Koska en ole poliitikko, en ole koskaan jäsennellyt poliittisia tavoitteitani tarkasti. Tuskin sitä tulen tekemäänkään, olen liian ailahtelevainen ihminen. Aion kuitenkin kirjoittaa ylös mitä kaikkea korjaisin, jos voisin tältä istumalta. Kyseessä ei ole realistinen visio vaan fantasia. Kyseessä ei ole myöskään paratiisikuvaus vaan poliitttinen kuvaus. Yksityiskohdat ovat neuvoteltavissa. Mitä siis sylki suuhun tuo?
-Maahan julistetaan poikkeustila ja väliaikainen sotilashallinto. Kaikki poliitikot viimeisen 30 vuoden ajalta poislukien Jussi Halla-aho ja Teuvo Hakkarainen suljetaan loppuiäkseen vankilaan.
-Kokoomus, SDP, Keskusta, Vihreät, RKP sekä Vasemmistoliitto julistetaan rikollisjärjestöiksi.
-Julkisesti tunnustautuvat vasemmistolaiset kieritetään tervassa ja höyhenissä.
-Timo Soini uuvatteineen määrätään syömään päällystakkinsa.
-Kristinusko institutionalisoidaan. Ei-kristittyjä ei oteta valtion virkoihin, eikä yksikään uusi puolue voi operoida kristillisen kehyksen ulkopuolella. Yksilötasolla säilyy omantunnonvapaus.
-Ei-valkoisten heivaaminen sinne, missä pippuri kasvaa. Heivataanko 90- vai 95 %, siitä VOIDAAN keskustella.
-Kehitysapu kymmenkertaistetaan.
-Rajat kiinni. Pakolaisuus ja maahanmuutto minimiin.
-Edellytys kansalaisuuden saamiseksi ei enää ole viisi vuotta vaan viisi sukupolvea.
-Kaksoiskansalaisuus lakkautetaan.
-Entiset valtionyhtiöt palautetaan valtiolle.
-Tuotanto vedetään Kiinasta ja kehitysmaista.
-Omavaraisuus maataloudessa niin pitkälle kuin on mahdollista.
-Abortti kielletään paitsi terveyttä uhkaavissa tapauksissa.
-Elinkautisesta tulee elinkautinen.
-Suojeluskunnat ja Lotta Svärd palautetaan.
-Suomi hankkii ydinaseen.
-EU hajotetaan.
-USA hajotetaan.
-Venäjä hajotetaan.
-Karjala, Salla ja Petsamo palautetaan.
-Etelä-Afrikka tyhjennetään valkoisista.
-Pakolaisvirran pysäyttämiseksi Libya miehitetään toistaiseksi.
-Juutalaiset heivataan Israeliin ja Israel miehitetään.
-Konstantinopoli vallataan takaisin.
-Moderni arkkitehtuuri raivataan pois ja tilalle rakennetaan sitä, mihin jäätiin ennen modernismia.
-Inkvisitio perustetaan uudelleen ja katolinen kirkko puhdistetaan pedofiileista ja homoseksuaaleista.
-Lihateollisuus ajetaan alas, vähemmälläkin makkaralla pärjää.
-Naisten määrää työelämässä vähennetään tuntuvasti. Näin saadaan miehille tekemistä kodin ulkopuolella ja naisille kodin piirissä.
-Naiset ulos armeijasta.
-Luostarilaitoksen kunnianpalautus. Löytyypähän ylijäämämiehille ja -naisille sijoituspaikka.
-Eero Paloheimolle annetaan valtuudet tehdä Suomesta ekologisempi.
-Kulttuurin määrärahat kymmenkertaistetaan.
-J.R.R. Tolkien kanonisoidaan pyhimykseksi.
perjantai 31. elokuuta 2018
keskiviikko 29. elokuuta 2018
Jonnet ei muista
Pekan Porstuan postauksen kimmokkeena kirjoittelen joistakin 90-luvulle ominaisista asioista. Aloitetaan kuitenkin tällä:
Kuvassa Pekan Porstuasta loikannut assistentti Fernanda. Sitten asiaan.
1) Kuka muistaa VHS-kasetit, ei jonnet ainakaan. Videokasetteina tuli perheeseemme hankittua kaikenlaista, mutta ostoksia tärkeämpiä olivat televisiosta nauhoitetut ohjelmat. Meillä on edelleen laatikkokaupalla kasetteja, jotka ovat pullollaan 90-luvun elokuvia, tv-sarjoja, piirrettyjä ja dokumentteja; mukana tietysti asiaankuuluvat kanavatunnukset ja mainokset. 2000-luvun puolivälissä videoista tuli tarpeettomia, kun hankimme kovalevylle "nauhoittavan" DVD-aseman. Huomatkaa sanankäyttö, vielä pitkään digiboksin tulon jälkeenkin puhuimme nauhoittamisesta.
2) Nami-Nami -vanukkaat. Eli nämä:
Lapsuusajan suuri herkku, suosikkimakuni olivat Masse Majava -suklaavanukas sekä Pörrö Pesukarhu-maitosuklaavanukas.
3) Lätkäkortit. Nämä olivat kuumaa hottia, jotkut kaverit omistivat niitä kansiollisen verran. Myös veljeni tai jompi kumpi heistä keräsi kiitettävän määrän. Harmi, etteivät nämä enää ole minkään arvoisia, voisi muuten vaikka myydä. Kävin lävitse kokoelmaamme ja sieltä löytyi muun muassa seuraavaa:
4) Speden spelit. En ollut ohjelman fani, mutta mummolassa käydessä tuli sitä vilkuiltua. Puhumattakaan ohjelmasta, eivät taida Jonnet edes Spedeä muistaa. Komediat tulivat tutuiksi ja hänen kuolemastaan puhuimme luokkakaverienkin kesken. Spede löysi ohjelmaansa myös ilmeisen söpöjä typsyjä, tässä jaksossa kolme kipaletta; tuo Heidi on erityisen pantava.
5) Koe-Eläinpuisto. Gösta Sundqvistin ohjelma Radio Mafialla huvitti minua pienenä. En ymmärtänyt jutuista tietenkään mitään, mutta Aarne Tenkasen murina oli jo itsessään viihdettä. Kun myöhemmin kuuntelin joitain jaksoja, tajusin kuinka hävyttömän hauska ohjelma se todella oli.
1) Kuka muistaa VHS-kasetit, ei jonnet ainakaan. Videokasetteina tuli perheeseemme hankittua kaikenlaista, mutta ostoksia tärkeämpiä olivat televisiosta nauhoitetut ohjelmat. Meillä on edelleen laatikkokaupalla kasetteja, jotka ovat pullollaan 90-luvun elokuvia, tv-sarjoja, piirrettyjä ja dokumentteja; mukana tietysti asiaankuuluvat kanavatunnukset ja mainokset. 2000-luvun puolivälissä videoista tuli tarpeettomia, kun hankimme kovalevylle "nauhoittavan" DVD-aseman. Huomatkaa sanankäyttö, vielä pitkään digiboksin tulon jälkeenkin puhuimme nauhoittamisesta.
2) Nami-Nami -vanukkaat. Eli nämä:
Lapsuusajan suuri herkku, suosikkimakuni olivat Masse Majava -suklaavanukas sekä Pörrö Pesukarhu-maitosuklaavanukas.
