keskiviikko 29. elokuuta 2018

Jonnet ei muista

Pekan Porstuan postauksen kimmokkeena kirjoittelen joistakin 90-luvulle ominaisista asioista. Aloitetaan kuitenkin tällä:


Kuvassa Pekan Porstuasta loikannut assistentti Fernanda. Sitten asiaan.

1) Kuka muistaa VHS-kasetit, ei jonnet ainakaan. Videokasetteina tuli perheeseemme hankittua kaikenlaista, mutta ostoksia tärkeämpiä olivat televisiosta nauhoitetut ohjelmat. Meillä on edelleen laatikkokaupalla kasetteja, jotka ovat pullollaan 90-luvun elokuvia, tv-sarjoja, piirrettyjä ja dokumentteja; mukana tietysti asiaankuuluvat kanavatunnukset ja mainokset. 2000-luvun puolivälissä videoista tuli tarpeettomia, kun hankimme kovalevylle "nauhoittavan" DVD-aseman. Huomatkaa sanankäyttö, vielä pitkään digiboksin tulon jälkeenkin puhuimme nauhoittamisesta.

2) Nami-Nami -vanukkaat. Eli nämä:


Lapsuusajan suuri herkku, suosikkimakuni olivat Masse Majava -suklaavanukas sekä Pörrö Pesukarhu-maitosuklaavanukas.

3) Lätkäkortit. Nämä olivat kuumaa hottia, jotkut kaverit omistivat niitä kansiollisen verran. Myös veljeni tai jompi kumpi heistä keräsi kiitettävän määrän. Harmi, etteivät nämä enää ole minkään arvoisia, voisi muuten vaikka myydä. Kävin lävitse kokoelmaamme ja sieltä löytyi muun muassa seuraavaa:

Scott Niedermeyer kaudella 94-95
Adam Oates kaudella 94-95
Igor Larionov kaudella 94-95

Vjatseslav Bykovin maajoukkuekortti

Eric Lindrosin vähemmän tunnetun veljen maajoukkuekortti

Jari Kurrin liigakortti NHL:n työsulun lyhentämällä kaudella 94-95

4) Speden spelit. En ollut ohjelman fani, mutta mummolassa käydessä tuli sitä vilkuiltua. Puhumattakaan ohjelmasta, eivät taida Jonnet edes Spedeä muistaa. Komediat tulivat tutuiksi ja hänen kuolemastaan puhuimme luokkakaverienkin kesken. Spede löysi ohjelmaansa myös ilmeisen söpöjä typsyjä, tässä jaksossa kolme kipaletta; tuo Heidi on erityisen pantava.

5) Koe-Eläinpuisto. Gösta Sundqvistin ohjelma Radio Mafialla huvitti minua pienenä. En ymmärtänyt jutuista tietenkään mitään, mutta Aarne Tenkasen murina oli jo itsessään viihdettä. Kun myöhemmin kuuntelin joitain jaksoja, tajusin kuinka hävyttömän hauska ohjelma se todella oli.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Koeeläinpuisto,tietokoneenkorjauskurssi ja göstän sexjuhlat eli kuusijuhlat oli ja ovat edelleenki hyviä, niitä ei aika ole niin pahasti syönyt (oma mielipide)
tuli kuunneltua niitä keskiviikoöisin klo 24-02 tuli siihen aikaaan, kun ajelin työreissuista
Yksi asia kanssa mikä kuvasta 90-lukua on diskojumputusbändit missä joku neekeri laulaa ja taustalla hyppii kaksi tai kolme bimboblondia ..

-jpt-

Lauri Stark kirjoitti...

Iltaa jpt.

Sunkka oli kiintoisa tyyppi, muusikon lisäksi oli hänessä koomikon vikaa. Mutta ei esiintyvänä sellaisena, teki hommansa enemmän tai vähemmän julkisuudelta piilossa. Levyt julkaistiin ja ohjelmat iskettiin eetteriin, siinä se.

Yksi asia kanssa mikä kuvasta 90-lukua on diskojumputusbändit missä joku neekeri laulaa ja taustalla hyppii kaksi tai kolme bimboblondia ..

Jotakuinkin...