On iltapäivä ja ala-asteen oppitunti. Valmistelemme limudiskoa ja pidämme hauskaa. Jotain on kuitenkin toisin: ihmiset eivät ole samoja kuin lapsuudessani. Tunnelma on erilainen, aivan kuin hengittämäni ilmakin olisi muuttunut. En kuitenkaan mieti asiaa sen enempää ja jatkan leikkiä muiden kanssa.
Herään. Olen leirikeskuksessa järven rannalla ja kanssani ovat uneksimani ihmiset, nyt aikuisina. Ilmenee, että olemme kaikki nähneet tuota samaa unta. Ihmetyksessä pohdimme, mitä merkitsee näkemämme yhteinen historia. Miksi toisilleen tuntemattomat ihmiset jakavat menneisyyden, jota ei tapahtunut. Emme ole koskaan tavanneetkaan ja jotenkin ymmärrämme toisemme.
Jotakin erityistä on tapahtumassa. Keskenämme vallitsee lämpö ja luottamus, jollaista en muista kokeneeni. Sauna laitetaan lämpiämään ja kasettinauhurista musiikkia soimaan. Pyydän tanssiin naista, johon olin unessani ihastunut. Käsi kädessä kävelemme pitkin rantaa. Sitten heräänkin oikeasti.
4 kommenttia:
Jos olisit kuollut nukkuessasi, olisitteko olleet ikuisesti yhdessä onnellisina?
Iltaa.
Vaikea sanoa, ehkä? Kukaan ei voi varmasti sanoa, mihinkä Jumala kuoleman jälkeen johdattaa.
Mitä jos kuoltuasi saatkin audienssin jonkun kahdeksankätisen Shivan tai muun vastaavan kanssa? Valinnanvaraa on;
maailmassa on arviolta n. 10 000 uskontoa, joista suuri, ellei suurin osa on keskenään ristiriidassa.
Sinulle langetetaan rangaistus epäjumalan palvonnasta ja joudut suorittamaan sen jälleensyntymällä tai helvetissä tai niiden yhdistelmässä.
Aikanaan kaikki nähdään :p Ja riippumatta siitä, mitä itselleni käy, olen varma siitä että hyvä voittaa lopulta. Loppu hyvin, kaikki hyvin.
Lähetä kommentti