Käsillä on runkkareiden mieliaihe ja modernismin ydin: pornografia. Kaiken se paljastaa, siis kaikki on jo paljastettu. Esirippu on revennyt ja kaikkeinpyhin riisuttu verhostaan. Mysteeri on tuhottu, kaikki ovat jo nähneet kaiken. Mitä on enää jäljellä? Spiraalisyöksy tyhjyyteen, jossa pohja ei tule koskaan vastaan. Ei ole silloin mahdollista sanoa, kumpuaako halu minuudesta vai minuus halusta. Kummin päin vain, himo hallitsee.
Toteamalla arkipäivän pornoistumisen, totean itsestäänselvyyden. Todellisuus jäljittelee pornoa, minkä voi nähdä mainonnasta elokuviin ja pukeutumisesta musiikkiin. Samalla kun seksuaalisuutta tuodaan julki entistä hyökkäävämmin, tehdään sen toteuttaminen entistä hankalammaksi. Ote Michel Houellebecqin kirjasta Mahdollinen Saari:
Haluja lietsotaan sietämättömyyteen saakka ja sitten tehdään niiden toteuttaminen yhä mahdottomammaksi; se oli ainoa periaate, jolle länsimainen yhteiskunta perustui.
Halu herätetään ja sen kohde viedään pois. Porno ja moraalifeminismi lyövät kättä. Ensin mainittu tuo yksityisen julkiseen ja viimeksi mainittu julkisen yksityiseen. Porno näyttää sen, mikä aiemmin kuului makuukammariin. Feminismi tuo samaan paikkaan tukahduttavan moralismin, jossa miehen on kysyttävä naiselta sanallinen lupa. Porno on tehnyt seksistä kulutustavaraa, feminismi harrastuksen. Kuin seksi ei liittyisikään lisääntymiseen. Kuin seksi ei olisi mysteeri, jossa suostumuksen kaltainen asia ilmaistaan useimmiten sanojen ulkopuolella.
Naisellisen seksuaalisuuden ala laajenee samalla kun miehisen seksuaalisuuden ala kapenee. Lutkamarssit ja aina vain paljastavampi pukeutuminen ovat kutstu, joka on samanaikaisesti lähestymiskielto; varo sanojasi tai syyllistyt häirintään. Katsoa saa, paitsi ettei saa. Ymmärrän yhä paremmin muslimeja, jotka ratkaisivat ongelman säkittämällä naiset. Samaan tapaan kuin kutsumaton käsi naisen hosuissa on tunkeilevaa, on naisellinen alastomuus tunkeilevaa. Se hyökkää aisteja vastaan, kuten hien löyhkä tai liian voimakas parfyymi. Jos miehisen käytöksen mittari on pidättäytyä rivoista puheista, olisi naisellisen käytöksen mittari pukeutua säädyllisesti. Ratkaisun ei onneksi tarvitse olla säkittäminen, sillä länsimaissa on arvostettu kohtuutta. Paljastaa voi, muttei liikaa.
Menemättä sen enempää nykyhetken sisäisiin ristiriitaisuuksiin, olisi kai jo aika puhua pornosta itsestäänkin. Ilmiö ei sinällään ole uusi, miehet ovat tuhertaneet pillukuvia jo aikojen alusta. Roomassa pornoa painettiin mosaiikkiin ja ylhäisö katsoi, kun orjat rynkyttivät toisiaan. Paitsi, että ihmiset tykkäävät nussia, he tykkäävät katsella nussimista. On kuitenkin mahdollista, että voyerismi on ensisijaisesti miehinen erikoisuus. Miehinen seksuaalisuus on ulospäin suuntautuvaa, se tarvitsee objektin. Nainen kokee saman omassa kuplassaan, itseriittoisena subjektina. Visuaalisena viihdykkeenä porno sopii miehille, siinä missä naisille se on joko tarpeetonta tai vaatisi erilaisen tyylin.
