Oikein mukavaa itsenäisyyspäivää arvon ihmiset, se on nyt
97. kerta peräkkäin. Katsotaan saadaanko se sata täyteen, siitä vasta tuleekin
juhlavuosi. Olkoonkin, että maatamme on myyty ulkomaille ja päätösvaltamme
omiin asioihimme on kaventunut, meillä on vielä maamme, kelkka on
käännettävissä. Niin kauan kuin on elämää, on toivoa.
Mediassa on ollut puhetta siitä, että juhlan pitäisi olla
iloisempaa ja keskittyä positiivisiin asioihin sodan sijasta. En oikein tiedä mitä
näille ihmisille olisi sanottava. Jos kerran vuodessa muistellaan kansamme
kohtalonhetkiä, onko se liikaa? Ilon ja raikaamisen voi jättää vappuun ja
juhannukseen, itsenäisyyspäivä säilyttäköön arvokkaan vakavuutensa, joka sille
kuuluu. Olemme synkkä kansa, joka asuu synkässä maassa ja jolla on synkkä
historia. Kun puhutaan itsenäisyyspäivän juhlasta, on raskasmielisyys vain
asiaankuuluva ja vuodenaikaan sopiva asia. Sodat ovat niin olennainen ja
ratkaiseva osa historiaamme sekä identiteettiämme, että niiden eteen tehtyä
uhrausta on asiaankuuluvalla kunnioituksella syytä muistella. Sotilasparaati
kuuluu kuvioon, myös armeija ansaitsee arvostusta. Ja perisuomalaiseen tapaan,
sekin on lopulta vaatimaton kulkue verrattuna diktatuurien vastaaviin, joihin
on panostettu kohtuuttomat määrät resursseja. Meillä ovat siis prioriteetit
kunnossa tämän asian osalta ja siltikin jotkut valittavat asiasta.
Tänäkin vuonna on odotettavissa mekkalointia Helsingissä. En
vastusta mielenilmauksia, ainoastaan väkivaltaisia sellaisia. Toivotaan, että
tänä vuonna ne sujuisivat rauhallisemmissa merkeissä. Ymmärrän, että monet
kokevat linnan juhlat tarpeettomana pröystäilynä, mihin suuntaan ne ovat
kieltämättä olleet menossa. Vaikka nekin ovat – perisuomalaiseen tapaan jälleen
– aika vaatimattomat verrattuna joihinkin muihin vastaaviin, olen sitä mieltä
että sinne kutsutaan liikaa vieraita ja aivan turhia sellaisia. Mutta ei siitä
sen enempää.
Olkaamme kiitollisia rauhasta, joka meille kalliisti
lunastettiin. Emme voi koskaan tietää milloin tämä pitkä sodaton jakso päättyy,
historiasta tiedämme että pitkät rauhat ovat anomalioita. Kysymys ei ole
lopulta siitä, että jos sota tulee vaan kun se tulee. Ennemmin tai myöhemmin
joudumme lunastamaan vapautemme uudelleen asein, ja toivon että kansamme on
sinä päivänä valmis.
Nyt on kuitenkin maassa rauha.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti