tag:blogger.com,1999:blog-2162799918631025364.post3500775701945188850..comments2024-03-26T09:28:35.447+02:00Comments on Unilaakson Turinat: Poliittiset temperamentitLauri Starkhttp://www.blogger.com/profile/02748366350796622609noreply@blogger.comBlogger2125tag:blogger.com,1999:blog-2162799918631025364.post-68978756192155021762016-12-18T20:59:37.170+02:002016-12-18T20:59:37.170+02:00Oikein hyvää iltaa Curufin. Hoi laari-laa, loiloti...Oikein hyvää iltaa Curufin. Hoi laari-laa, loiloti loiloti. Kuuntelen Star Trekin tunnaria juuri nyt. Tu-tu-tum, nyt se loppu.<br /><br />Ehkä olisi ollut syytä alleviivata, että tarkoitin noiden temperamenttien dialektiikkaa juuri <i>ideaalisena</i> tilana. Käytännössä se tarkoittaa, että yhteiskunnassa on jaettava tietty määrä yhteisiä tavoitteita ja premissejä, jotta se voisi toimia. Vain tältä pohjalta voi todellinen yhteistyö onnistua. Suomen kontekstissa se tarkoittaisi, että ristiriidat ovat pienempiä kuin jaettu ajatus kansallisvaltiosta (tai kansasta ylipäätänsä ja ketkä siihen kuuluvat). Talouspoliittiset kysymykset vaikkapa progressiivisen tai tasaverotuksen suhteen eivät olisi kansakunnan kaatavia, sillä osapuolet jakaisivat ajatukset että kyseessä on eksklusiivisesti <i>meidän</i> suomalaisten asia.<br /><br />Nykytilanteessa jaetut peruspremissit ovat liian kaukana, jotta politiikkaa voitaisiin tehdä. Suurin ongelma eivät ole talousleikkaukset tai edes maahanmuuttajatkaan, vaan se että konsensusta suomalaisesta identieetistä ei enää ole. Meille käymille se merkitsee suomalaisen kansan jatkuvuutta tässä maassa, toisille se on abstrakti ja muodoton idea muukalaisten palvelemisesta ja punttien tasaamisesta (eli oletus siitä, että olemme velassa kehitysmaille. Jollakin tasolla siinä on totuuttakin, sillä Afrikkaa riistetään edelleen. Heille tuosta velasta on vain tullut identiteetin määrittäjä). Meille suomalaisuus on eurooppalaisen tradition jatkumoa, heille valikoituja paloja valistusideoita. <br /><br />Henkistä polarisaatiota on aina, mutta nyt se on tasolla, joka jakaa kansan kauttaaltaan. Luokkaristiriidat eivät ole vielä mitään, mutta entäs jos syntyy kaksi kansaa saman maan sisälle? Lauri Starkhttps://www.blogger.com/profile/02748366350796622609noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-2162799918631025364.post-42346213394811669692016-12-18T20:29:22.657+02:002016-12-18T20:29:22.657+02:00Tuo on tuttu ajatus jo Hännikäisen blogista, että ...Tuo on tuttu ajatus jo Hännikäisen blogista, että liberaalit ja konservatiivit muodostavat tavallaan symbioosin. Herää mieleen vain kysymys, miten tämä suhtautuu todellisuuteen tai ehkä pikemminkin miten sitä tulisi soveltaa. Miten esimerkiksi kulttuurimarxismi (tämä on ykyään melkoinen epämääräinen leimasana, mutta ymmärrän itse sen Frankfurtin koulukunnan ja näiden perillisten kuten kriittisen teorian kautta ja siten myös tahattomien soveltajien kautta, en epämääräisesti leimaamaan jokaisen mokuttajan ja liberaalin. Okei nyt menee sivuraiteille :D), ajattelijat joiden mukaan länsimaailman tuleekin romahtaa ja se on oikein kolonialismin takia?<br /><br />Itse ajattelisin, että jotta tuollainen symbioottinen ja rakentava suhde liberaalien ja konservatiivien välillä olisi mahdollinen, molemmilla pitäisi olla ainakin halu kehittää omaa yhteiskuntaa (mihin kuuluu yhteinen käsitys siitä mikä on omaa) ja ymmärtää jonkinlainen yhteinen identiteetti, kuten kansallinen. Ilman tätä meillä on kulttuurisota, mutta voiko mitenkään muuten olla kun kulttuurimarxilaiset ajattelijat ovat käytännössä julistaneet sodan länsimaille? Joten en itse näe edellytyksiä tänä päivänä tuolle symbioosille. Jos tuon liberaalin ja konservatiivin ymmärtää noin psykologisesti kuten sinä, niin saman jaon toisaalta voisi nähdä kansallismielistenkin sisällä ja tällä pohjalla voisi jo olla jotain pohjaa raknetavallekkin yhteistyölle. Kansallismielinen kenttä vaan tuntuu olevan kovin toraisaa keskenään.<br /><br />Curufinnoreply@blogger.com