Silta jatkuu

Autistipoliisi Saga Noren seikkailee taas! Tätä olenkin odottanut, viime kaudesta on jo kaksi vuotta. En ihmettlee sarjan suosiota; yhdessä paketissa hyviä hahmoja, hyvä juoni ja pohjoismaista synkistelyä. Väitän nimittäin, ettei vastaavaa tunnelmaa osata luoda muualla. Tämä maantiede ei voi olla jättäättä jälkeään ihmisiin. Hyvänä vertailukohtana voi mainita jonkin italialaisen poliisiarjan, josta satuin näkemään yhden jakson. Meininki oli varsin kepeää, sanoisinko kevyttä. Ei siinä mitään, on sellaisessakin puolensa. Silta-sarjasssa nipottamista löytyy lähinnä haaleasta värimaailmasta, jolla tarpeettomasti alleviivataan tunnelmaa. Itse pidän värikylläisyydestä.

Pääosan esittäjä, Sofia Helin on myös varsin kaunis. Aika arkipäiväisen näköinen, mutta pidän kuosista.

Sopimukset ovat vessapaperia

Oikeusoppineet: Suomen turha pullistella Ruotsille turvapaikka-asioissa

Yleisimpiä argumentteja sille, miksi muukalaisia tulisi laskea sisään, on "kansainväliset sitoumukset & sopimukset". Niillä muistetaan aina pyyhkiä naamaa, jos nousee vastaääni. Niillä päättäjämme perustelevat kyvyttömyytensä, koska heidän kätensähän ovat sidottuja. Me olemme ja meidän tulee pysyä voimattomina, koska asia on korkeammassa kädesssä. Sopimuksista on pidettävä kiinni tai kohtaamme jumalaisen rangaistuksen. Tai hetkinen.

Artikkelista selviääkin, että sopimukset kuten Dublin-asetus ovat vain osa laajempaa kokonaisuutta. Ihmisoikeudet ovat tärkein asia, joten sopimuksia ei saa tulkita liian jyrkästi (lue: jos suvaitsevainen ei pidä sopimuksen tulkinnasta, sopimus ei päde). No, jos sopimus on miten vain tulkittavissa, miksei suljeta rajoja? Koska sopimus velvoittaa meitä (lue: jos rasisti pitää sopimusta toimimattomana, sopimusta pitää noudattaa sanatarkasti). Seuraa ehkä parhain tulkinta koskaan: Dublin-asetus velvoittaa käsittelemään turvapaikanhakemukset ensimmäisessä EU-maassa, jonne saavutaan. Mutta koska näitä Suomeen saapuneita ei ole rekisteröity, velvollisuus jääkin meille. Saksa ja Ruotsi ovat olleet vain kauttakulkumaita, joten tulijoita ei voida palauttaa. Muukalaiset eivät kuulemma tahdo hakea turvapaikkaa juuri noista maista, aivan kuin sillä olisi sopimuksen puitteissa mitään väliä. Mutta mikäli Suomi tyhmyyttään turvapaikkahakemukset käsittelee, teknisesti ottaen vastuu siirtyy meille. Saksa dumppaa roskaväkensä Ruotsiin ja Ruotsi edelleen Suomeen, koska he tietävät meidän hyväuskoisina käsittelevän hakemukset. Ja nämä YLE:n haastattelemat oikeusoppineet pitävät tällaista härskiä toimintaa moitteettomana. Sen lisäksi, ettei heitä haittaa Suomen kyykyttäminen, he myös suoraan valehtelevat:

Ruotsiinkin saapuu suuria ihmismääriä. Jos ihminen ei halua olla siellä yhteydessä sikäläisiin viranomaisiin, hän voi jatkaa matkaansa Suomeen helposti kenenkään siihen puuttumatta.

Paitsi, että muukalaiset ovat olleet yhteydessä viranomaisiin. Ruotsalaiset poliisit lastaavat heidät junavaunuihinsa, joilla nämä sitten saapuvat meille. Ruotsi siis aivan tietoisesti sysää vastuun meille, koska he tietävät etteivät kykene eivätkä halua ottaa roskaväkeä yhtään enempää.

Tosiasia on se, ettei ketään enää kiinnosta nämä sopimukset. Dublin-asetusta rikotaan sallimalla muukalaisten kauttakulku, vaikka juuri tällaista EU-maasta toiseen siirtymistä pykälillä pyrittiin välttämään. Kukaan maa ei halua vastuuta ja siksi paska tungetaan sille hyväuskoiselle, jonka tiedetään olevan kiltti oppilas. Suomi saa pikavoiton käsiinsä ja samalla edessämme heilutellaan asetuksia. Suvaitsevaisto siunaa kaiken; Dublin-asetusta voidaan rikkoa, koska ihmisoikeudet ovat etusijalla. Niinpä Saksan ja Ruotsin toiminnassa ei ole moitittavaa, koska juuri Suomeen pääseminen on ihmisoikeus. Asetus on voimassa ja se ei ole, sitä voidaan rikkoa mutta Suomi ei saa sitä rikkoa.

