Ei kai. Tai ihan sama, sillä the only card I need is the ACE OF SPADES! THE ACE OF SPADES!
tiistai 31. joulukuuta 2024
maanantai 23. joulukuuta 2024
perjantai 1. marraskuuta 2024
Vuosikymmen Unilaaksossa
Perustin tämän blogin keväällä 2014 ja avasin yleisölle samana vuonna 1. marraskuuta. Tuntuu kummalta, että siitä on jo noin kauan. Vastahan aloin, öyhötin ja vihasin. Paljon on vettä virrannut Aurajoessa, kovasti on maailma muuttunut ja kirjoittaja siinä samalla. Lähtökohdat olivat stereotyyppiset: Nuori vihainen mies, jolla on pakottava tarve avata suunsa ja huutaa. Pontevasti olen Unilaaksossa möykännyt ja kironnut, mutta tuon verbaalisen meuhkaamisen pääasiallisena polttoaineena palanut raivo on ehtynyt. Kokko roihusi hiillokseksi ja hiillos hiipui tuhkaksi. Ajoittain saattavat tuhkatkin kipunoida, mutta vain ohikiitävinä hetkinä.
Parikymppisenä olin ehdottoman vakuuttunut siitä, että maailman on kuultava mielipiteeni asiasta kuin asiasta. Kolmenkympin ylityttyä tuota hinkua on vähemmän, pikemminkin on päinvastainen halu sulkea suunsa. Tiedän ja ymmärrän vähemmän nyt kuin 10 vuotta sitten, ainakin luulen vähemmän. Ajatuksia on ja runsaasti, mutta tarvitseeko kenenkään todella kuulla niitä? Jos blogihistorian tahtoo nähdä sairauskertomuksena, kenties tehtävä on suoritettu: Syy siihen, miksi Unilaakson avasin, on poissa. Elämä on ollut viime vuodet vakaata, etten sanoisi jopa hetkittäisen erinomaista. Luovat ideat virtaavat paremmin kuin koskaan nuorempana. Maailmatilanne on mitä on, mutta mitäpä pieni ihminen on sitä liiaksi murehtimaan. Samat ärsykkeet, jotka ennen aiheuttivat liki hallitsematonta kiukkua, voin nyt ohittaa olankohautuksella.
Voisiko se olla: Olen kasvanut aikuiseksi? Mahdotonta. Nuori en ole enää, en vihainen ja hädin tuskin mieskään. Lapsenmielinen olen ja sellaisena pysyn. Vastaus siis lienee, että olen tullut vain vanhaksi. Eipä sitä enää yksinkertaisesti jaksa riehua ja voimansa kuluttaa mieluummin rakentaviin hommiin. Kuten pidempään laaksossani luuranneet ovat saattaneet havaita, on tämä paikka muuttunut esseemuotoisesta pohdiskelusta meemialustaksi. Olen jatkanut säännöllistä postaamista sillä ajatuksella, että pidän paikan aktiivisena kirjoitusinspiraatiota odotellessa. Inspiraatiota ei ole vain ilmaantunut ja tässä kohtaa on aika vetää johtopäätökset, eli ei sitä kenties koskaan ilmaannukaan. Kirjoittamistarmoni on kohdistunut yksinomaan luoviin projekteihin, joista sitten kuullaan tulevaisuudessa jos kuullaan. Musiikkia myös teen aina sille tuulelle sattuessani.
Aika panna Unilaakso levolle. Postailu jatkuu, mutta hiljempaan tahtiin. Postailen, jos siltä tuntuu ja en muuten. Välillä siis enemmän, välillä vähemmän ja toisinaan en lainkaan. En aio sulkea laaksoani taikka kommenttipalstaa. Kirjaudun jatkossakin tarkastamaan ja julkaisemaan kommentteja mikäli niitä ilmestyy. En myöskään sano, etten ikinä enää kommentoisi maailman kulkua. Viha ei ollut suinkaan ainoa syy julkiseen avautumisiin, vaan myös omien ajatusten jäsentäminen ja ajatustenvaihto muiden kanssa. Kirjoittaminen on edelleen mitä parhain keino asettaa mielensisäisiä palikoita oikeille paikoilleen. Ehkä siis jonain päivänä.
Kattavamman retrospektiivin kirjoittanen joskus toiste, tässä kohtaa tyydyn lyhyeen selontekoon. Kiitokset blogiskenen nestoreille, jotka innoittivat perustamaan omani ja joiden alustoille tuli aikoinaan kommentoitua ahkerastikin (Korppi on oikeus!): Ruukinmatruuna, Jaska Brown, Yrjöperskeles, Pekan Porstua, Tupla-J, Rauno Räsänen, Antiaikalainen ja Timo Hännikäinen.
Kiitos ja kumarrus myös kommentoijille, niin vakkareille kuin ohikulkijoille. Erityismaininta heti alkuun herroille Qroquius Kad ja JPT, jotka ovat vuodesta toiseen kommentoineet kaikkein hölmöimpiäkin postauksia. Kiitokset kanssahaaveilija Allaspalolle, joka viihdytti obskuurin populaarikulttuurin tuntemuksellaan. Kiitokset Curufin, Apoliteia, Markus Niemi, Samettiorkidea, Feyris Nyannyan, Jefferson Smith, Unknown, Viilipytty, Soomepois Eestist, Eräs, Tapsa, Tuumailija, Yksi Turkkulaanen, Juho ja kaikki anonyymit sekä ne, joiden nimet saatan nyt unohtaa. Teidän ansiosta olin vähemmän yksin, tunsin itseni kuulluksi.
Täältä tähän. Postaillaan ja katellaan.
keskiviikko 30. lokakuuta 2024
sunnuntai 27. lokakuuta 2024
perjantai 25. lokakuuta 2024
maanantai 21. lokakuuta 2024
Taivaallista
perjantai 18. lokakuuta 2024
maanantai 14. lokakuuta 2024
torstai 10. lokakuuta 2024
tiistai 8. lokakuuta 2024
perjantai 4. lokakuuta 2024
tiistai 1. lokakuuta 2024
Uneksisitko?
sunnuntai 29. syyskuuta 2024
Minä sinua vaan
torstai 26. syyskuuta 2024
keskiviikko 25. syyskuuta 2024
keskiviikko 18. syyskuuta 2024
tiistai 17. syyskuuta 2024
lauantai 14. syyskuuta 2024
torstai 12. syyskuuta 2024
keskiviikko 11. syyskuuta 2024
torstai 5. syyskuuta 2024
Kesä sen kun porskuttaa
keskiviikko 4. syyskuuta 2024
lauantai 31. elokuuta 2024
tiistai 27. elokuuta 2024
perjantai 23. elokuuta 2024
tiistai 20. elokuuta 2024
sunnuntai 18. elokuuta 2024
keskiviikko 14. elokuuta 2024
maanantai 12. elokuuta 2024
perjantai 9. elokuuta 2024
maanantai 5. elokuuta 2024
perjantai 2. elokuuta 2024
tiistai 30. heinäkuuta 2024
sunnuntai 28. heinäkuuta 2024
perjantai 26. heinäkuuta 2024
tiistai 23. heinäkuuta 2024
perjantai 19. heinäkuuta 2024
tiistai 16. heinäkuuta 2024
sunnuntai 14. heinäkuuta 2024
keskiviikko 10. heinäkuuta 2024
sunnuntai 7. heinäkuuta 2024
torstai 4. heinäkuuta 2024
maanantai 1. heinäkuuta 2024
perjantai 28. kesäkuuta 2024
Floridan Pantterit
(Kokaiini)Pölyn vähän laskeuduttua voisi sanoa sanasen NHL-kauden päätöksestä. Suomalaisittain pamahti jytky, kun kerralla saatiin neljä uutta mestaria: Alexander Barkov nosti kannua ensi kertaa suomalaisen kapteenin roolissa ja lisäksi avainrooleissa pelasivat Anton Lundell, Eetu Luostarinen ja Niko Mikkola. Valmennustiimiin toi sinivalkoista väriä Tuomo Ruutu, joka vasta nyt vuosia pelaajauransa jälkeen pääsi tuulettamaan Stanley Cupia.
Vaikka olenkin näin Colorado Avalanchen fani (kautensa päättyi harmittavasti pudotuspelien toiselle kierrokselle), niin olen aina pitänyt Florida Panthersista. Logo, varsinkin se originaali, on hieno ja väriteema myös. Barkov on edustanut tiimiä jo vuosikymmenen ja nykyiseen suuruuteensa häntä mentoroi itse Jaromir Jagr. Ja sitten on tuo Floridan osavaltio, josta itselleni on olemassa vain SynthWaven värittämä myyttinen visio palmuineen ja neonsävyineen, eli mistäpä ei tässä paketissa voisi olla pitämättä?
