Patrik Laine ja hattutemppu!
Winnipeg sai oikean miehen riveihinsä, vai pitäisikö sanoa pojan? No, 194-senttiseksi pojaksi hurja saavutus, hattutemppu jo neljännessä matsissa. Ei mitään turhia maaleja, vaan kavennus, tasoitus ja voittomaaali jatkoajalla. Vaikka kaksi erää peli olikin hakusessa, niin hänenlaisensa ratkaisijat osaavat astua oikealla hetkellä esiin. Dramaattisuutta korostaa, että Toronton huippulupaus Auston Matthews epäonnistui omassa yrityksessään tehdä voittomaali, mitä seuranneesa vastahyökkäyksessä pääsi Laine tinttaamaan kiekon ylämummoon.
Nähtiin se one-timer, nähtiin rannelaukaus. Jotkut olivat jo ensimmäisen pelin jälkeen jakamassa kauden parhaalle tuokkaalle kuuluvaa Calder-pystiä Matthewsille. No, pisteet ovat nyt nuorukaisten kesken tasan, ehkä siis katsotaan kausi ensin loppuun.
Huippua, olen haltioitunut. Hat-trick Laine!
PS. Eikä montaa kommenttia aiheesta tarvinnut selata, ennen kuin törmäsi toppuutteluun, "hieno homma, mutta rauhoitutaanpa". Miksi aina pitäisi rauhoittua, miksi iloa olisi syytä hillitä? Niin perisuomalaista, matalaa profiilia tulisi aina pitää ja katse maahan luotuna mumista vain tiimityöstä. Nöyryyden sijasta pidän tuota teeskentelynä, jolla yritetään olla suututtamatta ketään. Toppuutelijoiden puheessa kuulee pelkoa, he eivät uskalla sitoutua. Nimittäin sillä hetkellä, kun iloitsee menestyksestä ja luo odotuksia, voi pettyä tulevaisuudessa. Tunteensa ja odotuksensa tukahduttamalla voi pienentää tappioiden tuomaa tuskaa, niin suomalaistyypillistä stoalaisuutta. Aihetta olisi syytä analysoida syvemminkin joskus toiste. Mutta minä sanon: kun onnistutaan isosti, iloitaan isosti.
PPS. Olen edelleen täpinöissäni, liikutun noista osumista. Tolpan kilahdus ja maali ovat maailman paras combo. Ja Winnipeg on hieno lätkäkaupunki.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti