Kirjailija Tommi Melender pohdiskeli muutaman vuoden takaisessa bloggauksessaan, miten ei voi niellä ihailemiaan kirjailijoita karvoineen päivineen. Tämä sai ajattelemaan, miten suhtaudun omiin ihailun kohteisiini. Eikä se loppujen lopuksi ole niin erilaista, kaikista löytyy jotain valittamista. Seuraavia ihmisiä en voi hyväksyä:
Arjen lucassenia, koska hän ei ole eläessään lukenut kirjan kirjaa. Hän on lahjakkaimpia muusikoita mitä tiedän, asuu rauhassa kotonaan ja säveltää uusia kappaleita faneilleen. Mutta sivistyksen puutetta ei voi painaa villaisella, ei sitten millään.
Devin Townsendia, koska myöskään hän ei juuri lue kirjoja. Hän on monipuolinen muusikko, nerokas suorastaan. Hän on hauska mies ja yleisesti arvostettu. Lukuharrastuksen puutetta en voi kuitenkaan millään muotoa niellä.
Noomi Rapacea, koska hän kuuntelee liikaa räppiä ja fanittaa neekerikulttuuria. On liian kiinnostunut muodista ja vaatteista. Hän on kaunis nainen ja määrätietoinen näyttelijä, joka saa eloa keskinkertaisiinkin elokuviin. Ihailtava nainen, jonka vetoa barbariaan ei kuitenkaan voi hyväksyä.
Tuomas Holopaista, joka fanittaa Richard Dawkinsia. Samaistuin eskapismia hakevaan Holopaiseen, pidän hänen maanläheisestä persoonastaan ja sävelkynästään. Sekulaaria ateismia ei kuitenkaan voi millään puolustella.
Patrik Lainetta, joka kuuntelee liikaa räppiä ja pelaa huonoja pelejä. Pidän hänen itsevarmasta asenteestaan ja kiihotun hänen maalintekijän taidoistaan. Mutta Fortniten tahkoamista tuntikaupalla ei voi ymmärtää.
Kuitenkin on kaksi miestä, joista en keksi mitään valittamisen aihetta:
Pekka Halonen, koska hän oli paitsi taidokas maalari, myös vaatimattomista oloista lähtenyt tosimies ja kahdeksanlapsisen perheen isä. Kaikki mitä hänestä tiedän, viittaa kunnon mieheen.
J.R.R. Tolkien, koska hän oli paitsi kaikien aikojen kirjailja, myös sotaveteraani ja perheenisä. Myös hänen suhteensa kaikki viittaa kunnon mieheen.
Eivät kaksi edellä mainittua olleet tietenkään täydellisiä ihmisiä, sellaisia ei olekaan. Olemme kaikki langenneita, syntisiä olentoja. Eroja kuitenkin on ja viimeksi mainittua uskaltaisin väittää modernin ajan pyhimykseksi.
4 kommenttia:
Ehtoota.
Mielenkiintoisia "henkilölastuja", on tosiaan viisasta pitää mielessä ihmisen työn ja hänen henkilönsä erottaminen toisistaan. Itsekin pidän Holopaisen musiikillisen neron tuotteista (Once-levyn jälkeen laskevassa kaaressa kylläkin), mutta mainitsemiesi lisäksi ainakin Turusen erottaminen bändistä oli aikanaan selvä merkki sekä Turusen itsensä että Holopaisen pullistuneesta egosta sekä siitä seuranneesta naurettavien mittasuhteiden turhamaisuudesta.
Muutenkin neroudella tunnutaan oikeuttavan ihmiseltä kaikenlaista outoa ja ikävää. Esimerkiksi (omasta mielestäni) länsimaisen musiikin suurimman neron, J.S. Bachin tiedetään käyttäytyneen varsin vähällä kärsivällisyydellä musiikillisesti vähemmän valistuneisiin kanssaihmisiin. Ei se mitään, mutta hän teki näistä mielipiteistään usein turhan julkisia häpäisymielessä. Melko sapekas mies lienee Herr Meister ollut.
Oli hän toki pääosin kunnon mies - ainakaan perhe-elämää hän ei tunnu (kahdesti aviossa, 10 aikuiseksi elänyttä lasta) kavahtaneen.
Huomauttaisin kuitenkin, että näitä arvostelmia tehtäessä on hyvä pitää mielessä kunkin henkilön oma aika ja sen suoma ohjaus tietynlaiseen käytökseen. Huomannet, että oman kavalkadisi "nuorempi polvi" elää perheenmuodostuksen suhteen aika eri oloissa kuin Halonen ja Tolkien, joiden aikana perhe oli normi - jopa taiteilijalle.
P.S. Hyvää joulua!
Iltaa Apoliteia ja hyvää joulua.
on tosiaan viisasta pitää mielessä ihmisen työn ja hänen henkilönsä erottaminen toisistaan.
Ne on viisasta erottaa, tosin en usko että niitä voi täysin erottaa. Henkilö taustalla värittää teosta, kuten teos henkilöä niin hyvässä kuin pahassa.
J.S. Bachin tiedetään käyttäytyneen varsin vähällä kärsivällisyydellä musiikillisesti vähemmän valistuneisiin kanssaihmisiin. Ei se mitään, mutta hän teki näistä mielipiteistään usein turhan julkisia häpäisymielessä. Melko sapekas mies lienee Herr Meister ollut.
En ollutkaan tietoinen tästä. Kai sitä on voinut virtuoosina pullistella aikanakin ennen nerokulttia.
Huomannet, että oman kavalkadisi "nuorempi polvi" elää perheenmuodostuksen suhteen aika eri oloissa kuin Halonen ja Tolkien, joiden aikana perhe oli normi - jopa taiteilijalle.
Sinänsä kyllä. Tosin taiteilijat ovat läpi aikojen olleet rappioon suuntautuneita ihmisiä, ja väittäisin Tolkienin ja Halosen olevan poikkeuksia jopa aikansa mittapuilla. Sikäli siis kuin olivat todella omistautuneita perheilleen, eivätkä esimerkiksi ryypänneet liikaa.
Eikö tolkkieni ollut paremminkin kielitietelijä kuin taitelija, joka hulusi luoda briteille oman mytologian ?
-jpt-
Iltaa jpt.
Noo, voisi kai sanoa että oli sekä että. Alkuperäinen intentio taisi olla mytologian luominen keksityn kielen ympärille.
Lähetä kommentti