3) Lätkäkortit. Nämä olivat kuumaa hottia, jotkut kaverit omistivat niitä kansiollisen verran. Myös veljeni tai jompi kumpi heistä keräsi kiitettävän määrän. Harmi, etteivät nämä enää ole minkään arvoisia, voisi muuten vaikka myydä. Kävin lävitse kokoelmaamme ja sieltä löytyi muun muassa seuraavaa:
 |
| Scott Niedermeyer kaudella 94-95 |
 |
| Adam Oates kaudella 94-95 |
 |
| Igor Larionov kaudella 94-95 |
 |
| Vjatseslav Bykovin maajoukkuekortti |
 |
| Eric Lindrosin vähemmän tunnetun veljen maajoukkuekortti |
 |
| Jari Kurrin liigakortti NHL:n työsulun lyhentämällä kaudella 94-95 |
4) Speden spelit. En ollut ohjelman fani, mutta mummolassa käydessä tuli sitä vilkuiltua. Puhumattakaan ohjelmasta, eivät taida Jonnet edes Spedeä muistaa. Komediat tulivat tutuiksi ja hänen kuolemastaan puhuimme luokkakaverienkin kesken. Spede löysi ohjelmaansa myös ilmeisen söpöjä typsyjä, tässä jaksossa kolme kipaletta; tuo Heidi on erityisen pantava.
5) Koe-Eläinpuisto. Gösta Sundqvistin ohjelma Radio Mafialla huvitti minua pienenä. En ymmärtänyt jutuista tietenkään mitään, mutta Aarne Tenkasen murina oli jo itsessään viihdettä. Kun myöhemmin kuuntelin joitain jaksoja, tajusin kuinka hävyttömän hauska ohjelma se todella oli.
sunnuntai 26. elokuuta 2018
perjantai 24. elokuuta 2018
tiistai 21. elokuuta 2018
Muutamia unia
Aiemmin oli tapana kertoa unistani täällä, ainakin joskus. Korjaan asiaa kertaamalla muutamia ylöskirjattuja unia viime ajoilta tai jopa yli vuoden takaa:
-Olen lukiokavereideni kanssa risteilyllä, ykköset yllä. Tilaamme baaritiskiltä tuopillisen konjakkia(!) per mieheen, olemme päättäneet sikailla mahdollisimman paheksuttavalla tavalla. Paukuttelemme henkselejämme ja innokkaina hykertelemme, "kohta sikaillaan niin vitusti!" Astumme hienoon saliin ja herään omaan nauruuni. En koskaan ehtinyt saada selville, miten olisimme tarkalleen ottaen sikailleet
-Käyn salaperäisessä peilimaailmassa, jota kansoittavat ihmisten varjokopiot; ne ovat harmaita ja korruputoituneita versioita todellisen maailman vastineistaan. Syystä tai toisesta sinne on jäänyt vangiksi oikeita ihmisiä, jotka minun on määrä pelastaa. He eivät kykene toimimaan siellä normaalisti, kunkin aikakäsitys ja tajunta ovat vääristyneet. He jankkaavat samoja motorisia toimintoja, eräskin on pessyt päiväkausien ajan kasvojaan. Kovalla työllä ja vaivalla ohjaan heitä sieltä pois, kuin unissakävelijöitä johdattaisin. Portaalina toimii erään koulun ovi, josta poistumme. Samalla ovenavauksella maailmaamme livahtaa muutama varjokopio, jotka vain katoavat ilmaan; tämän maailman olosuhteissa heitä ei voi nähdä. En tiedä, mitä sitten tapahtui tai mitä oliot halusivat.
-Minun on määrä sammuttaa SkyNet, mutta saavun liian myöhään. Katson kuinka ydinohjukset nousevat Amerikan taivaalle ja lentävät meren yli Venäjälle. Horisontti syttyy tuleen ja uusia ohjuksia nousee Venäjältä taivaankannen poikki lentäen. Kotonamme mietimme, mitä olisi enää tehtävissä. Keräämme ruokatarpeita ja kynttilöitä kellariin, vaikka tiedämme yrityksen toivottomaksi; maailma tulisi palamaan tuhkaksi. Avaruudessa tapahtuu ensimmäinen räjähdys ja EMP tuhoaa sähkönjakelun, valot sammuvat. Herään.
-Olen tyttö. Varjoni on kadonnut ja tilalla on valevarjo; huomaan sen siitä, että varjo seuraa liikkeitäni viiveellä. Jos löytäisin varjoni, suuri salaisuus ratkeaisi. Sanoinkuvaamaton ja paha voima yrittää estää aikeeni, kauhu painostaa askeliani. Talo on sekaisin yliluonollisesta aktiviteetista. Esineitä siirtyilee ja olentoja tihkuu seinien raoista. Olen juuri pääsemässä salaisuudesta jyvälle, kun pahuus ympärilläni yltyy mustaksi hurrikaaniksi. Minut tuomitaan ihmiskunnan synneistä ja leviän vereksi lattialle.
