MBTI: Sherlock Holmes

Pitääpä palata aiheeseen, jota en ole täällä juuri käsitellyt. Puutteistaan huolimatta pidän MBTI-teoriasta, se vetoaa sensibiteettiini. Niin paljon kuin olemmekin yksilöitä, olemme myös arkkityyppejä. Ja siinä piilee teorian hauskuus, se ei ole paperinmakuinen. Se lokeroi ihmisiä ja vain 16 erilaiseen, mutta keskenään koherenttiin osaan. Jos onkin tosielämän ystävien ja ihmisten tyypittely mukavaa, on fiktiohahmojen tyypittely viihdettä. Vuorossa on oma tulkintani Sherlock Holmesista siten kuin Arthur Conan Doyle hänet loi ja näyttelijä Jeremy Brett häntä esitti. Muita sherlockeja ei minulle ole olemassa.

Yleisintä on luokitella Holmes joko INTJ- tai INTP-tyypiksi. Tämä virhe perustuu pinnalliseen analyysiin, jossa NT-tyyppien rationaalisuus ja Holmesin päättelykyky samaistetaan. Oikein tuossa ovat vain I- ja T-akselit, jotka panisi lapsikin merkille. Holmes on korostuneen introvertti, joka ei juuri avaa mielensisäisiä prosessejaan vaan lähinnä suoria havaintojaan. Myös T-akselin preferenssi tunneakseliin nähden on selkeä. Mikä siis on oikea vastaus? Se on ISTP, ja kognitiivisten funktioiden kautta perustelen miksi.

INTJ-tyyppiä leimaa suunnitelmallisuus, he pyrkivät pysymään pelin yläpuolella ja näkemään koko shakkilaudan kerrallaan. Siksi INTJ:n stereotyyppi on ns. mastermind, eli strateginen nero. Heidän dominantti funktionsa on introvertti intuitio (Ni), joka on kaikista kognitiivisista funktioista vaikeimmin selitettävissä. Sitä voisi kuvailla kokonaisvaltaisena visiona, jota on mahdotonta avata ulkopuolisille sellaisenaan. Se on neronleimaus, jonka voi kommunikoida muiden funktioiden kautta; INTJ:n sekundaarinen funktio on ekstrovertti ajattelu (Te), joka auttaa tässä suuresti, sillä kyseinen funktio on kaikista pedanttisin ja objektiivisin.

Huomaamme, että nämä ominaisuudet pätevät – eivät Holmesiin, vaan hänen arkkiviholliseensa Moriartyyn. Viimeksi mainittu on juonittelevan ja nerokkaan pahiksen arkkityyppi, jollaisilla on aina suunnitelma päähenkilön tuhoamiseksi. Holmes oli altavastaajana, koska joutui reagoimaan Moriartyn aloitteisiin. Holmesilla ei ollut kykyjä vastata Moriartyn omilla aseilla. Jos fiktiosta tahtoo etsiä esimerkkiä INTJ vs. INTJ -tilanteesta, kannattaa katsoa Breaking Bad -sarjan kamppailu Heisenbergin ja Gusin välillä.

INTP on toinen virhetyypitys, mutta jo huomattavasti lähempänä. INTP ja ISTP nimittäin jakavat saman dominantin funktion eli introvetin ajattelun (Ti). Tämä funktio toimii puhtaan abstraktion ja logiikan maailmassa. Holmesin metodi on ottaa tosiasiat ja johtaa niistä vääjäämätön johtopäätös kuin filosofisista premisseistä ikään. Hän ei niinkään ekstrapoloi eri mahdollisuuksia tai tee hypoteeseja vaan tarkentaa kuvaa yhä pienemmälle alueelle, kunnes vain olennaisin on jäljellä:

Kun eliminoidaan mahdoton, niin sen mikä jää – oli kuinka epätodennäköistä hyvänsä – on oltava totta.

Tämä metodi on ristiriidassa INTP:n sekundaarisen funktion (Ne) kanssa, joka perustuu mainitsemaani ekstrapolointiin ja spekulaatioon. Holmesin dominantti funktio toimii linjassa tertiaarisen funktion kanssa, joka on introvertti intuitio (Ni). Nämä kaksi yhdessä tuottavat vahvan fokuksen ja ruokkivat deduktiivista päättelyä. Ajatukset eivät räiskähtele ympäriinsä popcornin tapaan, kuten on ekstovertin intuition (Ne) laita. Ti-Ni -parin siivittäminä ne etenevät vakaalla radalla kohti pienenevää maalia kuin kappale vesisuppilossa ikään.