Mitä uskottavuutta tällä touhulla enää on? Suvaitsevaisto vetoaa kansainvälisiin sopimuksiin muistuttaakseen, että kätemme ovat sidotut. Kun me mainitsemme olevamme sinisilmäinen loppusijoituspaikka, sopimusta ei saakaan tulkita liian ahtaasti (lue: sopimus tulee sivuuttaa). Argumenteilla on arvoa vain sitä kautta, miten saadaan siunattua mahdollisimman suurten muukalaismäärien ottaminen. En moiti suvakkeja sinänsä siitä, etteivät he tahdo lakeja noudattaa. Siinä ei nimittäin ole mitään pahaa, jos laki todella on huono. Ne voivat olla sitä ja siksi muutettavissa. He pitävät lakia huonona, jos se on ristiriidassa "ihmisoikeuksien" kanssa (lainausmerkit siksi, koska termin sisältö on mielivaltainen). Itse olen valmis tunkemaan byrokraattien hanuriin koko EU-jäsenyyden sitoumuksineen. Tämä sen tähden, että voisimme voimakeinoin padota rajamme ja ajaa muukalaiset pois alueeltamme. Dublin-asetus on osoittautunut riittämättömäksi katastrofin hoidossa; se, että sitä voidaan porsaanreikien tai silkan piittaamattomuuden turvin rikkoa, ei anna sille legitimiteettiä. Tokihan eri maat voisivat yksinkertaisesti kieltäytyä käsittelemästä hakemuksia ja pallotella muukalaisia, mikä kuitenkin olisi sietämätöntä niin muukalaisille kuin meillekin. Helpointa olisi hätätila-asetuksen kautta tukkia EU:n ulkorajat ja seuraavaksi keskittyä tämän valtaisan muukalaisjoukon käsittelemiseen ja pikaiseen palauttamiseen.

Edellisessä kappaleessa esittämäni toive on luonnollisesti utopiaa. Ei ole yhteistä ja yhtenäistä Eurooppaa, kaikki vetävät ristiin. EU:lla ei siksi ole eikä tule olemaan yhtenäistä linjaa invaasion suhteen, mikä jättää vastuun viime kädessä yksittäisten jäsenmaiden harteille. Niinpä itsestään piittaavien maiden olisi seurattava Unkarin tietä ja sanottava jyrkkä "ei". Vastalauseita ja ehkä pakotteitakin tulisi, mutta ne on kestettävä. Niin sanottu imago ei merkitse mitään, jos panoksena on maan eheys. Länsi-Euroopan maat ovat päättäneet yhdessä hypätä kaivoon, mihin Suomen ei tarvitse perässä seurata.



EDIT 28.9.2015.

Luettuani sopimuksen pykäliä, täytyy oikaista eräs asia (pitäisi lukea alkuperäislähteet itse, eikä luottaa yksinomaan toisen käden tietoihin. Perhana). Dublin-sopimusta ei tarkalleen ottaen rikota, sitä venytetään. Olennainen on tämä pykälä:

Jollei hakemuksen käsittelystä vastuussa olevaa jäsenvaltiota voida määrittää tässä asetuksessa lueteltujen perusteiden mukaisesti, käsittelystä vastaa ensimmäinen jäsenvaltio, jossa kansainvälistä suojelua koskeva hakemus on jätetty.

Koska EU-maat eivät käsittele muukalaisia mitenkään, eikä vastuuvaltioita kyetä määrittämään, on aivan mahdollista ja jäsenvaltioille helpointa antaa heidän jatkaa matkaansa. Tämä on täysin ymmärrettävää, eihän kukaan muukalaisia halua. Siksi Suomi, johon porukkaa Ruotsista lappaa ja jonne hakemuksia jätetään, on pykälien mukaan velvollinen käsittelemään heidät. Suomi voisi vaatia Ruotsia tai Saksaa käsittelemään hakemukset, mutta heidän vastuutaan ei kyetä todistamaan. Maissa ei nimittäin ole rekisteröity tulijoita, eivätkä niiden viranomaiset ole edes velvollisia tekemään sitä. JA kaiken lisäsksi tulijat saapuivat ensinnä Välimeren maihin, mikä mutkistaa tilannetta.

Pitäisi olla nyt jo selvää, ettei Dublin-menettelyä ole mitoitettu nykyiseen tilanteeseen. Ja jos Dublin-menettely tulijoiden palautusehtojen osalta toimisikin, kasaisi se aivan mahdottoman paineen tietyille valtioille. Mutta se ei toimi, koska se ei tällaisten tulijamäärien puitteissa voi toimia. Tätä useat maat käyttävät hyväkseen sysätäkseen muukalaiset eteenpäin. Suomi voi valita, alistuuko se tähän. Ruotsikin voisi valita, lähettääkö tulijat eteenpäin vai postimerkki takapuolessa sinne mistä alun perin tulivatkin. 

Sopimukset ovat jätepaperia, mikä edelleen pätee.

Hyviä uutisia pakolaisrintamalta

Irakilaiset varoittavat toisiaan somessa: Älkää tulko tänne, täällä on kauheaa.