-Zombieapokalypsi. Aseistuksena haulikko ja rynnäkkökivääri. Olemme isolla porukalla isossa ostoskeskuksessa paossa. Lattialla kiemurtelee geneettisesti muuneltuja matoja, jotka levittävät zombievirusta. Löydämme reitin ulos, maan alla menemme läpi betonikäytävien ja ruosteisten ovien. Ulkona armeija suorittaa puhdistusta. Suojaudumme juoksuhautaan, sarjalla ammun yhden sotilaan seulaksi. Lopuksi kaasunaamaripäinen sotilas tappaa minut päähän ampumalla.
-Valkosilmäinen, demonin riivaama tyttö aukaisee suunsa luonnottomaan asentoon ja tuottaa yhtä luonnotonta ääntä; korkeaa ja riipivää, kuin elektronista. Kasvot projisoituvat jonkun toisen tytön huoneen seinälle ja ääni riivaa hänetkin. Kasvot vääristyvät samalla tavalla ja tuttu ääni alkaa soida. Tyttöjen välillä tapahtuu kommunikaatiota, jonka sisältöä en ymmärrä. Jotain saatanallista on tapahtumassa ja tahdon herätä.
-Ensimmäinen unihalvaukseni: unen läpi kuuluva ääni sanoo "herää, herää, herää, herää, HERÄÄ!" ja yhä kasvavalla volyymilla, viimeinen sana kuuluu huutona. Säpsähdän, mutta en kykene liikkumaan. Makaan kyljelläni ja tunnen, että joku on takanani; paholaistyttö valkoisilla silmillään. Se kuiskii korvaani, kuin kymmenet ihmiset kuiskisivat samanaikaisesti. Sisimpäni jäätyy kauhusta. Kaiken pelon alta yritän saada vartaloani hereille, yritän kääntää lamaantumisen aggressioksi. Hoen mielessäni kirouksia tourette-potilaan lailla, "go fuck yourself! You suck! Go fuck yourself, you cunt! Suck my dick!" Uhma auttaa ja saan jalkani liikkumaan, lopulta rykäisen itseni ylös. Takanani ei ole ketään, mutta turvaton olo jää.
-Katsastan ennennäkemättömän jakson X-Filesia. Naisen suu avautuu, aivan kuin kyseessä olisi graafinen "glitchi". Kuulen luonnottoman elektronisen äänen. Tajuan, etten katso mitään sarjaa vaan jonkinlaista kirottua magiaa. Tämä on ansa. Otan puhelimen soittaakseni ystävälleni, on pakko kertoa jollekin. On liian myöhäistä. Takanani on kaksi paholaislasta, poika ja tyttö. Ne kuiskivat tuntemattomalla kielellä ja sisälläni alkaa kasvaa kymmeniä syöpäpesäkkeitä. Viimeisenä tekonani tartun lapsia kaulasta ja murskaan niiltä henkitorvet. Kärvennyn superaggressiiviseen kasvaimeen.
-Kehitän supermagneetin, joka vetää homoja puoleensa. Vien sen homoristeilylle. Menen kannelle ja aktivoin sen. Heitän sen mereen ja katson, kuinka koko laiva kellahtaa kyljelleen magnetismin vetämänä. Laiva uppoaa homot mukanaan. Herään omaan nauruuni.
Jo riittää, sweet dreams.
-Olen lukiokavereideni kanssa risteilyllä, ykköset yllä. Tilaamme baaritiskiltä tuopillisen konjakkia(!) per mieheen, olemme päättäneet sikailla mahdollisimman paheksuttavalla tavalla. Paukuttelemme henkselejämme ja innokkaina hykertelemme, "kohta sikaillaan niin vitusti!" Astumme hienoon saliin ja herään omaan nauruuni. En koskaan ehtinyt saada selville, miten olisimme tarkalleen ottaen sikailleet
-Käyn salaperäisessä peilimaailmassa, jota kansoittavat ihmisten varjokopiot; ne ovat harmaita ja korruputoituneita versioita todellisen maailman vastineistaan. Syystä tai toisesta sinne on jäänyt vangiksi oikeita ihmisiä, jotka minun on määrä pelastaa. He eivät kykene toimimaan siellä normaalisti, kunkin aikakäsitys ja tajunta ovat vääristyneet. He jankkaavat samoja motorisia toimintoja, eräskin on pessyt päiväkausien ajan kasvojaan. Kovalla työllä ja vaivalla ohjaan heitä sieltä pois, kuin unissakävelijöitä johdattaisin. Portaalina toimii erään koulun ovi, josta poistumme. Samalla ovenavauksella maailmaamme livahtaa muutama varjokopio, jotka vain katoavat ilmaan; tämän maailman olosuhteissa heitä ei voi nähdä. En tiedä, mitä sitten tapahtui tai mitä oliot halusivat.
-Minun on määrä sammuttaa SkyNet, mutta saavun liian myöhään. Katson kuinka ydinohjukset nousevat Amerikan taivaalle ja lentävät meren yli Venäjälle. Horisontti syttyy tuleen ja uusia ohjuksia nousee Venäjältä taivaankannen poikki lentäen. Kotonamme mietimme, mitä olisi enää tehtävissä. Keräämme ruokatarpeita ja kynttilöitä kellariin, vaikka tiedämme yrityksen toivottomaksi; maailma tulisi palamaan tuhkaksi. Avaruudessa tapahtuu ensimmäinen räjähdys ja EMP tuhoaa sähkönjakelun, valot sammuvat. Herään.
-Olen tyttö. Varjoni on kadonnut ja tilalla on valevarjo; huomaan sen siitä, että varjo seuraa liikkeitäni viiveellä. Jos löytäisin varjoni, suuri salaisuus ratkeaisi. Sanoinkuvaamaton ja paha voima yrittää estää aikeeni, kauhu painostaa askeliani. Talo on sekaisin yliluonollisesta aktiviteetista. Esineitä siirtyilee ja olentoja tihkuu seinien raoista. Olen juuri pääsemässä salaisuudesta jyvälle, kun pahuus ympärilläni yltyy mustaksi hurrikaaniksi. Minut tuomitaan ihmiskunnan synneistä ja leviän vereksi lattialle.
-Zombieapokalypsi. Aseistuksena haulikko ja rynnäkkökivääri. Olemme isolla porukalla isossa ostoskeskuksessa paossa. Lattialla kiemurtelee geneettisesti muuneltuja matoja, jotka levittävät zombievirusta. Löydämme reitin ulos, maan alla menemme läpi betonikäytävien ja ruosteisten ovien. Ulkona armeija suorittaa puhdistusta. Suojaudumme juoksuhautaan, sarjalla ammun yhden sotilaan seulaksi. Lopuksi kaasunaamaripäinen sotilas tappaa minut päähän ampumalla.
-Valkosilmäinen, demonin riivaama tyttö aukaisee suunsa luonnottomaan asentoon ja tuottaa yhtä luonnotonta ääntä; korkeaa ja riipivää, kuin elektronista. Kasvot projisoituvat jonkun toisen tytön huoneen seinälle ja ääni riivaa hänetkin. Kasvot vääristyvät samalla tavalla ja tuttu ääni alkaa soida. Tyttöjen välillä tapahtuu kommunikaatiota, jonka sisältöä en ymmärrä. Jotain saatanallista on tapahtumassa ja tahdon herätä.
