tiistai 29. maaliskuuta 2016
maanantai 28. maaliskuuta 2016
OH GOD!!
Dedderz - Souls on Ice (feat. Python Blue)
Nyt löytyi niin järkyttävän hyvä kappale, että vapisen innostuksesta. Vapisen ja hikoan, en voi mennä nukkumaan. Kohta tunnin olen tätä kuunnellut repeatilla, oh God...
Demons on the run, Angels fall
Paint the shadows on the wall, light the corner of your eyes
Don't let them touch you, people of the night
Freezing reach, my soul is under assault
Don't turn off the lights! DON'T TURN OFF THE LIGHTS!
OH MY GOD!!
sunnuntai 27. maaliskuuta 2016
Pääsiäissaarna
Lukeaa Antti Nylénin erinomainen saarna, jossa hän laukoo muutamia totuuksia.
Tänä pääsiäisenä kaupat ovat Suomessa ensimmäistä kertaa auki koko sen suuren draaman ajan, joka kertoo elämämme rajoista, kuolemasta, kosmisesta yksinäisyydestä ja hylätyksi tulemisesta, mutta myös siitä, ettei se ole ainoa eikä lopullinen totuus. Sen lisäksi ja jälkeen on jotakin. Hauta ei ole elämän voittaja. Jokainen hauta on kolmantena päivänä tyhjä.
...
Onko toivoa? Aina tätä kysellään. Toivo ei ole asiantuntija-aihe. Se ei ole tietoa eikä ennuste, vaan hyve, henkisen työn ja vaivan, kääntymyksen tulos.
Let's all wave lightsabers and dance to disco.
Tänä pääsiäisenä kaupat ovat Suomessa ensimmäistä kertaa auki koko sen suuren draaman ajan, joka kertoo elämämme rajoista, kuolemasta, kosmisesta yksinäisyydestä ja hylätyksi tulemisesta, mutta myös siitä, ettei se ole ainoa eikä lopullinen totuus. Sen lisäksi ja jälkeen on jotakin. Hauta ei ole elämän voittaja. Jokainen hauta on kolmantena päivänä tyhjä.
...
Onko toivoa? Aina tätä kysellään. Toivo ei ole asiantuntija-aihe. Se ei ole tietoa eikä ennuste, vaan hyve, henkisen työn ja vaivan, kääntymyksen tulos.
Let's all wave lightsabers and dance to disco.
perjantai 25. maaliskuuta 2016
Hellzone blood revolution
Sonic Mayhem - Futureland
After three world wars, horrors long forgotten, dead remnants of Totenkopf Division raises to claim the earth. Weapons are useless, resistance is futile. But there is one man, living in exile at the farout rim of galaxy. Will he answer the call of his own kind? Will he forgive us, our only hope.
Clock is ticking as the SS-battledroids prepare for the final onslaught against the last fortress of humankind...
torstai 24. maaliskuuta 2016
From the battlefields of 2nd Vietnam War
Red Marker - DMC 12 Gauge
"It's 30 years later and the ghosts of the cold war return. The toxic swamps of Florida become the battleground for the 2nd Vietnam War. The Government's only choice is to thaw out the man they put in Cryo-prison for a crime he didn't commit. Not only must he contend with the blood thirsty and dangerous Cyber-Cong; but Mutated Backwoods Cannibal Hillbillies, Overgrown Gators, and a Rouge US Military outfit lead by a man who he treated like his own son. This time War just got personal...
After a thousand adventures, it all comes near to a finale: armed with only a MI8 double barrel boltgun-autoblaster, colonel Bruce Norris confronts the ugly herds of red Cyber-Cong. It's the moment of last stand, fight for life and death...who sees the dawn over the barren swamps of Florida?"
Varjotanssia
Tästä kappaleesta ja videosta tulen aina hyvälle mielelle. Tykkään tanssia ja vielä enemmän tykkään katsella tanssia. Sorjan neidon viehkeät liikkeet ja kasvot tuovat mieleen haltian. Kaunista, kaunista, kaunista.
PS. On muuten kaunis peppu kans. Kosketeltavan kaunis.
PPS. Kuunneltuani tätä kappaletta puoletta tuntia putkeen, en edelleenkään väsy ihailemasta tuota vartaloa. Ei kenties suosikkityyppiäni, mutta herkullisen timmi.
Ja se energia, mitä tuossa tanssissa ja musiikissa on...jos elämäniloa voisi kuvin havainnollistaa, se olisi jotain tällaista.
torstai 17. maaliskuuta 2016
Ihmisiä juna-asemalla
Tässä onkin tainnut kulua pisin tauko blogini
päivittämisessä tähän mennessä, eli kaksi viikkoa. On tullut eteen eräitä oikean
elämän asioita, jotka ovat vaatineet huomiota. Kirjoittamiselle ei ole oikein riittänyt motivaatiota. Tai no, kirjoitan jotain lähes aina,
mutta olen saanut aikaiseksi vain fragmentaarisia pätkiä. Hihassa olisi
kaikenlaista sanottavaa kirjoitettavaksi…
Okei, tunnustan, ei vain oikea elämä ole vaatinut huomiota.