Hyvästi, emme jää kaipaamaan.

EDIT. Tämä sitaatti on valaiseva eräältä kannalta:

Unohtakaa puheet oleskeluluvista. Jos on Turkissa niin pysyköön siellä tai palatkoon Irakiin. Jääkää kotimaahan, tarkoitti se sitten kuolemaa tai elämää, haavoittumista... Ainakin olette kotimaassa, hän vetoaa. 

"Ainakin olette kotimaassa." Tässä näkyy, kuinka ihmisille on merkitystä muullakin kuin elintasolla. Tätä emme me länsimaiden ihmiset aina hahmota; projisoimme kolmannen maailman ihmisiin oman mukavuudenhalumme ja uskomme heidän viihtyvän pehmustetussa nihilismissämme. Kun tulijat osoittavatkin halveksuntaa elämäntapaamme ja liberaaleja arvoja kohtaan, emme kerta kaikkiaan käsitä sitä. Jotkut eivät suostu ymmärtämään sitä seikkaa, etteivät arvomme ole millään tasolla universaaleja. Kaikki eivät demokratiaa tai mukavuuksia tahdo, vaan arvostavat verta, hikeä ja kyyneleitä.

Reasons to live

Right through midnight till the Red Queen's daylight

Spirits brawl and demons run while

The Darkriders parade

Aikaindeksistä 0:57 eteenpäin, siinä kaikki. Pyhällä hengellä voi elää.

Muumeilta elämää oppia vois

Muumilaakson idylli on ihanteellinen kyläyhteisö, pieni utopia. Sen asukkaat ovat monenkirjavaa joukkoa, jotka eivät kenties pidä toistensa omituisuuksista, mutta tulevat niiden kanssa toimeen. He eivät sekaannu toistensa asioihin, kaikki kukat saavat kukkia. Ainoaa poliisia ei kiinnosta edes Nuuskamuikun kaltainen kiertolainen, joka omalla laillaan on osa laakson asujaimistoa. Muumilaakson järjestys on orgaanista, sillä kenenkään ei tarvitse kontrolloida sitä; asiat järjestyvät kyllä omalla painollaan.

Asiassa on kuitenkin pieni mutta: järjestys säilyy, koska kaikki on ennustettavaa. Omituisimmatkaan laakson asukkaista eivät kykene sellaisiin tempauksiin, jotka toden teolla voisivat laakson elämää vaarantaa. Haisuli on kyllä pahantekijä, mutta harmiton kokonaisuuden kannalta; hän on riesa, jota siedetään. Hän on kuin romanivähemmistömme, jonka olemassaolon pitkin hampain hyväksymme. Isoimmat uhat tulevat siis selvästi ulkopuolelta: mörkö, kullankaivajat, kuumien lähteiden etsijät ja ketkä milloinkin. Yleensähän muumit ovat hyväntahtoisia ja uteliaita muukalaisia kohtaan. He ovat vieraanvaraisia ja muumitaloon ovat tervetulleita niin matkamiehet kuin pakolaiset. Mutta heidänkin vieraanvaraisuudella on rajansa. Vieras tai kaksi silloin tällöin ei pahaa tee, ehkei kymmenenkään tiukassa paikassa. Vaan entäs, jos tulee yhdestoista?

Muumit ymmärtävät, että rajansa kaikella. Yhtä mielellään kuin he toivottavat vieraat tervetulleeksi, he myös hyvästelevät heidät matkoihinsa. He ovat äärimmäisyyksiin asti suojelunhaluisia laaksoaan kohtaan ja tahtovat säilyttää sen ainutlaatuisen harmonian. He ovat näet ymmärtäneet jotain olennaista: harmonia säilyy vain niin kauan, kuin systeemi on ennustettava. Ja ennustettavuus säilyy, jos vakiot eli asukkaat pysyvät samoina. Kaikki muukalaiset ovat tuntemattomia tekijöitä, eivätkä muumit sellaisia kaipaa. He hyväksyvät Haisulin, mutta entäs jos hänenkaltaisiaan tulee kaksikymmentä lisää? Rikollisuus riistäytyisi käsistä. Entä jos Mörkö muuttaa pysyvästi laaksoon asumaan? Luonto kuolisi ja asukkaat muuttaisivat pois. Metsän noitaa konnuuksineen siedetään, mutta kymmenen noitaa muuttaisi laakson magian sotatantereeksi. Uudisasukkaita eivät muumit myöskään kaipaa; he olivatkin kaukaa viisaita karkottaessaan kuumien lähteiden etsijät ulos laaksosta. Mutta jos uudisasukasvirta kerran käynnistyisi, olisi se laakson loppu. Lakeja ei ole laaksossa tarvittu, mutta laakson kaupungistuessa niihin hukuttaisiin; yhtäkkiä olisi joka soppi kieltotauluja täynnä ja Nuuskamuikkunen vangittuna irtolaisuudesta. Olisi vain ajan kysymys, milloin muumitalo purettaisiin rakennussääntöjen vastaisena. Niiskun laboratorio hävitettäisiin, sillä eihän hänellä olisi koulutusta taikka lupakirjoja kemikaalien säilytykseen. Nipsu, jota on laakson patologisena laiskurina siedetty, heitettäisiin velkavankeuteen. Pikku Myy suljettaisiin lastenkotiin.