-Ensimmäinen unihalvaukseni: unen läpi kuuluva ääni sanoo "herää, herää, herää, herää, HERÄÄ!" ja yhä kasvavalla volyymilla, viimeinen sana kuuluu huutona. Säpsähdän, mutta en kykene liikkumaan. Makaan kyljelläni ja tunnen, että joku on takanani; paholaistyttö valkoisilla silmillään. Se kuiskii korvaani, kuin kymmenet ihmiset kuiskisivat samanaikaisesti. Sisimpäni jäätyy kauhusta. Kaiken pelon alta yritän saada vartaloani hereille, yritän kääntää lamaantumisen aggressioksi. Hoen mielessäni kirouksia tourette-potilaan lailla, "go fuck yourself! You suck! Go fuck yourself, you cunt! Suck my dick!" Uhma auttaa ja saan jalkani liikkumaan, lopulta rykäisen itseni ylös. Takanani ei ole ketään, mutta turvaton olo jää.
-Katsastan ennennäkemättömän jakson X-Filesia. Naisen suu avautuu, aivan kuin kyseessä olisi graafinen "glitchi". Kuulen luonnottoman elektronisen äänen. Tajuan, etten katso mitään sarjaa vaan jonkinlaista kirottua magiaa. Tämä on ansa. Otan puhelimen soittaakseni ystävälleni, on pakko kertoa jollekin. On liian myöhäistä. Takanani on kaksi paholaislasta, poika ja tyttö. Ne kuiskivat tuntemattomalla kielellä ja sisälläni alkaa kasvaa kymmeniä syöpäpesäkkeitä. Viimeisenä tekonani tartun lapsia kaulasta ja murskaan niiltä henkitorvet. Kärvennyn superaggressiiviseen kasvaimeen.
-Kehitän supermagneetin, joka vetää homoja puoleensa. Vien sen homoristeilylle. Menen kannelle ja aktivoin sen. Heitän sen mereen ja katson, kuinka koko laiva kellahtaa kyljelleen magnetismin vetämänä. Laiva uppoaa homot mukanaan. Herään omaan nauruuni.
Jo riittää, sweet dreams.
lauantai 18. elokuuta 2018
torstai 16. elokuuta 2018
Perspillu ja hyvät vitut
Lakupaavi - Perspillu ja hyvät vitut (puh runku)
Lääh Lääh Lääh
mä haluun perspilluu
Lääh Lääh Lääh
ei kelpaa pelkkä jallu
Lääh Lääh Lääh
oon vitun puh runku
Raah Raah Blääh!
Olen runkkareiden ruhtinas
Sadetakkien salarakastaja
Motorolan mulkuttaja
Samsungin suurvisiiri
Hyvät vitut, mun päivän pelastaa
Nosta luuri käteen paina nappulaa
Puh Runku, ei enää lehdet riitä
Siitä ja siemennä, mä luurin tahmaan taas
Lääh Lääh Lääh
mä haluun perspilluu
Lääh Lääh Lääh
ei kelpaa pelkkä jallu
Lääh Lääh Lääh
oon vitun puh runku
Raah Raah Blääh!
Olen runkkareiden ruhtinas
Sadetakkien salarakastaja
Motorolan mulkuttaja
Samsungin suurvisiiri
Hyvät vitut, mun päivän pelastaa
Nosta luuri käteen paina nappulaa
Puh Runku, ei enää lehdet riitä
Siitä ja siemennä, mä luurin tahmaan taas
maanantai 13. elokuuta 2018
RIP Perttu Häkkinen
Suomalaisen journalismin ja YLEn ylivoimaisesti mielenkiintoisin tekijä menehtyi eilen. Hän oli haastattelijana omaa luokkaansa ja uskalsi olla tekemisissä monenlaisten ainesten kanssa. Ottaen huomioon, että YLEn kaltaiset valemediat ovat enenevissä määrin politisoituneita, on tämä suuri menetys. Suosittelen lukemaan Timo Hännikäisen muistokirjoituksen, hän sanoo kaiken paremmin kuin minä.
Levätköön rauhassa.