Nykyajassa ainutlaatuista ei siis ole pornon olemassaolo, vaan sen saatavuus. Tekniikan ansiosta sitä voi katsella missä vain ja milloin vain. Sitä kulutetaan, siis nimenomaan kulutetaan tähtitieteellisissä määrissä. Maailman suurimmat sivustot hakukoneiden ja sosiaalisten medioiden ohella ovat pornosivuja. Ihmisluonteen tuntien tässä ei sinänsä ole mitään ihmeellistä, koska pilluhan se on aina mielessä. Mielenkiintoista vain on, että maailmassamme jo miljardit ihmiset ovat todistaneet rivouksia, jotka aiemmin olivat varattuna vain dekadentille yläluokalle. Porno itsessäänkin on muuttunut. Vuosikymmenien takaisista pin-up-tytöistä on siirrytty aina vain karkeampiin ja nöyryyttävämpiin akteihin, Bettie Page oli viatonta kaiken uuden rinnalla. Nyt voi tulla jokainen perversio tyydytetyksi, sairaimmallekin löytyy jotain. Edelleen voimme sanoa, että ennen oli paremmin.
Pornosta ja sen koukuttavuudesta lienee sanottu muualla jo tarpeeksi. Se vääristää aivojen palkitsemisjärjestelmää, uudelleenohjelmoi radat. Tällä tavoin seksuaalisuus tehdään riippuvaiseksi pornosta, vaikka se ei olisi sitä alun perin ollutkaan. Kuinka tyydyttävää porno sitten lopulta on? Aika vitun, ei sitä muuten katsottaisi. Se operoi kuitenkin samalla logiikalla kuin huumeet. Se tuottaa hyvin lyhytaikaista, joskin intensiivistä nautintoa. Tuota nautintoa sitten koettaa toisintaa, mutta aina vain kasvavilla annoksilla tai rivommalla materiaalilla.
Pornon paradoksi on siinä, että lietsoessaan haluja se on samanaikaisesti epäesteettistä ja epäeroottista. Iso osa kaupallisista videoista on kaavamaisia, joissa toistetaan tietyt asennot ja kuvakulmat rituaalin lailla. Aitoa kiihottumista esiintyjissä voi havaita vain aniharvoin. Ehkä näistäkin syistä oma tapani katsoa pornoa saattoi olla hieman omalaatuinen. En ensinnäkään koskaan ajatellut sitä fantasiaa, jonka video yritti minulle tarjota. Video oli ainoastaan kuvallista materiaalia mielikuvitukselleni. Lisäksi tyypillisin tapani oli katsoa yksittäistä valokuvaa, kuunnella pornovideota taustalla ja näiden pohjalta syntetisoida fantasia päässäni. Vain tällä tavoin mukaan saattoi saada estetiikkaa ja erotiikkaa. Kiihottavimmat fantasiat olivat aina omiani ja porno toimi lisukkeena.
Oma pornon katselun historiani menee jo kymmenen vuoden taakse. Alkujaan se oli eräänlaista tuurijuoppoutta, satunnaista katselua tietynlaisen himon iskiessä. Yliopistoaikoina se saattoi olla päivittäistä, rutiininomaista katselua uudesta tottumuksesta. Vaikea sanoa pääsinkö varsinaisen addiktion tasolle koskaan, sillä toisinaan pidin pidempiäkin taukoja. Mutta enemmän tai vähemmän säännöllistä katseluni oli. Viime vuosina aloin kyseenalaistaa tapaani ja aloin harkita lopettamista. Katumus kasvoi, mutta tapa jatkui. Se muuttui jälleen tuurijuoppouden kaltaiseksi. Saatoin mennä kuukauden tai parikin ilman, kunnes ratkesin viikon kestävään putkeen. Tämä tapahtui taas vastikään, kun puolentoista kuukauden tauon jälkeen vedin edelliset kaksi viikkoa hanskaan pornon tahdistamana. Totesin, että nyt saa riittää. Olen venkoillut päätöksen kanssa jo vuosia. Olen hokenut itselleni toistamiseen "ei vielä" ja koettanut kehitellä kohtuukäyttöä tai muita sopivia rajoja. Tässä asiassa ei kuitenkaan voi tehdä kompromisseja. Porno on syntiä, se on lopetettava. Muutama päivä sitten tein tuon päätöksen, en enää katso pornoa. Kiusaus tulee epäilemättä olemaan suuri ja lähes varmuudella lankean jossakin kohtaa. Oleellista kuitenkin on, että päätös on nyt tehty. En voi enää venkoilla, enkä rationalisoida. Jos lankean, minun tulee katua ja yrittää uudelleen. Se on loppu nyt.