Kuten näkyy, muumeilla on kaikki intressit suojella laaksoaan ulkopuolisilta. He pitävät vieraista ja matkamiehistä, mutta vain niin kauan kuin nämä eivät jää pysyvästi laaksoon. He suvaitsevat omia boheemejaan, mutta eivät kaipaa heitä lisää. Laakson poliisiin saattaa iskeä ajoittainen virkainto, mutta se olisi harmiton asia kaikkialla läsnä olevan Stasin rinnalla. Nuuskamuikkunen kalastaa ilman lupaa ja kenties tekee tarpeensakin jokeen, mikä olisi kuitenkin laaksoa saastuttavan kultakaivoksen rinnalla pieni paha. Haisuli saa joskus oikeasti vaarallisia ideoita, mutta ainakaan hänellä ei ole jengiä takanaan, sillä joukossa tyhmyys tiivistyy. Nipsu on laiskuri, mutta ainoa laatuaan. Ovia ei lukita tasan siksi, että muihin asukkaisiin luotetaan. Ei tällaista herkkää tasapainoa sovi sörkkiä.

Muumeilta löydämme ulkopoliittisen linjamme: olisi syytä olla yhtä suojelevaisia omaamme kohtaan, kuin he ovat. Asenteessaan ulkopuolisiin ovat muumit täydellinen sekoitus hyväntahoisuutta ja epäluuloa. He ovat valmiit kestitsemään, mutta eivät elättämään. He ovat leppoisia ja samalla äärimmäisen jyrkkiä. Muumilaakso näyttää miniatyyrikoossa, millaista on kansakunnan elämä itsessään ja suhteessa muihin; aina ovat ”me”, jotka tahtovat vaalia omaansa. Ja sitten ovat ”ne”, jotka eivät tavalla tai toisella sovi kuvaan.

PS. Minulla on DosBox ja Master of orion II. Eli pian valloitan galaksin, vaviskaa herrarodun edessä. Fear before the wrath of the tyrant!

The line must be drawn here!

...this far no further!

Muukalaisinvaasion resepti

Mediaoffensiivi kiihtyy, ja kollektiivinen skitsofrenia on iskenyt ykkösen silmään. Suurimmat mediatalot ovat lopettaneet uutistensa kommentointimahdollisuuden, eli vetäneet paniikissa töpselin seinästä. Elämme mielenkiintoisia aikoja. Kun Jean Raspail kirjoitti 70-luvulla kirjan ”Le Camp des saints”, sen piti olla satiiri kolmannen maailman invaasiosta Eurooppaan. Tuo satiiri on muuttumassa todellisuudeksi; todellisuudeksi, joka kiihdyttää itseään päivä päivältä yhä suurempaan vimmaan.

Hyvien Ihmisten legioonat ja kasvava joukko tavallista kansaa ovat päätyneet ratkaisuun, että olemme menettäneet oikeutemme puolustaa itseämme invaasiolta. Tehdään nimittäin tämä vielä selväksi, jos se ei jo ole: kyse ei ole maahanmuutosta, ei siirtolaisuudesta. Tämä on invaasio, jollaisiin on perinteisesti reagoitu voimakeinoin. Ihmisiä ymmärrettävästi hämmentää, ettei maahantunkeutujilla ole aseita. Mutta asian luonne ei siitä muutu, elinpiirimme on uhattuna. Mitä meidän sitten pitäisi tehdä? Aion tässä eritellä ongelman ainesosia, jotka on julkisessa keskustelussa koettu erityisen olennaisiksi.

1) Invaasion syyt

Kyseessä on Lähi-idän ja Afrikan osalta monimutkainen ongelma, jonka juuria voisi jäljittää vaikka minne. Tässä palautan pääsyyt kolmeen seikkaan: 1) väestön liikakasvu 2) valtionhallinnon romahdus 3) Euroopan vetovoimatekijät. Kun Syyrian kokoisessa ja luonnonoloiltaan karussa maassa asuu yli 20 miljoonaa ihmistä, tulee ongelmia. Liikakasvu on yhteinen tekijä kaikille kolmannen maailman väestöille, ja niiden aiheuttama paine purkautuu maastamuuttona. Maapallon vähiin käyvät resurssit elättävät yhä suurempaa ihmispopulaatiota ja jossain vaiheessa tulevat kantokyvyn rajat vastaan; ensin paikallistasolla ja sitten globaalisti. Tällä hetkellä todistamme paikallistason romahduksia. Lisätään siis päälle verinen sisällissota, joka on repinyt Syyrian ja Libyan valtiot riekaleiksi, ja saamme ihmisvyöryn. Maiden infrastruktuurit ovat raunioina ja elinkeinojen harjoittaminen vaikeaa. Ihmiset eivät ikuisuuksiin jaksa pakolaisleireillä kärvistellä, vaan suuntaavat katseensa kohti vehreämpiä seutuja. Ja nuo seudut löytyvät - jos eivät tosiasiallisesti, niin ainakin heidän mielissään - Euroopasta. Vaikka täällä ei ole töitä, on täällä sosiaaliturva ja mikä tärkeintä: kerran tänne päässyttä ei noin vain karkoteta pois. Nämä ihmiset eivät suuntaa Persianlahden arabimaihin, koska ne säätelevät tiukasti maahanmuuttoaan. Ja toisin kuin Euroopassa, siellä ei pääsisi valmiiseen pöytään syömään vaan joutuisi pienellä palkalla töihin. Siksi Euroopan maat ja etenkin pohjoismaat näyttäytyvät anteliaine sosiaaliturvineen houkuttelevilta. Eikä ole olennaista, onko sosiaaliturva oikeasti anteliasta, tärkeintä ovat mielikuvat.

