En osaa enää hahmottaa vitutuksen määrää tuon käyrän edellyttämällä tarkkuudella. Muistan parhaiten erään kevätalvisen illan, jonka pimeydessä bussi ajoi sisään Jääkäriprikaatin portista ja minä ajattelin: "Minä en halua olla täällä!"
Olin kuiten, kunnes päästivät lopullisesti pois. Kertauskutsuakaan ei tullut.
Tämä ajatus tuli jo palvelukseen astumisen päivänä. Tuntui kuin olisi taantunut päiväkoti-ikäiseksi, joka kaipaa äitiään. Tunne toki haihtui aika nopeasti ja touhusta alkoi jopa pitämään. Mutta viimeistään E-kaudella motivaatio suli ja sai taas todeta itselleen, "en halua olla täällä".
2 kommenttia:
En osaa enää hahmottaa vitutuksen määrää tuon käyrän edellyttämällä tarkkuudella.
Muistan parhaiten erään kevätalvisen illan, jonka pimeydessä bussi ajoi sisään Jääkäriprikaatin portista ja minä ajattelin:
"Minä en halua olla täällä!"
Olin kuiten, kunnes päästivät lopullisesti pois.
Kertauskutsuakaan ei tullut.
Tervehdys.
"Minä en halua olla täällä!"
Tämä ajatus tuli jo palvelukseen astumisen päivänä. Tuntui kuin olisi taantunut päiväkoti-ikäiseksi, joka kaipaa äitiään. Tunne toki haihtui aika nopeasti ja touhusta alkoi jopa pitämään. Mutta viimeistään E-kaudella motivaatio suli ja sai taas todeta itselleen, "en halua olla täällä".
Lähetä kommentti