Porno ei ole ainoastaan rumaa vaan väärin. Se turmelee pyhää. Se ei turmele vain seksiä vaan myös esiintyjänsä. Joista puheen ollen, moniko kärsii tai on kärsinyt vakavista ongelmista? Alalla sikiää jos jonkinnäköisiä mielenterveysngelmia ja ryvetään huumeissa. Tuntuu, että koko teollisuus perustuu viime kädessä hyväksikäytölle. Kun selaa suurimpia sivuja, törmää hämäräänkin materialiin. Esimerkiksi joistakin amatöörivideoista on mahdotonta sanoa, onko esiintyjä alaikäinen vai hyvin nuoren näköinen vain. Moderointi näyttää löyhältä, mikä vahvistaa epäilyn etteivät ylläpitäjät välitä sivujensa sisällöstä. Pääasia on vain tehdä rahaa. Sivustot itsessäänkin ovat rumia ja luotaantyöntävän näköisiä, ne löyhkäävät synniltä. Mainokset ja bannerit hyökkäävät silmille ja sivustot ovat kuin miinakenttä, jossa saa varoa mitä klikkaa.
On kuitenkin sanottava, että jo nyt on vähän ikävä. Vaikka porno voidaan tuomita, niin parhaimmillaan siitä on löytänyt aidosti eroottisia, jopa kauniita hetkiä. Joissain amatöörivideoissa esiintyjillä on hauskaakin. Eräässä videossa he vuoroin huohottivat ja nauroivat, ja lopussa miehen lauetessa nainen repesi käkättämään. Ettekä usko kuinka vaikeaa oli löytää oikealta kuulostavia videoita. Liian usein miehet ääntelivät idioottien lailla ja naiset vain huusivat, ei sellaisessa ole tippaakaan erotiikkaa. Vaan hyvältä kuulostavat videot olivat täyttä kultaa. Kun naisella oli oikea nuotti voihkimisessaan, se oli parasta mitä tiesin. Tästä syystä en voinut sietää japanilaisia videoita, joissa naiset vikisevät kuin pienet eläimet.
Mitä seuraavaksi? Houkutuksia ja kiusauksia, vaikeita aikoja. Eroottisia kuvia en sinällään aio itseltäni kieltää, pehmokuvat menettelevät siinä missä maalaukset alastomista naisista. Viimeinen asia mitä nimittäin tahdon olla, on puritaani. Pahimmillani olen juuri sitä, eikä minulla ole aikomustakan palata varhaisen teini-ikäni seksuaalineuroottiseen aikaan. Yksi ongelma kuitenkin pysyy, sillä olen runkkareiden ruhtinas. Kristillinen etiikka sanoo tästä tavasta selvät sanansa: se on syntiä. Tästä ovat niin Raamattu kuin traditio yhtä mieltä. Se ei ole suuri synti, eikä siitä siksi juuri puhuta (toisin kuin sekularistit kuvittelevat). Mutta synti se on pienikin synti ja jokaista on kaduttava. Tilanne on kuitenkin se, että runkkaamista en voi lopettaa, en vielä. Jos yrittäisin, tulisin hulluksi. Etenen siis yksi askel kerrallaan ja ajan saatossa yritän luopua tästäkin tavastani. Helppoa se ei tule olemaan, olen himojeni riivaama. Vitun Jeesus Kristus, miksei elämä ole helpompaa!
Mitä kuitenkin pornoon tulee, suosittelen muille samaa. Lopettakaa se, lopettakaa viipymättä. Porno on rumaa ja pornoteollisuus pahasta. Se elää kilkkauksista ja jokainen klikkauksesi edesauttaa asiaa. Älä klikkaa, lopeta tykkänään. Lopettaminen on vaikeaa, mutta se on miehinen velvollisuutesi.
Stop watching porn.
Thulen poika katsoo sinua ja velvoittaa sinua. Sanotaan se siis uudelleen:
Stop watching porn.
Sama useilla kielillä.
Vieläkö mietit? Älä mieti, lopeta.
STOP.