On ymmärrettävästi ihmetelty sitä, että muukalaisten enemmistö koostuu nuorista miehistä eli ihmisistä parhaassa iässään. Missä ovat lapset, vanhukset ja naiset? Mikseivät nämä miehet ole taistelemassa rintamalla? Tässä kuitenkin ilmenee nuivien osalta tietty ymmärtämättömyys Lähi-idän konfliktin luonteesta; ei ole selkeitä rintamalinjoja, vaan kaaos ja valtiollinen hajoaminen. Monilla ei ole käytännössä mitään, minkä vuoksi taistella. Siispä syy siihen, että muukalaiset ovat raavaita miehiä, tuskin löytyy itsekkyydestä. Matka Eurooppaan on mahdollisesti vaarallinen ja nuorilla miehillä parhaat selviämismahdollisuudet. He pyrkivät saamaan jalansijan Euroopassa ja siten tuomaan perheensä laillisia reittejä tänne. Nekin, jotka eivät pakene hengenhätää, pakenevat yleistä toivottomuutta ja kehnoja elinolosuhteita. Tietysti joukossa on niin silkkoja onnenonkijoita, pelkureita, rikollisia kuin ISIS-järjestön soluttamia terroristejakin. Motiiveja lienee yhtä paljon kuin tulijoita, mutta tärkein yhteinen nimittäjä on monien Lähi-idän ja Afrikan maiden muuttuminen olosuhteiltaan sietämättömiksi.

Muukalaisten motiivit eivät siis ole olennaisia. Etsivätpä he sitten turvaa varmalta kuolemalta taikka parempaa elintasoa, ne ovat kaikki legitiimejä syitä lähteä liikkeelle. On siis hölmöä syyllistää näitä ihmisiä elintasosurffailusta tai mistä milloinkin. Hehän tekevät vain sitä, mikä on rationaalista: hakeutuvat sinne, mistä uskovat löytävänsä onnea. Mutta tästä pääsemme siihen oikeaan asiaan, eli omiin motiiveihimme. Aivan kuten kolmansista maista pakenevilla on motiivinsa lähteä, on meillä motiivimme päättää ketä tänne tulee. Meillä on motiivit säilyttää elinpiirimme mahdollisimman koskemattomana. Afrikkalaiset ja arabit saavat kaikin mokomin lähteä liikkeelle, ja me saamme kaikin mokomin olla laskematta heitä maahamme. Me tiedämme tulijoiden olevan taakka, josta voimme kieltäytyä.

Suvaitsevaisilla on ollut vaikeuksia tämän asian kanssa. Yhtäältä he korostavat sitä, että kaikki muukalaiset ovat hädänalaisia ja siksi oikeutettuja pääsemään Eurooppaan. Mutta jos he ovat hädässä, miksi he eivät jää ensimmäiseen EU-maahan tai muuhun maahan, jossa ei ole sotaa? Leijonaosa heistä siis tavoittelee kuin tavoitteleekin parempaa elintasoa. Kuka haluaisikaan jäädä esimerkiksi Kreikkaan? Siksi vastapuoli muistuttaa, että elintason perässä kulkeminen on legitiimiä (mitä se onkin) ja kuinka muukalaisten motiivien kyseenalaistaminen on rasismia (mitä se ei ole). Tavanomaista kaksoistaktiikkaa: osaltaan korostetaan hengenhätää tärkeimpänä motiivina ja samalla kiistetään koko motiivien pohtimisen merkitys. Selvästi suvakit pitävät motiiveja merkityksellisinä, eivät he muuten niitä alleviivaisi. Tarmo, jolla he samanaikaisesti mitätöivät ne, kertoo kognitiivisesta dissonanssista ja pelosta: mitä jos emme autakaan hätääkärsiviä vaan itsestään huolehtimaan kykeneväisiä miehiä? Kuinka oikeasti hädänalaisten sitten käy?

