei hän lapsi enää ollut. Hän oli seksuaalisesti kypsä ja melkein aikuinen nainen, joka vieläpä vapaaehtoisesti ryhtyi siihen, mihin ryhtyi. Kukaan ei raiskannut tai hyväksikäyttänyt häntä. Hän ei ole miesten uhri, korkeintaan huonon kasvatuksen ja vanhempien itsekkyyden uhri. Ja vielä kerran: en pidä alle 18-vuotiaan itsensä myymistä hyvänä asiana, mutta 17-vuotias tietää jo mitä tekee. Jos jo 15-vuotias on rikosoikeudellisessa vastuussa, ei tieten tahtoen itseään myyvä teinityttökään uhri ole.

Turvautuisinko itse huoriin? Joskus se on kyllä käynyt mielessä, minua tosin häiritsee se seikka, etteivät he suutele tai mitään. Minä en tee huorilla mitään, jos en saa heiltä pusuja ja haleja. Ei panemisesta paljon iloa ole ilman läheisyyttä.