Tein jokin aika sitten jotain poikkeuksellista ja ostin uuden pelin: Crusader
Kings II:n. Jo tämän strategiaklikkailun opettelemiseen olen sinänsä joutunut
uhraamaan paljon aikaa, sillä mekaniikat ovat varsin mutkikkaat. Mutta varsin
koukuttavaa tämä on, kun vain sisälle pääsee. Tehtävänä on siis ohjata aatelisdynastiaa
keskiajan Euroopassa ja päämäärät saa päättää ihan itse. Voit tavoitella
vaikkapa Pyhän Saksalais-Roomalaisen Keisarikunnan kruunua tai elellä
hiljaiselämää rajakreivinä ja keskittyä perhe-elämään; tässä mielessä CK2
yhdistää rooli- ja strategiapelit. Melkoiseksi aikasyöpöksi tämä on
muodostunut, mutta sellaista se on aina innostuessani jostain.
…
Viime viikolla lähdin kotikonnuille asioimaan ja tapani
mukaan otin junan alleni. Erään pienen paikkakunnan asemalla, joka toimi
välipysäkkinä, nousin uuteen vaunuun. Ennen kuin ehdin siihen kavuta, pölähti
sieltä ulos kaksi stereotyyppisintä perähikiän junttia, mitä osaan kuvitella: kaljamahainen
karjalalippismies rööki huulessaan sekä risupartainen, luihu resupekka. He
olivat kuin mistäkin suvaitsevaisten stereotypiasta sisäsiittoisine kasvonpiirteineen.
Välitön ajatukseni oli, että tässä on kaksi miestä kaikkien hierarkioiden pohjamudista.
Näistä kavereista eivät piittaa maamme asioista päättävät isot pamput ja
johtajaurokset, syrjäkylien kundit ovat sellaisille ilmaa. Feministit näkevät
heidät taas uhrihierarkioiden pohjalla, koska he eivät ole värillisiä, homoja
eivätkä vammaisia. Vasemmistohumanisti sylkee heidän suuntaansa, rasistejakin
kun moiset juntit varmaan ovat. Heillä ei ole valtaa sen missään muodossa, muttei
myöskään uhristatusta, joka on vain toiseuden edustajille varattuna. Ei rahaa,
ei naista, ei terveyttä, ja vitutus on kova. He ovat halveksituista
halveksituimpia.
En tiedä ovatko he uhreja vai itse asiansa sotkeneet. En
ajattele ihmisiä automaattisesti tahdottomina objekteina, vaikka olisivat silminnähden
huonossa asemassa. Jos en tunne heidän tarinaansa, en tiedä miten he ovat
tilanteeseensa päätyneet. Totean edellä siis vain sen, miten asiat ovat: heillä
ei ole vallan hippuakaan, mutta samalla kaikki valta. Ovathan he valkoisia
miehiä. Näin siis, jos uskomme vallitsevaa hegemoniaa. Joku sääty-yhteiskunta
olikin kovin rehellinen tähän modernin ajan sukupuolikastiin verrattuna. Kellään
ei näet ollut otsaa väittää, että torpparilla olisi ollut valtaa yhtään
mihinkään. Torppari itse ymmärsi tämän ja maanomistaja ymmärsi tämän. Niin
huono kuin heidän asemansa olinkin, ei kukaan kuitenkaan tullut vaatimaan
kaupanpäällisiksi heiltä anteeksipyyntöä olemassaolostaan. Sillä juuri sitä feministi
haluaa mieheltä, oli mies millainen puliveivari tahansa. Ei riitä, että ryömii
mudassa. On lisäksi muistettava katumus perisynnistään eli miehisestä
etuoikeudestaan. Ja kun ehdit jo naisen lepyttää, ripittäytymistä tulee kaiken jälkeen vaatimaan vielä neekeri.
keskiviikko 2. maaliskuuta 2016
Propagandatiedote
Kirjakustantamo Kiuas aloittaa toimintansa:
Kiuas on läheisessä yhteistyössä Sarastuksen kanssa ja sen henkilökunnan muodostavat lehdestä tutut Timo Hännikäinen, Jarno Alander ja Jarkko Pesonen. Kustantamo on erikoistunut yhteiskunnalliseen ja filosofiseen kirjallisuuteen ja sen julkaisuohjelmaan kuuluu niin kotimaista kuin käännettyä tieto- ja kaunokirjallisuutta. Kiuas ei edusta mitään puoluetta, järjestöä tai tarkoin määriteltyä ideologiaa, mutta antaa väylän näkökulmille jotka usein jäävät vähälle huomiolle valtavirtaisessa keskustelussa. Sen tarkoituksena on tarjota sielunravintoa ja pohdinnan aihetta niille, jotka visioivat nykyisestä poikkeavaa maailmaa mutteivät tiedä millainen se tarkalleen olisi.
Kiukaan uumenista on jo höyryävää lopputuotetta ilmestynyt, nimittäin Sarastus-lehden kolmen ensimmäisen vuoden keskeisimpiä kirjoituksia yksissä kansissa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)