...on Joel Kiviranta, ainakin juuri nyt. Eilisillan urotyö NHL:n pudotuspeleissä on temppu, johon viimeksi ylsi sellainen kaveri kuin Wayne Gretzky. Ja kaikkiaan vastaavanlaisia temppuilijoita löytyy liigan historiasta Kiviranta mukaanlukien seitsemän kappaletta. Kun joukkoon mahtuu myös muuan Esa Tikkanen, ei ole mies lainkaan hassummassa seurassa.
Puretaanpa tuo temppu osiinsa: a) hattutemppu b) tasoitusmaali c) jatkoaikamaali d) seiskapelin ratkaisumaali. Tämä on jotain, josta valtaosa kiekkoilijoista voi vain haaveilla. Kiviranta pelasi elämänsä ottelun ja ei unohda tätä ikinä. On vaikea sanoa, mihin miehen ura vie, kovin vähän otteluja on vielä vyön alla. Mutta vaikka hän ripustaisi hokkarit naulaan heti huomenna, muistettaisiin tämä legendaarinen suoritus ainiaan.
Näin suomalaisittain on muutenkin hyvä pudotuspelirupeama menossa. Coloradon fanina harmittaa heidän putoamisensa, mutta Mikko Rantanen ehti tällätä kunnioitettavat 21 pistettä. Dallas Starsin mentyä jatkoon, on usea suomalaispelaaja taas hieman lähempänä mestaruutta: Esa lindell, Roope Hintz, Joel Kiviranta sekä Miro Heiskanen. Viimeksi mainittu pelaa vimmatun kovalla tasolla ja on 21:llä pisteellään ennätyksenhaltija; nimittäin ei yksikään toinen eurooppalaispuolustaja ole takonut näin montaa pistettä yksissä pleijareissa, ei edes Nicklas Lidström. Jos Dallas menee päätyyn asti, pokkaa Heiskanen varmuudella MVP-palkinnon eli Conn Smythen.
Oli onni, että eilinen matsi tuli katsottavaan aikaan. Oli meinaan paras näkemäni NHL-ottelu koskaan, itse asiassa yksi viihdyttävimmistä lätkämatseista noin ylipäänsä. Vauhtia, fysiikkaa ja maaleja, ratkaisu tietenkin jatkoajalla; eipä sitä enempää voi jääkiekolta toivoa.
4 kommenttia:
Mitä arvelet, kuinka paljon nuo änäripelaajat roinaavat? Ja tekevätkö sitä kaikki vai vain jotkut?
Päivää Anonyymi.
Ainakin NHL:ssä testaus on hyvin laiskaa ja on siten luultavaa, että hyvinkin monet käyttävät ainakin jonkinnäköisiä aineita. Mutta mikä on douppaavien pelaajien osuus, sitä voidaan vain arvailla.
Muuan kansallisesti merkittävä jääkiekkovaikuttaja lausuu tällaista:
https://www.is.fi/sm-liiga/art-2000006625521.html
Henkilökohtaiset kokemukseni jääkiekkoilijoista ovat omiaan vahvistamaan lausunnon oikeellisuuden katsannossani. He olivat suurinumeroisessa divarissa rämpiviä öykkäreitä, joilla oli itsestään mihinkään perustumaton ylempiarvoisuuden käsitys.
Anaboliset steroidit tuollaisen persoonallisuushäiriön päälle eivät liene ehkä kaikkein tehokkain lievitys tolkuttomaan väkivaltaan, jonka tavoite on vahingoittaa kanssaurheilijaa ja joka on aivan liian usein myös onnistunut:
Paul Kariya lienee paras esimerkki tavoitelluista ja onnistuneista aivovammoista.
Niinpä siis:
ei liene järin viisasta ruokkia anabolisilla steroideilla persoonallisuushäiriöitä ihmisissä, jotka hakeutuivat lajiin, jossa sääntöjen väkivaltaisesta rikkomisesta palkitaan yleisön euforisella kannustuksella ja runsaalla pilluttelulla?
Vaan toisaalta, miksipä näin ei tehtäisikin, jos kyseiset tapaukset lukittaisin gladiaattorikouluihin ja lähetettäisiin joka lauantai-ilta taistelemaan areenalle toisiaan vastaan kuolmaan saakka?
Myönnän.
Tulisin katsomaan niitä otteluja.
Jääkiekko on kyllä melkoinen joukkuelaji tuossa brutaaliudessaan. Muistetaan sekin, että riippumatta pelaajien intentioista, tietty vaarallisuus on osa sen inherenttiä luonnetta. Koska vauhti on kovaa ja kontakti sallittua, myös vahinkoja väistämättä tapahtuu. Ei tarvita kuin yksi epäonninen kontakti päähän ja ura voi olla ohitse. Tuo uutisessa mainittu Tommi Kovanen vaikuttaa erityisen surulliselta tapaukselta, kaveri on käytännössä työkyvytön.
Lähetä kommentti