Viimeistään Holmesin hirviömäinen havainnointikyky antaa ilmi hänen sekundaarisen funktionsa, joka on ekstrovertti havaitseminen (Se). Tässä on oma osansa kirjailijan liioittelulla, joka antoi Holmesille eräänlaisen savant-ihmisen lahjan. Mutta kyky on joka tapauksessa linjassa funktionsa kanssa, ja ISTP:t kuten SP-tyypit eleensäkin, ovat tarkkoja havainnoimaan ympäristöään. Holmes skannaa silmillään ja analysoi näkemäänsä introverttien funktioidensa (Ti-Ni) avulla. Korkea älykkyys ja yli-inhimillinen huomiokyky tekivät hänestä maailman parhaan etsivän – ainakin Doylen ja lukijoidensa mielikuvituksessa.

Ja jotta viimeisetkin epäselvyydet jäisivät pois, eikä INTJ-INTP -sekaannuksille jäisi tilaa, on analysoitava harrastuksia ja elämäntapoja. Tohtori Watson kuvaili Holmesin asiantuntemusta ja taitoja näin:

 1. Kirjallisuuden tuntemus. – Olematon.

 2. Filosofian tuntemus. – Olematon.

 3. Tähtitieteen tuntemus. – Olematon.

 4. Politiikan tuntemus. – Heikko.

 5. Kasvitieteen tuntemus. – Vaihteleva. On perehtynyt belladonnaan, oopiumiin ja myrkkyihin yleisesti. Ei tiedä mitään puutarhanhoidosta.

 6. Geologian tuntemus. – Käytännöllistä, mutta rajoittunutta. Erottaa yhdellä silmäyksellä erilaiset maalajit toisistaan. Kävelyretkien päätteeksi on housunlahkeidensa tahrojen värin ja koostumuksen perusteella osoittanut, missä päin Lontoota ne ovat syntyneet.

 7. Kemian tuntemus. – Syvällistä.

 8. Anatomian tuntemus. – Tarkkaa, mutta epäjärjestelmällistä.

 9. Rikosuutisten tuntemus. – Valtava. Hän näyttää tuntevan jokaisen yksityiskohdan kaikista vuosisadan hirvittävyyksistä.

 10. Soittaa viulua hyvin.

 11. Hän on taitava singlestick-ottelija, nyrkkeilijä ja miekkailija.

 12. Hyvä käytännön tuntemus Britannian laista.

Tämä kertoo selvää kieltään siitä, ettei Holmes ollut tippaakaan teoreettisesti orientoitunut. Hän hankki tietoa puhtaasti pragmaattisilla perusteilla, mikä kuvaa S-tyyppejä hyvin; entinen kämppikseni – ISTJ – kertoi, etteivät häntä kiinnosta mahdolliset asiat, vaan se mitä hän silmillään näkee. INTJ sen sijaan näkee teoreettisilla spekulaatioilla itseisarvoakin, vaikka käyttää niitä todennäköisesti itsekkäisiin tarkoituksiin ja juoniansa edistämään; auttaako tämä minua lyömään vastustajani? INTP on se, joka kaikista tyypeistä on eniten imeytynyt teorioiden maailmaan ja elää niistä. Heillä on vain vähän silmää ulkomaailman asioille, eikä Holmesilla olisi kärsivällisyyttä heidän harrastuksilleen.

On myös mainittava Holmesin huumeidenkäyttö. Kun hänellä ei ollut juttua työn alla tai vähintään tiedossa, hän vajosi toimettomaan apatiaan. Tuossa tilassa hän stimuloi itseään kokaiinilla, mikä sopii yhteen ekstovertin havannoimisen (Se) kanssa. SP-tyypeille on ominaista janota fyysisiä kokemuksia ja virikkeitä kaikille aisteilleen. Siinä missä introvertin havannoimisen (Si) omaavat ovat itseriittoisempia ja pärjäävät esimerkiksi meditaatiolla, kaipaavat SP-tyypit voimakkaampia ärsykkeitä ja niiden puuttuessa voivat käyttää huumeita. Holmes kammosi arjen harmautta ja rutiineja, mitkä taas eivät tuota ongelmaa jos olet INTP; päinvastoin, he suorastaan tarvitsevat tasaisuutta omistautuakseen teorioilleen.

Holmes oli lisäksi kinesteetisesti lahjakas, mikä käy jälleen yksiin Se-funktion kanssa. INTJ sekä varsinkin INTP ovat todennäköisemmin hieman kömpelöitä vartaloidensa kanssa.

Ja jos ISTP- ja INTP-tyyppejä kuitenkin jokin asia vielä yhdistää, niin heikoin funktio. Molemmilla on ekstrovertti tunteellisuus viimeisenä, mikä useimmiten merkitse kylmyyttä ja tunne-elämän alkeellisuutta. He voivat ajoittain olla sympaattisia ja huomaavaisiakin, mutta vain harvoin. Tämä oli totta Holmesista, jota ei juuri kiinnostanut muiden tunteet mutta joka aika ajoin kykeni jopa tahdikkuuteen. Rahtuaakaan sentimentaalisuutta hänessä ei tietenkään ollut.

Sherlock Holmes on siis päivänselvä ISTP.

MOT.