2) Tulijoiden status

Osa kiistasta koskee käsitteitä. Millä termillä muukalaisia pitäisi kutsua? Mediallakaan ei tunnu olevan yhtenäistä otetta ja tulijat ovat vuoroin pakolaisia, turvapaikanhakijoita ja siirtolaisia. Kuitenkin YK on määritellyt pakolaisuuden kriteerit ja on ilmeistä, ettei suurin osa muukalaisista niitä täytä; he eivät pakene henkilökohtaista vainoa tai välitöntä hengenvaaraa. Kannattaa nimittäin muistaa, ettei pelkkä sotatila riitä pakolaisstatukseen. Turvapaikanhakija lienee siksi yleisesti käytetyin termi, koska se on heppoisesti määritelty. Eli kuka tahansa, joka sellaiseksi ilmoittautuu, myös kyseisen statuksen saa. Siirtolaisia nämä ihmiset ovat siinä kapeassa merkityksessä, että he ovat muuttajia. Mutta he eivät ole siirtolaisia, jos otamme vertailukohdaksi Suomesta Amerikkaan ja Ruotsiin lähteneet ihmiset. Heistä ei tullut sosiaaliturvan varassa elävää roskasakkia vaan työntekijöitä osana yhteiskuntaa. Ja tilanne on nyt eri, töitä ei enää ole; ei ainakaan muukalaisille. Ammoin saattoi töitä saada kävelemällä ovista sisään, nyt se ei onnistu kahdensadankaan hakemuksen ja maisteripapereiden kera. Miten se siis onnistuisi kielitaidottomilta vieraan kulttuurin edustajilta?

Tämä kiistakapula on motiivejakin merkityksettömämpi aidanseiväs. Käsiterunkkaus ei palvele ketään, eikä muukalaisten status vastaa kysymykseen, miksi meidän tulisi heitä maahamme ottaa. Vaikka he olisivat kaikki hengenhätää pakenevia, ei meidän tarvitse heitä vastaanottaa. Muutama sata tai tuhat pikkulasta ei toki haittaisi, mutta kun se ei jää siihen. Pian tuleekin satatuhatta muuta hiihtäjää ja rapiat päälle, kaikki kynnelle kykenevät haluavat tänne. Siksi puhun maahantunkeutujista. Tämä on invaasio, joka on pysäytettävä vaikka väkisin. The line must be drawn here!

3) Laillisuusperiaate

Suvaitsevaisten mielestä kristittyjen tulijoiden suosiminen rikkoisi perustuslain yhdenvertaisuusperiaatetta. He myös muistuttavat kansainvälisistä sitoumuksistamme pakolaiskysymyksessä. Kuitenkaan tällä lakiin vetoavalla porukalla ei ole ongelmia muukalaisten laittoman aseman kanssa. Iso osa heistä nimittäin ei ole minkään kansainvälisen sopimuksen valtuutuksella maahan tuotuja, päinvastoin. Dublinin sopimuksen mukaan turvapaikkaa on haettava ensimmäisestä EU-maasta, johon on saavuttu. Kyse ei ole myöskään pakolaisista, mikä on tehty jo aiemmin tässä selväksi. Suomi ei näin ollen riko mitään kansainvälistä sopimusta tai lakia, vaan viranomaiset rikkovat niitä päästäessään maahantunkeutujat rajojemme sisäpuolelle. Suomen lakiin on kirjattu myös kuntien autonomia, jonka ylitse aikoo maahanmuuttovirasto kävellä. Lait ovat jo siis lentäneet roskakoriin, joten suvaitsevaisten legalismi osuu omaan nilkkaan. Heidänkin on viime kädessä perusteltava tulijoiden maahan päästäminen ”ihmisyydellä”, joka olisi lain yläpuolella. Laki onkin heille tärkeä vain niin kauan, kun se palvelee heidän etujaan. Tietenkään ei lain pidäkään olla itseisarvo, vaan instrumentti. Laki voi olla paska tai muuttua sellaiseksi, ja siksi niitä täytyy myös kumota tai olla tottelematta. Sama koskee kansainvälisiä sopimuksia. Itse en voisi vähempää välittää pelkistä pykälistä paperilla ja EU:n säädöksillä olisi jo aika pyyhkiä takalistoa, mitä suvaitsevaiset eivät vain omalta osaltaan viitsi tunnustaa. Koko laillisuusaspekti on toisarvoinen, eikä kerro miksi muukalaiset tulisi maahamme laskea.

4) Historialliset velvoitteet ja syyllisyys

Puheet historiallisista velvollisuuksista ja muusta ovat keskustelun epämääräisintä höpinää. Pohjat veti ruotsalaisministeri, joka muistutti ruotsalaisten ottaneen vastaan 70 000 suomalaislasta. Niinhän he tekivät, mutta miten siitä johdetaan loogisesti se, että Suomen täytyisi ottaa saman verran raavaita miehiä Lähi-idästä ja Afrikasta? Tilanne on eri, ja sotanäyttämöt muualla. Se, mikä päti Suomen sodissa Neuvostoliittoa vastaan, ei päde Lähi-idän konfliktiin. Suomesta lähetettiin lapsia sodan jaloista isien ja miesten sotiessa rintamalla. Idea oli myös, että lapset palautettaisiin takaisin ja suurin osa palautettiinkin.  Lähi-idästä tulee miehiä ja isiä, jotta perheet seuraisivat myöhemmin perässä. Ja tällä kertaa ideana ei ole palata takaisin, vaikka siihen mahdollisuuteen jotkut uskovat. Saa toki uskoa, mutta kannattaa samalla pohtia, osoittavatko Syyria & kumppanit rauhoittumisen merkkejä? Kaaos siellä ei tule vähenemään vaan eskaloitumaan. Odotamme myös edelleen, milloin jo 90-luvulta asti maahan tulleet somalit palaisivat maahansa. Sotaa ei maassa näet enää ole, joten länsimainen elintaso on tainnut sittenkin osoittautua liian houkuttelevaksi. Kaava on helppo: kun tämä porukka kerran maahan päästetään, eivät he täältä vapaaehtoisesti lähde.

Ruotsalaisministerin heitto kertookin mahdollisesta paniikista oman maan kasvavan haittaväestön kanssa. He tajuavat omien resurssiensa olevan pikku hiljaa kortilla ja toivoisivat suomalaisten kantavan kortensa kekoon. Ja Ruotsi haluaisi ilmeisesti purkaa omaa ylijäämäänsä Suomeen. On absurdia, että Euroopan perinteisesti vaaleahiuksisimpien viikinkien maasta valuu nekruja ympäri Eurooppaa ja Suomeen.

Yksi syyllisyysargumenteista on vedota länsimaiden osuuteen Lähi-idän epävakauden luonnissa. Syytös on oikea ja varsinkin USA:n tihutyöt ovat olleet isossa roolissa. Mutta miten Suomi on vastuussa Amerikan teoista, ja pitääkö paha korjata toisella pahalla? Nämä isot laumat olisivat yksi hajottava tekijä lisää yhteiskunnillemme, emmekä sellaisia kaipaa. Meillä on ongelmia jo nykyisten vieraspopulaatioiden kanssa, joten kannattaako niitä ottaa lisää? Seuraukset tiedetään. Heille ei ole töitä jaettavaksi, vain almuja. Heillä on ylikasvaneet populaationsa, jotka eivät ole meidän ongelmamme. Meillä on jo omamme, populaatio ja ongelmat.

5) Kotimajoitus

Jotkut ovat vilpittömin mielin avaamassa kotiensa ovia muukalaisille. Jotkut jopa vaativat sitä. Mikäs siinä, haluaisinkin nähdä suomalaiset sankoin joukoin kustantamassa omasta pussistaan muukalaisten majoituksen, ruokailun ja törttöilyt. Tähän mennessä kaikki on tapahtunut verorahoilla, nyt olisi suvaitsevaisilla tilaisuus osoittaa henkilökohtaista solidaarisuutta arvon muukalaisille. Mutta sitä ei tulla näkemään, varsinkin kun ihmiset ymmärtävät jutun jujun; on laupeutta majoittaa hädänalainen kotiinsa yöksi muutamaksi. Tämä nimittäin tapahtuu aina oletuksella, että hätä on akuutti ja että avuntarvitsija poistuu pian. Mutta maahantunkeutujien ongelma on krooninen, he eivät ole lähdössä täältä. Siksi tulisi joka suvakille vastaan tilanne, jossa he joutuisivat lopulta häätämään muukalaisen nurkistaan. En toivo moista kohtaloa edes heille, heidän itsensäkin vuoksi. Ajatus on toki julmalla tavalla huvittava, mutta Suomelle tuhoisa. Me emme kaipaa kolmannen maailman roskasakkia tänne yhtään enempää.

6) Empatia

Iso osa suvaitsevaisten argumentaatiosta velloo sentimentaalisen puheen ympärillä. Meidän on milloin yhteisen ihmisyyden tai muun humanistisen latteuden nimissä päästettävä hädänalaiset maahamme. Sitkeä ajatus on, että meillä on varaa ja vaikka ei olisikaan, se olisi oikein. Vaikka tulijat ovat pääosin miehiä, nousee kaiken symboliksi hukkunut lapsi, jonka isä lähti Turkista Kreikkaan saamaan hammashoitoa. Tähän on vaikea sanoa enää mitään. Suvaitsevaisten prioriteetti näkyy olevan lyhyen tähtäimen emotionaalinen tyydytys, jonka saa oikeilla mielipiteillä poseeraamisesta. He tivailevat nuivilta, mitä nämä ovat tehneet muukalaisten auttamiseksi. Itse en ole tehnyt mitään, mutta keskimääräinen suvaitsevainen tuskin on tehnyt sen enempää. Kyse on identiteettipolitiikasta ja signaloinnista, ei konkreettisista teoista. Heidän argumenttinsa ovat empatia ja ihmisyys, jotka ilmeisesti vastapuolelta puuttuvat. Ihan miten vain, ei kiinnosta. Olen mielelläni empatiakyvytön epäihminen, jos se kerran heitä miellyttää.