Levätköön rauhassa.
perjantai 10. elokuuta 2018
keskiviikko 8. elokuuta 2018
Ratkesin pornoon
Ratkesin oikeastaan jo heinäkuussa, ensin olin ollut kaksi kuukautta kuivilla. Viikko päätöntä runkkaamista, kunnes töpseli irti seinästä. Vajaan kuukauden ehdin jälleen olla ilman, kunnes tänään rosahti. Vittu, että alkoi heti vituttamaan. Taas tuli uitua semmoisissa perversioissa ja rappiossa, että alta pois. Käyttäydyn kuin hormoneilla piikitetty rotta, ihmisyydestä ei ole tässä tietoakaan. Jälleen tuli suoritettua iltapäivän edestä saatananpalvontaa.
Tämä pelleily loppuu tähän paikkaan, ei mitään pornorännejä enää. Likaista ajanhukkaa ja moraalitonta piehtaroimista, eivät olisi vanhempani tai esi-isäni ylpeitä. Voihan perkeleen perkele.
Heivatkaa porno mäkeen, ihan jokainen. Sanoja, joilla olisi uskottavuutta, jos yltäisin niiden mittoihin itse.
Tämä pelleily loppuu tähän paikkaan, ei mitään pornorännejä enää. Likaista ajanhukkaa ja moraalitonta piehtaroimista, eivät olisi vanhempani tai esi-isäni ylpeitä. Voihan perkeleen perkele.
Heivatkaa porno mäkeen, ihan jokainen. Sanoja, joilla olisi uskottavuutta, jos yltäisin niiden mittoihin itse.
perjantai 3. elokuuta 2018
Numerot mielessä
Mitä näen, kun ajattelen lukuja? Näen lukuja. Myös lukujonot hahmotan yksinkertaisen lineaarisesti. Näen janan, jossa joka viides luku muodostaa kuopan. Havainnollistan tätä kanttiaallon avulla:
Tämä on karkea kuva, sillä viiden välit eivät ole noin syviä. Lisäksi hahmotan tietyt osat valoisempina kuin toiset, on hämäriä ja kirkkaita alueita. Syy hahmotukselleni löytyy tavastani laskea sormilla, vasta myöhään ala-asteella aloin toden teolla opetella päässälaskua. Aloitin laskemisen oikealla kädellä ja siirryin vasempaan, siksi siis oikealta vasemmalle kulkeva jana. Lisäksi peukalo on viidentenä sormena erillään muista, minkä vuoksi myös viidellä jaolliset luvut ovat erillään.
Kaikki hahmottamani janat eivät ole johdonmukaisia kuitenkaan. Varsinkin vuosijanoja ajatellessani järjestys menee joskus oikealta vasemmalle ja päinvastoin ilman sen kummempaa säännönmukaisuutta. Janat ovat kuitenkin symmetrisiä kulkusuunnasta riippumatta. Ajatellessani vaikkapa Suomen historiaa 1900-luvulla, näen janan vasemmalta oikealle. Kun ajattelen lähihistoriaa toisesta maailmansodasta eteenpäin, näen janan oikealta vasemmalle.
Tähän kaipaisin lukijoilta ajatuksia. Miten te hahmotatte numerot, mitä näette mielessänne vaikkapa laskutoimituksien aikana? Matemaattisesti orientoituneilta kollegoilta, kuten Jaska Brownilta kommentit olisivat erityisen haluttuja. Jos olisi vielä joku synesteetikko lukijoissa, niin kyllä lähtee.
Edit. 8.8. Tämä Ylen artikkeli sivuaa hiukan kirjoituksen teemaa, eli mentaalisia kuvia. Millaista olisi elämä ilman mielikuvitusta, ilman että asioilla olisi visuaalista vastinettaan mielessä. Ajattelua, joka toimisi ikään kuin puhtaan abstraktion pohjalta.
Edit. 8.8. Tämä Ylen artikkeli sivuaa hiukan kirjoituksen teemaa, eli mentaalisia kuvia. Millaista olisi elämä ilman mielikuvitusta, ilman että asioilla olisi visuaalista vastinettaan mielessä. Ajattelua, joka toimisi ikään kuin puhtaan abstraktion pohjalta.
keskiviikko 1. elokuuta 2018
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)