Muinaisessa Egyptissä tehtiin pyramideja ja osattiin vaikka mitä, mutta silti aina iltaisin Auringon laskettua käytiin nukkumaan peläten, ettei se ehkä huomenna nousekaan? Silloin hedelmättömän aavikon (Dešṛet, "Punainen maa") kauhistuttavat perkeleet pääsisivät vapaasti riehumaan Niilin viljavaan laaksoon (Kemet, "Musta maa")! Onneksi Aurinko nousi aina uudestaan ja siinä oli aihetta kiitokseen.
Täällä pohjoisessa on ollut opittava kärsivällisemmäksi, mutta pitkän talven aikana on yhdelle jos toisellekin kalevalaisen ajan urholle tullut mieleen pelottava ajatus: "Mitä jos pimeys vain yltyy ja valo loppuu kokonaan...?".
Mutta tuleehan se valo takaisin aina ja kevät sen myötä, sillä Aurinko on ainoa jumala, jota ihminen ei ole itse keksinyt! Kohta tuo Suuri alkaa osoittaa taas mahtiaan!! Deus Invictus Sol!!!
Siinä olisikin synkeä skenaario: jonain päivänä aurinko ei vain nousisi. Sitä herää ja miettii, että kenties keskitalvella ajantaju vain vähän hämärtyy ja ajaa huolettomana töihin. kun kuitenkin vielä lounastauonkin aikaan mustalla taivaalla tuikkivat ainoastaan tähdet, alkaisi kauhu hiipiä sydämeen.
2 kommenttia:
Muinaisessa Egyptissä tehtiin pyramideja ja osattiin vaikka mitä, mutta silti aina iltaisin Auringon laskettua käytiin nukkumaan peläten, ettei se ehkä huomenna nousekaan?
Silloin hedelmättömän aavikon (Dešṛet, "Punainen maa") kauhistuttavat perkeleet pääsisivät vapaasti riehumaan Niilin viljavaan laaksoon (Kemet, "Musta maa")!
Onneksi Aurinko nousi aina uudestaan ja siinä oli aihetta kiitokseen.
Täällä pohjoisessa on ollut opittava kärsivällisemmäksi, mutta pitkän talven aikana on yhdelle jos toisellekin kalevalaisen ajan urholle tullut mieleen pelottava ajatus:
"Mitä jos pimeys vain yltyy ja valo loppuu kokonaan...?".
Mutta tuleehan se valo takaisin aina ja kevät sen myötä, sillä Aurinko on ainoa jumala, jota ihminen ei ole itse keksinyt!
Kohta tuo Suuri alkaa osoittaa taas mahtiaan!!
Deus Invictus Sol!!!
Siinä olisikin synkeä skenaario: jonain päivänä aurinko ei vain nousisi. Sitä herää ja miettii, että kenties keskitalvella ajantaju vain vähän hämärtyy ja ajaa huolettomana töihin. kun kuitenkin vielä lounastauonkin aikaan mustalla taivaalla tuikkivat ainoastaan tähdet, alkaisi kauhu hiipiä sydämeen.
Lähetä kommentti