7) Vaarallinen meritie

Eurooppaan tullaan, koska Eurooppaan voi tulla. Eurooppaan tullaan riskienkin uhalla, koska täältä ei joudu helposti ulos. Kun kansaa onnistuneesti vaeltaa Euroopan alueelle, tämä on signaali myös muille yrittää samaa. Hekin lähtevät ja perässä seuraa lisää. Tästä syntyy itseään ruokkiva kehä, eikä invaasiolle näy loppua. Tunkeutujat sulloutuvat ahtaisiin veneisiinsä ja osa väistämättä hukkuu matkallansa. Tämän ongelman voi ratkaista kahdella tavalla: ensimmäinen on järjestää Euroopan puolesta massiiviset kuljetukset meri- ja ilmateitse, jotta tunkeutujat saataisiin turvallisesti tänne. Lienee sanomattakin selvää, mitä se tekisi tänne pyrkivien määrälle ja Euroopalle. Toinen, järkevä tapa on voimakeinoin estää merikuljetukset. Toisin sanoen merellä olevat alukset olisi pysäytettävä ja käännytettävä takaisin. Satamissa laivat olisi tuhottava. Ne, jotka onnistuvat kaikesta huolimatta livahtamaan rannikolle, tulisi viipymättä palauttaa maahansa ja heidän aluksensa tuhota. Tämä murentaisi ihmissalakuljettajilta edellytykset ja massainvaasio lakkaisi. Tietysti jotkut olisivat edelleen kyllin hulluja yrittämään, mutta ei enää ongelmaksi asti. Australia kokeili tätä tietä ja se on osoittautunut toimivaksi. Jotkut ovat kritisoineet järjestelyn korkeaa hintaa, mutta se on oltava valmis maksamaan. On itsestään selvää, että invaasion salliminen tulee kaikin tavoin kalliimmaksi niin lyhyellä kuin pitkälläkin aikavälillä. Maanpuolustuskin on kallista, mutta on halpa hinta vapaudesta.

…

Viimeiseksi sanon tämän: tilanteeseen ei ole inhimillistä ratkaisua. Oletetaan nimittäin ajatuskokeen vuoksi, että kykenisimme ottamaan yhden miljoonan verran tulijoita. Mutta tämänkin jälkeen jäisivät ne kymmenet miljoonat muut, joita emme voi ottaa. Jäisi siis joka tapauksessa valtaisa joukko ihmisiä apumme ulottumattomiin. He olisivat tuomittuja jäämään sodan jalkoihin tai köyhyyteen. Tietysti tuo on vain ajatuskoe, koska tietenkään meidän ei tarvitse ottaa tänne enää ketään. Mutta esimerkkini havainnollistaa sen, että joudumme aina vetämään rajat. Joudumme aina lopulta toteamaan, että tämän jälkeen emme kykene enempää auttamaan. Eurooppa on helisemässä sosiaalisten ongelmiensa vuoksi ja jo olemassa olevan roskaväestönsä vuoksi. Meillä ei ole varaa enempään, Afrikan ja Lähi-idän suuntaan olisi rajat suljettava. Itse asiassa jo olemassa olevia vähemmistöjä tulisi mahdollisimman aktiivisesti palauttaa takaisin.

Tietenkin me voimme auttaa. Emme kehitysavulla, koska ne rahat ovat menneet kankkulan kaivoon. Mutta humanitaarinen apu, siinä se on. Parempaan emme pysty. Sekin on loppupeleissä vain ensiapua, eikä ratkaise itse kriisin syitä. Pakolaisleireille voidaan tuoda vettä ja ruokaa, mutta pakolaisleireiltä ei saada ihmisiä pois. Me emme voi tuoda rauhaa Lähi-idän levottomiin maihin, emmekä voi rakentaa noita maita heidän puolestaan. Jotkut uskovat vastuun olevan meillä. Kyllä, länsimaat olivat osaltaan aikaansaamassa kaaosta ja nyt kärsimme tyhmyytemme seurauksista muukalaisinvaasion muodossa. Meidän valintamme on nyt, annammeko uuden tyhmyyden tapahtua sallimalla invaasion. Lähi-idän kohtalo on sen sijaan asukkaidensa käsissä. Me annamme sidetarpeet, he huolehtivat lopusta.

Viime kädessä kyse on eturistiriidasta. On valittavana ”me” tai ”he”. Se voi olla julma ratkaisu, mutta sellaisia valinnat usein ovat. Meillä on elinpiirimme ja heillä omansa. Jos heidän elinpiirinsä tuhoutuu, meidän on yritettävä estää tuo kohtalo omassamme. Ne nuivat maahanmuuttokriitikot siis, jotka uskovat tietävänsä humaanin ja kaikkia osapuolia hyödyttävän ratkaisun, eivät ole aivan rehellisiä. Ei ole sellaisia ratkaisuja. Meidän etumme ei ole heidän etunsa, ja vielä vähemmän heidän lyhyen tähtäimen etunsa on meidän etumme. Jos invaasio saa jatkua, ei Eurooppaa – sellaisena kuin sen tunnemme – enää ole.

PS. Muokkasin tämän tekstin verkkolehti Sarastukseen.