Reitti mestaruuteen oli kuitenkin suomalaiskansallisesti perinteinen Via Dolorosa. Viime vuonna Pantterit taistelivat ihmeen kaupalla tiensä finaaleihin vain hävitäkseen katkerasti Vegasille. Eikö ollutkin juuri niin, että kaikista konferenssifinaalien joukkueista kolme neljästä oli suomalaisilla vahvistettuja, mutta mestaruuden vei se ainoa ei-suomalainen joukkue. Tämä vuonna asetelma oli identtinen, mutta Floridan karatessa finaalisarjassa 3-0 -johtoon tuntui, että homma olisi helposti taputeltu. Vaan ähäkutti, sillä Connor McDavidin vedossa Edmonton Oilers kiilasi rinnalle ja näytti että Barkov saisi kipparoida joukkueensa historialliseen sulamiseen; viimeksi on finaalissa tultu kolmen tappion takaa voittoon vuonna 1942. Kehonkieli pelaajilla oli hävityn kutosmatsin jälkeen paljonpuhuva ja alkuun maagisella otteella Floridan maalilla torjunut Sergei Bobrovski vuosikin nyt kuin seula. Kaikki tähdet olivat väärässä asennossa Pantterien kannalta. Mutta! Ketäpä tähdet kiinnostaisi, kun katit kokosivat rivinsä ja kiekkoilivat Oilersin sammuksiin. Oli hyvä idea herätä aamuyöstä katsomaan ottelun ratkaisuhetkiä, sillä selväksi tuli se että tämän hetken kiistattomasti paras pelaaja McDavid on sittenkin kuolevainen; maitohapot painoivat kaverin kintuissa sen verran, ettei meinannut viime minuuteilla ottaa luistin lainkaan alle. 2-1 johtoasemassa sekunnit kuluivat loppuun ja eteläisten kissapetojen juhlat saattoivat alkaa.
Ensimmäinen näkemäni NHL-finaalisarjan seiskapeli ja kyllä teki niin hyvää. On hienoa, että joukkue joka vuosien ajan oli käytännössä liigan vitsi, on vain parin viime vuoden aikana kääntänyt kurssinsa täysin. Asian auttoi alkuun pätevä manageri, joka täsmällisillä pelaajahankinnoilla sekä osaavan valmentajan palkkauksella on saanut kasattua mestaruusjoukkueen vuosimallia 2024. Kiintoisa seikka muuten, että viidessä edellisessä finaalisarjassa on pelannut joukkue Floridasta ja samaiseen osavaltioon on mennyt mestaruus kolme kertaa viidestä. Florida, jääkiekon suurvalta?
Täältä tähän:
tiistai 25. kesäkuuta 2024
POIKA ON TULLU KOTII
GAME SEVEN BARKOV LUNDELL LUOSTARINEN MIKKOLA SUOMI PANTTERIT!!!
Kannatti herätä kattoo!!
sunnuntai 23. kesäkuuta 2024
Rakkautta oikeassa junassa
Suudelmia kesäyössä. Yksin, yhdessä.
perjantai 21. kesäkuuta 2024
torstai 20. kesäkuuta 2024
maanantai 17. kesäkuuta 2024
perjantai 14. kesäkuuta 2024
sunnuntai 9. kesäkuuta 2024
lauantai 8. kesäkuuta 2024
tiistai 4. kesäkuuta 2024
perjantai 31. toukokuuta 2024
keskiviikko 29. toukokuuta 2024
maanantai 27. toukokuuta 2024
GG Tšekki
Pakkoa sanoa, että toivoin Sveitsin voittoa; aina on hienoa saada uusi maailmanmestari. Mutta tshekkien edellisestä MM-kullasta on kuitenkin jo 14 vuotta aikaa ja kotikisatkin kun vielä olivat kyseessä, niin eihän tässä oikein voi valittaa. Hienon ottelun pelasivat ja David Pastrnakin tykittämä voitto-osuma oli niin tyylikäs lämäri kuin olla ja voi. Onnittelut Tshekinmaalle.
PS. Olen aina tykännyt näiden länsislaavien kirjavasta vaakunasta.
perjantai 24. toukokuuta 2024
Se paska oli siinä
Olipas huono turnaus. Mutta ainakin tänään Ruotsia vastaan taisteli jäällä LEIJONAT.
EDIT. Kiitokset Jukka Jaloselle valmentajavuosistaan. Ylivoimaisesti paras mies tehtävässään Suomen maajoukkueessa: olympiakulta, neljä maailmanmestaruutta sekä nuorten MM-kulta.
sunnuntai 19. toukokuuta 2024
maanantai 13. toukokuuta 2024
perjantai 10. toukokuuta 2024
ÖYH
Kiakkokarkelot käyntiin SUAMENLEJJONA!!!
Voi tulla lyöminen jos VITUTTAA!!