sunnuntai 19. heinäkuuta 2015

2. Sarastus-artikkelini

Rakenteiden lyhyt oppimäärä

Tämä kirjoitus on hieman muokattu versio kesäkuussa julkaisemastani blogiteksistäni. Se on hierarkioiden ja essentialistisen sukupuoliajattelun puolustus. Haluaisin tässä silti tähdentää sitä, että ymmärrän niissä piilevät ristiriidat. Niin sanottu traditionaalinen järjestys voi muuttua irvikuvakseen, se voi muuttua silkaksi pahuudeksi. En hyväksy kuitenkaan tällaista "potentiaalin argumenttia" sille, että individualismi olisi olemuksellisesti parempi vaihtoehto. Me tarvitsemme sitä, mutta jo sukupuoliroolien ikiaikaisuus on vahva argumentti sille, ettei niitä voi pois heittää. Kivuttomin vaihtoehto olisi hyväksyä ristiriitaisuus: me olemme yksilöitä ja vapaita, mutta myös sidottuja kohtaloomme. Traditioissa piilee viisaus, joka ylittää yksilön ja yksittäisen sukupolven viisauden.

Ikuisuuskysymys on, kuinka luoda tiivis yhteisö, joka mahdollistaisi todellisen yksilöllisen potentiaalin toteutumisen. Liberaali latteus "tee mitä teet, kunhan muita ei vahingoiteta" on käytännössä yhteisön kuolemantuomio; jos ylhäältä asetettuja normeja ei ole, kaikki menevät sieltä missä rima on matalin. Ihmiset tarvitsevat kuria. Mutta liika on liikaa, äärimmäisiin yksityiskohtiin menevät normit muistuttavat pakkoneurootikon elämää; kaikki on reguloitua, minkäänlainen luovuus ei ole mahdollista (aina monimutkaisempien sääntöjen kehittely on toki omanlaistaan luovuutta, mutta, mutta).

Sukupuolirooli vs. yksilö.

Traditio vs. yksilö.

Yhteisö vs. yksilö.

Ei yksilöä ilman yhteisöä ja ei yhteisöä ilman yksilöitään. Ihminen ei ole mehiläinen, muttei hämähäkkikään. Ristiriita on sovittamaton, sitä ei voida tyhjentävästi ratkaista. Minulla ei ole varmoja vastauksia, olen pahoillani. En siis tarjoa tietoa, vain uskoa.

Tämä sitaatti tiivistää olennaisen:

Sèvres-Babylonen metroasemalla näin kummallisen seinäkirjoituksen. Siinä sanottiin: ‘Jumala halusi eriarvoisuutta, ei epäoikeudenmukaisuutta.’ Mietin, kuka mahtoi olla noin hyvin perillä Jumalan tarkoitusperistä?

-Michel Houellebecq, "Halujen taistelukenttä"

Ei kommentteja: