Ja näin se joulunaika tuleee päätökseensä. Tai oikeastaan se loppuu Nuutinpäivänä 13. Tammikuuta, jolloin myös joulurauha päättyy. Tänään on voinut vielä tunnelmoida joulumusiikin parissa, sitten on sekin ohi vähäksi aikaa. Pidän näistä sykleistä, monien asioiden kauneus on niiden väliaikaisuudessa. Joulu on joulu, koska se tulee ja menee kerran vuodessa. Helmikuu aurinkoisine hankineen ja hiihtolomineen on hetkessä ohi. Tuomet ja valkovuokot kukkivat vain lyhyen aikaa, puissa on vaalenavihreä sävy ainoastaan alkukesästä. Juhannus on yksi päivä. Ukkoskuurot raivoavat helteiden jälkeen. Ruska hehkuu ja lakastuu. Lokakuu on pimeä ja märkä. Ja sitten on taas joulu.
Suomen vuosi on antoisa ja vaihteleva, en muuta kaipaisikaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti